Jospa kaikkien näiden ruikutuksien väliin kertoisin omasta elämäntilanteestani…
Olen nainen 29v. ja olen asunut 33v. miehen kanssa 6 vuotta, kihloissa olemme olleet 5 vuotta. Eilen illalla kun menimme nukkumaan, sanoin miehelleni, että meillä ei ole ikinä mennyt niin hyvin kuin nyt menee. Mieheni vastasi, että ainahan meillä hyvin on mennyt…
Seksielämä on täydellistä, saan joka kerta orgasmin kun rakastelemme. Tätä lähes kaikki aina ihmettelevät, ja minä vastavuoroisesti ihmettelen että mitä ihmettelemistä siinä on =) Monet ystävistäni eivät pidä seksistä läheskään niin paljoa kuin minä, eivätkä nauti välttämättä puolisoidensa kanssa seksistä. Itse en voisi elää sellaisen miehen kanssa, jonka kanssa seksi ei suju loistavasti. Ehkä olen seksuaalisesti yliaktiivinen…
Me olemme mieheni kanssa myös parhaat kaverit. Kukaan ei uskoisi, mitä keskenämme juttelemme. Puhumme muista miehistä ja naisista, kuka on seksikäs jne… Olemme myös harrastaneet seksiä satunnaisesti vieraiden kanssa, mutta kuitenkin yhdessä. Se on aina ollut piristysruiske omaan yhteiseloon.
Meillä myös halataan paljon. Päivittäin halailemme useita kertoja, ja puhuttelemme toisiamme niin kotona kuin yleisilläkin paikoilla hellittelynimillä. Yleensä ”kulta”. Se tulee jotenkin luonnostaan…
Ehkä tämän jutun tarkoitus olisi saada kaikki tajuamaan, että vähempään ei tule tyytyä! Etsikää oma ”soulmate” ja olkaa onnellisia! Edes puoliksi niin onnellisia kuin me olemme.
Huono parisuhde harvoin muuttuu paremmaksi, päinvastoin… On turha odottaa vuositolkulla suhteen muuttumista, koska elämä on loppujen lopuksi lyhyt. Ei kannata haaskata aikaansa tuhoon tuomitussa parisuhteessa, vaan repäistä itsensä irti ja katsoa uteliaasti tulevaisuuteen… Onnea!
Olen nainen 29v. ja olen asunut 33v. miehen kanssa 6 vuotta, kihloissa olemme olleet 5 vuotta. Eilen illalla kun menimme nukkumaan, sanoin miehelleni, että meillä ei ole ikinä mennyt niin hyvin kuin nyt menee. Mieheni vastasi, että ainahan meillä hyvin on mennyt…
Seksielämä on täydellistä, saan joka kerta orgasmin kun rakastelemme. Tätä lähes kaikki aina ihmettelevät, ja minä vastavuoroisesti ihmettelen että mitä ihmettelemistä siinä on =) Monet ystävistäni eivät pidä seksistä läheskään niin paljoa kuin minä, eivätkä nauti välttämättä puolisoidensa kanssa seksistä. Itse en voisi elää sellaisen miehen kanssa, jonka kanssa seksi ei suju loistavasti. Ehkä olen seksuaalisesti yliaktiivinen…
Me olemme mieheni kanssa myös parhaat kaverit. Kukaan ei uskoisi, mitä keskenämme juttelemme. Puhumme muista miehistä ja naisista, kuka on seksikäs jne… Olemme myös harrastaneet seksiä satunnaisesti vieraiden kanssa, mutta kuitenkin yhdessä. Se on aina ollut piristysruiske omaan yhteiseloon.
Meillä myös halataan paljon. Päivittäin halailemme useita kertoja, ja puhuttelemme toisiamme niin kotona kuin yleisilläkin paikoilla hellittelynimillä. Yleensä ”kulta”. Se tulee jotenkin luonnostaan…
Ehkä tämän jutun tarkoitus olisi saada kaikki tajuamaan, että vähempään ei tule tyytyä! Etsikää oma ”soulmate” ja olkaa onnellisia! Edes puoliksi niin onnellisia kuin me olemme.
