Koska eron jälkeen on se suurin suru ja tuska.Silloin, kun lähtee huushollista, tulee lopullinen ero päätös, entinen koti myydään ja hajoitetaan. Minulla ei vielä ole tullut, koska kaikki aika menee lasten kanssa ja töissä Pelkään sitä suurta romahdusta. Tuleeko se yleensä....
Koska erosuru
suurimmillaan
155004
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
että tulee pieninä "annoksina" (juuri sen verran kun kestät) ikäänkuin tajuat välillä, ja taas riipoo hetken. Mutta täydellistä romahdusta ei tule. Pahin on ohi silloin kun olet "tajunnut" tapahtuneen, noin 3kk:ta. Seuraavat viisivuotta on sitten "välähdyksiä" mut ne ei enää satuta.
oikeestiko!seuraavat viisi vuotta!?!?huhhuh...on tässä 4 kuukausi erosta ja ei ole vielä päivääkään mennyt ettei olisi asiaa miettinyt ja kerran viikossa tulee semmoinen "kunnon välähdys", eli joko tulee itku tai sitten älytön vitutus asian takia...minulla tosin on helpottanut asiaa se, että miehellä on uus nainen johon se mut vaihtoi, eli oppi vihaamaan saman tien! Mutta mitään uutta en ole vielä pystynyt edes harkitsemaan, eli kyllä tässä varmaan ainakin vuosi menee vielä...eli tää on varmaan just niitä "pieniä annoksia" mistä kärsin...
Tunteet tulevat ja menevät.
Romahdus voi jollekin olla kyynel silmäkulmassa,
joku toinen voi tuntea äärimmäistä tuskaa.
Kyllä top fife erosta aiheutuneista kivuista on:
1.siinä vaiheessa kun kuulee toisen suusta faktana että ero tulee,vaikka vielä epäileekin.
2.silloin kun on ajateltava kuinka tulen toimeen kun tiemme eroavat .
3.siinä vaiheessa kun toinen lähtee,ja sen tuntee lähtevän viimeisen kerran.
4.kun lajittelet tavaroitasi ja mieleesi tulvahtaa muistoja kuinka kaikki alkoi ja kuinka kaikki nämä vuodet elimme.
5.ensimmäiset päivät ,kun huomaat ettei ole toista johon turvautua jos jotain sattuisi.
Kaikki edellä mainitut ovat ero asioissa itsesi itsellesi luomia pelko tiloja jotka tuntuvat suurimmilta kuin ovatkaan.
Mutta hyvin pian löytyy se oma minuus ja tunne siitä että onhan tässä ennenkin yksin pärjätty.
silloin tällöin, kun koristelet joulukuusta, tai heräät lapsesi syntymäpäiväaamuna, tai osut äkkiä johonkin lomapaikkaan jossa kävitte joskus kauan sitten ja jonka olit melkein jo unohtanut.
välähdyksiä. kipeitä hetkiä, katkeransuloisia, jotka nekin oppii kyllä ajan kanssa ottamaan kiitollisuudella vastaan.
kamalampaa olisi jos kaikki olisi aina ollut niin paskaa ettei olisi edes mitään mitä surra.
"kamalampaa olisi jos kaikki olisi aina ollut niin paskaa ettei olisi edes mitään mitä surra."
Just noin!
Kandee ennemmin olla onnellinen, että ne ajat oli kuin surra sitä, että niitä ei enää ole.
Tsemppiä kaikille yh-äideille ja hyvää vappua!
Jokaisesta pikkujutustakin palaa muistot mieleen ja mulla on vasta vuosi takana.
Ei ole talo myynnssä koska ei taloa mutta riita syntyy kaikesta mitä vain elämässä voi olla.Esimerkiksi pyykinpesuaineen osto aiheutti sodan.Ukko lähti mökille kotieväät mukana.Tämmönen vappu mulla ja pojalla.Kahdenkympin vappu äidillä pojalla,koiralla ja kissalla.Hauskaa vappua vaik kiristää.