Huono parisuhde harvoin muuttuu paremmaksi, päinvastoin… On turha odottaa vuositolkulla suhteen muuttumista, koska elämä on loppujen lopuksi lyhyt. Ei kannata haaskata aikaansa tuhoon tuomitussa parisuhteessa, vaan repäistä itsensä irti ja katsoa uteliaasti tulevaisuuteen… Onnea!
Vastaukset 25
Vanhimmat
...ja toisten mielestä "ylimääräiset" eivät kuulu suhteeseen :) Kuulun itse tähän kategoriaan.
Hellyyttä on yllinkyllin, samoin juttelemista, hellittelynimiä käytetään lähes aina, ainoastaan "virallisempien" vieraiden läsnäollessa käytetään etunimiä. Ainoa mikä ei aina kohtaa, ovat seksuaaliset halut, minä haluan enemmän. Mutta sen kanssa elää, koska silloin kun saa, saa "laatutavaraa". Noh, mutta se on kuitenkin pieni asia, koska molemmilla on pitkät suhteet takana, ja tieto siitä mitä helvettiä suhde voi pahimmillaan olla... eli ehkä kuitenkin kannattaa tyytyä siihen mitä on, ja yrittää tehdä suhteesta onnellinen niillä palikoilla mitä on...eikä kuitenkaan "vikana" ole kuin yksi asia, vaikka isohko onkin.
Kohdallasi tuli mieleen...oletko varma etteivät nämä satunnaiset seksikumppanit tule missään välissä väliinne...? En tarkoita nyt, mutta entä vuosien kuluttua, kun olette molemmat ehtineet ajatella tapahtunutta...?
Ei kukaan pysty tulemaan väliimme. Me ei tehdä asiasta sen suurempaa ongelmaa, ei pientä seksijuttua tarvitse miettiä sen kauempaa. Sehän on vaan hauskanpitoa. Mieheni on sanonut useasti, että ei voisi ikinä olla esim. sellaisten naisten kanssa kuin kaverini ovat. Hänen mielestään naisen pitää nauttia seksistä ja olla myös "hyvä jätkä". Itse en kestäisi omistushaluista miestä, joka olisi mustasukkainen heti kun katsoisin jonkun toisen miehen päälle. Pidän siitä, että mieheni on varma itsestään. Se on osa hänen viehätysvoimaansa ja seksikkyyttään.
Moi..Minä olen juuri kuvailemasi omistushaluinen mies,pahimmasta päästä.Olen mustasukkainen välillä niin että hirvittää itseänikin.Teille en voi olla kuin kateellinen,minä vain unelmoin tuollaisesta.Meidän suhde on hyvä mutta minä olen aktiivisempi seksissä ja hellittelyssä,sillä jos minä en ota asiaa esille,sitä ei ole ollenkaan.
Lyhennettynä meidän juttu on,että kunhan on ruokaa ja rahaa ja lapsilla kaikki hyvin,muuta ei kaivata.
ihmistä ei ole eikä tällöin myöskään täydellistä suhdetta.
Upea lukea kuvauksesi! Tuota onni on, ei se ole rahaa, autoja, ulkoista loistoa. Mainosmiehet vetää meitä linssiin ja teollisuus tuottaa kaikkea soopaa. Onni löytyy toisen ihmisen kanssa, tasapainoisesta elämästä!
Noin on JOSKUS ollut minullakin, kunnes...
Mutta se ei kuulu tähän, kivaa marraskuuta!
"Onnellinen"
Kuinka kuvailisit tuota "soulmate" osuutta suhteessanne?
-.-
Sitä on aika huono sanoiksi pukea, mutta yritetään... Ajattelemme asioista samalla tavalla ja pystymme puhumaan kaikesta mahdollisesta ja myös tarvittaessa ns. nostamaan kissan pöydälle. Luottamus on vähintään 100%:sta ja meidän ei tarvitse valehdella toisillemme, koska aina pystyy sanomaan totuuden. Vaikea kuvailla, mutta aina on hyvä olla yhdessä, kumpikaan ei ole toisen alistamana millään tavalla. En osaa paremmin sanoa...
"Onnellinen"
Kysyn koska olen kiinnostunut sielunyhteysasioista. Eräällä toisella keskustelupalstalla tein kyselynkin asiasta keväällä.
Käytät sanaa "soulmate" joka on suomeksi sielunkumppani. Se viittaa sielunyhteyteen, mutta sana on kovin banalisoitu amerikkalaisessa viihdeteollisuudessa, siellä se tuntuu viittaavan mihin tahansa sattuneeseen rakastumiseen.
En tiedä uskotko edes sielun olemassaoloon - kaikki eivät usko - mutta jos voit kertoa lisää tältä kannalta, olisin kiinnostunut.
-.-
Pähkinän kuoressa: SOUL MATE on sitä, että toinen ymmärtää kaiken mitä sanot,
ilman että pitää kauheasti selittää ja piirtää kuva.
Voi jopa tulla tunne, ettei kaikkea tarvitse niin ääneen sanoakaan kun toinen jo ymmärtää, tai sitten toinen aloittaa lauseen ja toinen lopettaa sen.
Soul maten edessä voi olla 100% oma itsensä, asiat voi puhua "suoraan aivoista ulos" sellaisenaan, miettimättä erikseen minkälaiseen muotoon lauseensa muokkaisi "ettei toinen pidä mua hulluna".
Hänestä näkee unta melkein joka yö.
Tämä on todellista sielunystävyyttä.
Minulla ei ole ollut soul mate-puolisoa, mutta minulla oli paras ystävä joka oli minulle tällainen. Sanonpa vaan, että sellainen ihminen tulee kohdalle vain kerran elämässä ja kun hänet menettää, ei enää koskaan ole kokonainen ihminen.
Hänen läsnäolonsa tuntee aina, häntä ajattelee päivittäin loppuelämänsä ajan..
Rest in peace, my friend...
suhteenne tuollaiseksi. Ja olet oivaltanut myös sen, että tärkeintä on elää tässä hetkessä, ei haikailla mennyttä tai murehtia tulevaa. Onnea teille ja toivottavasti suhteenne pysyy yhtä onnellisena jatkossakin.
Entäs jos olet etsinyt sitä 'soulmatea' jo 20 vuotta, muttei ole eteen tullut. Pitäisikö vielä toiset 20 vuotta etsiä ja todeta sitten, ettei löytynyt: olen elänyt koko elämäni yksin? Mieluummin elän niistä onnenrippeistä ja olen tyytyväinen edes hetkittäin ajoittain epätyydyttävässä suhteessa. Katsos, arvon onnellinen, kaikkien kohdalle ei satu sitä 'soulmatea'. Minulta ovat jo ruusunpunaiset kuvitelmat karisseet ihmissuhteiden ihanuudesta.
Hienoa, että ajattelet tällä hetkellä näin ja että olet onnellinen.
Toisaalta 6 vuotta on aika lyhyt aika parisuhteessa. Ehdottaisin, että tulostaisit oman kirjoituksesi, säästäisit sen, ja ottaisit esiin uudestaan 10 vuoden päästä. Ajatteletko silloin vielä samalla tavalla?
Luin juuri Kuoppamäen perheiden avioliitosta, 40 vuotta kestänyt. Siinäpä meille kaikille mallia ja tavoittelemisen aihetta!
Itsekin luulin ennen rakkaani kohtaamista, että se minun "ainoa oikea" on vähintään maapallon toisella puolella, emmekä ikinä löydä toisiamme. Kuitenkin se onni olikin aivan kulman takana, kun ei etsinyt liikaa, se vain osui kohdalle.
Minulla niitä soulmateja on useitakin. Ollut ja mennyt ja on parhaillaankin.
Olen elänyt onnellisessa parisuhteessa 21 vuotta. Suhteesta tulee onnellinen, kun yrittää olla aina ja joka tilanteessa toiselle hyvä! Mitään ruusunpunaista utopiaa ei elämä ole koskaan.
Miksi kaiken pitäisi olla niin täydellistä?
Olen seurustellut 2 vuotta ja suhteemme on kaukana täydellisestä. En saa orgasmeja ikinä, emmekä kovin hyvin ymmärrä toisiamme. Kuitenkin meillä menee ihan hyvin, koko ajan paremmin.