Joulukuun alussa vaimo ilmoitti että haluaa eron, helvetti no.1, jouluaattona ilmoitti että oli joulujuhlien jatkoilla tavannut uuden, helvetti no. 2, uutenavuotena muutin pois ja seuraavalla viikolla lapset sanoivat että äiskän vieressä istuin kylässä uusi mies, helvetti no. 3..parikuukautta dokasin ja hilluin kuin heinämies, laihduin 6 kiloa, itkin jokaikinen päivä, kirjoitin tekstareita, emaileja joissa yritin saada vaimoa takaisin..helvetti no.4, maaliskuussa pääsin uuteen himaan ja yksinäisyys vyöryi päälle ja hävetti se ettei edes jumankekka ruokaa edes kunnolla osannut laittaa, kaipuu ja itkut jatkuivat mutta kenties ei niin usein kuin kuukautta, paria aikaisemmin..joka kerran kun exän näin kaipuu kolahti täysillä ja taas mentiin.. noh ositukset on tehty ja tapaamis ja elatusmaksut sovittu eli onneksi ei exää tarvitse enää välttämättä tavata, kuukausi sitten tapasin mukavan naisen johon olen tykästynyt ja olen huomannut että olen ja elän! ilman exää ja voin olla myös onnellinen =)) uusi ihmissuhde on tehnyt minulle hyvää ja hän ei minulle ole mikään korvike exästä vaan ihminen joka antaa minulle hetkiä joita odotan aina innolla,hän on minulle hellä ja minä saan helliä häntä.. lapset ovat kanssani nyt tämän viikonlopun ja sunnuntaina lähden tyttöystäväni luokse vappuilemaan, grillaamme ja nautimme kuplivaa, tunnen oloni onnelliseksi, se helpotti kun olen ymmärtänyt että en enää tule menemään exän kanssa kimppaan vaan elän nyt ihan "uutta" elämää iloineen ja suruineen.. tsemppiä kaikille kyllä se siitä, aika on ainoa parannuskeino mutta kyllä sekin että löytää mukavan ihmisen auttaa.. hyvää vappua kaikille :)
Helvetti 1) edellis kevättalvella mies ilmoitti yks kaks yllättäen, ettei taida olla onnellinen (syytä ei osannut antaa)
Helvetti 2) pääsiäisenä totesi, että ero on ainut vaihtoehto (syytä ei edelleen antanut)
Helvetti 3) toukokuussa muutti pois
Helvetti 4) ensimmäinen juhannus yksin
Helvetti 5) syksyllä ositukset
Helvetti 6) marraskuussa lopullinen ero (syy edelleen epäselvä)
Helvetti 7) ensimmäinen joulu yksin
Helvetti 8) ensimmäien uusi vuosi yksin
Helvetti 9) tammikuussa selvisi, että eron syy oli kuin olikin 3.osapuoli. Mies oli valehdellut lähes vuoden.
Helvetti 10) ensimmäinen pääsiäinen yksin(tuo juhlista julmin)
Helvetti 11) koko mennyt vuosi
Eli minulla on kohta vuosi mennyt. Olen itkenyt, surrut ja vihannut. Mutta nyt on kevät tullut ja ensimmäisen kerran minulla on tunne, että alan pikkuhiljaa heräämään. Elämällä on pakko olla vielä jotain annettavaa....
kyllähän hylätyksi joutuminen on pahinta mitä voi ihmiselle tapahtua, tuntea olevansa täysin arvoton ja turha..Rakkaus kuolee vitkaan, itse ihmettelen että ihminen jonka kanssa on 16 vuotta ollut yhdessä muuttuu joksikin jota ei enää tunne, on aivan outo otus..Hyvä että olet jo itse tuntemassa että ne pahimmat ajat ovat jo taakse menemässä, kevät tulee ja kauniit asiat =)Minä olisin vielä antanut vielä silloin kun uuden kullan tapasin niin vaimolle mahdollisuuden mutta nyt vasta ymmärrän että jos hän ei tykkää minusta niin ei sitten vaan tykkää, minä en voinut sille mitään ja nyt en enää itsekkään exästä tykkää, en oikeastaan tunne häntä kohtaan mitään, varovainen kyllä olen ja en ole hänen kanssaan missään tekemisissä, ihan sen vuoksi että en "sekoa" uudestaan.. voimia sinulle ja haleja =))
kiitos sinulle kauniista sanoistasi. Olen todella joutunut taistelemaan päästätkseni tähän pisteeseen... olimme 13 vuotta yhdessä ja voin sanoa, että maailmani romahti tammikuussa, kun palaset loksahtelivat paikoilleen ja tajusin, että minua on petetty yli vuoden. Voit kuvitella, että tunne oli sanoinkuvaamaton. Taustalla on myös kaksi muuta pettymystä saman ihmisen taholta, joista en viitsinyt kertoa viestissäni.