Mieheni on kiltti, hellä, järkevä ja reipas tekemään kotitöitä. Miksi vaihtaisin hänet johonkin herra täydelliseen? Minulle riittää, että hän hoitaa "velvollisuutensa", eikä vain odota minun palvelevan häntä. Olen kai elänyt sen verran karua elämää, etten osaa vaatia täydellisyyksiä, vaan tyydyn yleensäkin vähään. En ole kunnianhimoinen, en halua valtaa enkä paljoa rahaa. Elämän arkiset ilonpilkahdukset riittävät minulle. Liian usein ihmiset vaativat täydellistä elämää: TÄYDELLISTÄ kotia, TÄYDELLISTÄ autoa, TÄYDELLISTÄ mökkiä, TÄYDELLISTÄ puolisoa ja -tietenkin- TÄYDELLISTÄKIN TÄYDELLISEMPIÄ VEKAROITA!
Lopulta jonakin päivänä jokainen herää unesta ja huomaa, ettei äsken mainitut asiat ollutkaan niin täydellisiä, mutta silti on ollut hieno elämä ja tärkeimpiä asioita ovatkin elämän pienet ilot, eikä ne suuret hekumoinnit.
...vaikka itse rakastumisvaihe onkin jo parin vuoden takana. Eli minä olen erittäin onnellinen parisuhteessani, mutta en minäkään saa orgasmia kuin todella harvoin. Itse olen ainakin sitä mieltä, että ei se miehen vika ole, etten saa. Hän toki voi auttaa siinä paljon, mutta minun on itse "opeteltava" se, koska ei mies voi tietää mikä minussa saa sen aikaan jos en kunnolla tiedä itsekään. Minun seksielämääni on kestänyt vasta vajaa 3 vuotta, että en minä vielä hätäile, on tässä elämää jäljellä paaaaljon sen oppimiseen. Ja kuitenkin seksissä on paljon muutakin kuin se iso O ja nautin siitä kuitenkin. :)
Ne arjen pienet hellittelyt sen todellisen sydämet silmissä tunteen saa aikaan ja pitää parisuhteen hyvänä. Riidat puhdistaa ilmaa ja puhuminen on jalo taito. Mustasukkaisuus on minun pieni ongelmani (onneksi voin luokitella itseni ihan terveen mustasukkaisuuden rajoihin kun kuulee muiden asioista joilla se on paaaaaaljooooon pahempaa) mutta siihenkin auttaa puhuminen.
Täydellisyys on tosiaan vähän epätodellinen sana sinänsä, mutta jokaisella on omat rajansa ns. täydellisyydelle eli siihen mihin on tyytyväinen. Ei meilläkään asiat ole aina ollut näin hyvin kuin nyt, mutta ihanaa on tällä hetkellä ja ei näkyvissä mitään uhkakuvia... :)
"En saa orgasmeja ikinä"
on hieman outoa. Mistähän se johtuu?
Tuohon asiaan teidän kannattaisi yhdessä paneutua. Tilanne tältä osin ei ole kohdallasi normaali. Aina ei saa, mutta että ei koskaan (?).
Toivon, että jollakin tavalla tämä solmu aukeaisi ja pystyisit nauttimaan myös tuosta yhdestä naiseuden osatekijästä.
Tänä päivänä monet elävät aivan liian seksikeskeisesti. Ikäänkuin parisuhteessa mikään muu ei merkitsisi mitään kuin seksi. Parisuhde rakentuu monille elementeille. Yksi näistä elementeistä on seksi.
Tsemppiä!
Tiedän mitä tarkoitat sillä "soulmate"- ajatuksellasi. Sielunkumppaninsa kun löytää, ei häntä voi koskaan unohtaa..! Ei koskaan olla enää kokonainen.. Sen tuntee kun kohdalle on se todellinen sielunkumppani osunut.. Sielu tietää ja tuntee. Sen verran vahva se tunne on. Sielunkumppania ei voi mikään eikä kukaan koskaan korvata! Kukaan ei ole enää yhtä arvokas ja ainutlaatuinen. Kukaan ei enää milloinkaan tunnu samalta.. Ei milloikaan yhtä syvää ja upeaa tunnetta.. Yhtä syvää rakkautta.. Ja jos sen menettää.. Menettää koko sydämensä.. Mutta sielunkumppanin sydän jää rintaan sykkimään.. Onnea teille! Tiedän, miten upea ja ihana tunne tuo on. Ja tiedän myös, miten sattuu mettää se kaikki..
"Olemme myös harrastaneet seksiä satunnaisesti vieraiden kanssa, mutta kuitenkin yhdessä. Se on aina ollut piristysruiske omaan yhteiseloon."
"piristysruiske"!
No jos joku haluaa SIKAILLA, niin sehän on hänen asiansa.
Miksi:
1) ette mene naimisiin
2) teillä ei ole lapsia??
PS. Kukaan ihminen tai mikään suhde ei ole täydellinen. Joka niin väittää, hän pettää itseään.
PS 2. En todellakaan ole kateellinen enkä katkera. Puhun realismia. Miksi kadehtisin SIKAMAISIA "piristysruiskeita"; minä en niitä tarvitse.
PS. 3. On totaalisen EPÄNORMAALIA väittää, elävänsä "täydellisessä parisuhteessa" ja samaan hengenvetoon kertoa harrastavansa SEKSUAALIKIEROUTTA eli ryhmäseksiä.
PS. 4. Kirjoititko jutun todistaaksesi itsellesi, että teillä menee hyvin?
Näin on.
Miten voi sanoa elävänsä täydellisessä suhteessa ja samalla kertoa sen epätäydellisyydestä (sikailu=piristysruiske ym.)??? Tuostahan menee uskottavuus!
Seksuaalisesti rajoittuneiden mielestä tuo voi ollakin "sikailua", meidän mielestämme se on seksileikki, jossa vaan ns. seksileluna on siihen vapaaehtoisesti suostunut ylimääräinen henkilö. Se on hyvin harvinaista, kuuden vuoden aikana tällaista on tapahtunut KOLME kertaa. Emme siis todellakaan "sikaile" yhtämittaa.
Sitten kysyit naimisiinmenosta. Kysyn nyt takaisin, että miksi pitäisi mennä naimisiin?? Meillä siihen on olemassa este, joka liittyy rahaan, mutta tuskinpa naimisiinmeno muuttaisi suhdettamme mihinkään suuntaan. Lapsia emme aio hankkia, koska emme pidä lapsista. Haluamme myös nauttia toisistamme, mikä olisi aika hankalaa jos olisi lapsia.
En kirjoittanut juttua todistellakseni itselleni, vaan siksi, että liian usein saa lukea juttuja, kuinka parisuhde ei toimi kuten pitäisi. Ihmisillä pitäisi olla rohkeutta vaihtaa epätyydyttävä suhde parempaan, tai olla vaikka ilman kumppania. Sekin on parempi vaihtoehto kuin "huono kumppani".
Toivottavasti sinä Normaali mies et joutunut hakemaan kovin pitkää sairaslomaa tämän oksennustautisi takia =)
"Seksuaalisesti rajoittuneiden mielestä tuo voi ollakin "sikailua", meidän mielestämme se on seksileikki, jossa vaan ns. seksileluna on siihen vapaaehtoisesti suostunut ylimääräinen henkilö."
Ihminen ei ole koskaan LELU.
". Lapsia emme aio hankkia, koska emme pidä lapsista."
Niinpä niin.
Puhut ihmisestä "seksileluna", et pidä lapsista yms.
Koko kirjoituksesi sekä jatkokommenttisi osoittaa, että olet varsin epäkypsä ihminen. Kirjoitit avauksen pönkittääksesi omaa mielikuvaasi "täydellisestä" parisuhteesta.
Minun puolestani saat toki pitää "täydellisen" parisuhteesi ja SIKAILLA ryhmäseksillä jatkossakin.
PS. Henkilö, joka käyttää termiä "täydellinen parisuhde", on hiukka HÖLMÖ.
Sori vaan.
...sunkin elämääs..."Normaali mies" heh
Sulla on varmaan helvetin tylsää, mut koita jaksaa. Opettele ainakin lukemaan ja ymmärtämään lukemasi. Tai vaikeeta se tietenkin on jos ei oo siihen tarvittavia välineitä... *huoh*
minun elämäni ole tylsää, vaikka en SIKAILE millään ryhmäseksillä.
Nuo huokailut ja hohhoijottelut kertovat myös sen, että siellä päässä on varsin tyhjä pää.
Sori vaan. Totuus tekee joskus kipeää.
Kiva ett mä sain sun elämään ainakin hetkeksi jotain vipinää... ;)