Myös minä olen katkaissut kaikki välit ex:n kanssa. Minun syyni on se, että hänen kaikki tekonsa ovat olleet niin raukkamaisia etten yksinkertaisesti voi olla hänen kanssaan tekemisissä. Outoa.. 13 vuotta yhdessä kuin paita ja peppu ja sitten yhtäkkiä ei mitään.
Reiluhemmo - olen iloinen puolestasi. Toivon sydämestäsi, että onnesi kantaa ja samalla se antaa toivonkipinän minullekin - ehkä jossain on vielä minullekin joku rehellinen ihminen..
Kyllä sinullekkin vielä löytyy se "oikea" ihminen, en itsekkään odota mitään liikoja uudelta suhteeltani, olen vaan yhdessä, päivän kerrallaan.. hellyyttä on mukava saada ja varsinkin antaa..vasta nyt olen huomannut että meiltä exän kanssa puuttui jotakin, seksi oli ihanaa ja huumori kukki, pidimme samoista asioista mutta.. mutta.., se hellyys ja läheisyys puuttui, jota kyllä nyt, sen vasta huomaan olin kaivannut..itsekkin oltiin exän kanssa kuin paita ja peppu, aina yhdessä..noh kyllä hänessä olikin myös jotain hyvää..(hyvä laskupää..heh hee)kyllä minä uskon että sinulle todellakin löytyy rehellinen, ihana mies..olet jo pitkällä ja niitä pahoja päiviä on aina vaan vähemmän, tsemppiä ja lisää haleja:)
nimittäin,että aika parantaa haavat.Kellä nopeammin,kellä hitaammin.Erostani tulee kesällä 3-vuotta ja vasta tänä keväänä on alkanut tuntua siltä,että kipu ja kaipaus vähän hellittää.En ole eron jälkeen ollut missään suhteissa miehiin ja alkaa tuntua,että nyt jos kohdalle osuisi en heti torjuisi.Vieläkään en ole pystynyt katselemaan valokuvia entisestä elämästäni silloisen mieheni kanssa.En vain pysty.Pelkään että haavat aukeavat taas.Olimme yhdessä12-vuotta ja sitä aikaa ei helposti pyyhitä pois.Onneksi lasten kanssa jaksaa tätä elämää eteenpäin.Arvasitte oikein:mies jätti minut äkkiarvaamatta nuoremman takia,jonka kanssa saivat lapsen kuukausi sen jälkeen,kun mies ilmoitti,että jättää minut.Eli en osaa sanoa miten alkuajoista selvisin,mutta sen tiedän että vain aika ja aika ja aika auttaa.Voimia kaikille!
ja nämä pitkät vapaat nostaa kaiken pintaan.Olin jo päässyt aika hyvin yli mutta eilen vielä pommitin ex-ni täysillä vaikka hän elää jo uuden kanssa.
Annoin kaiken sen pahan olon kaatua hänen niskaansa sillä kestin ihan liikaa ennen lopullista eroa ja hän saa kantaa myös osan siitä.
Eli vaikka välillä olen jo ihan hyvällä mielellä niin sittenkin vihantunne vielä yllättää sillä hän petti minua vuosia ja minulle valehteli että kaikki on hyvin!
Näin sitä toipuu mutta aikaa on mennyt ehkä siksi kun vuosikymmeniä olimme aviossa.
Kaikille eron kokeneille hyvää kevään jatkoa ja elämässä on aina toivoa!