Albert Einsteinia, suhteellisuusteorian isää, pidetään yhtenä merkittävimmistä koskaan elänneistä ja vaikuttaneista tiedemiehistä. Suhteellisuusteoriaa pidetään puolestaan yhtenä vaikeimmista tieteellisistä teorioista, jota yleensä ymmärtää vain alalle vihkiytyneet. Albert Einsteinin on katsottu olleen myös käyttäytymiseltään ja elintavoiltaan poikkeava ihminen. Näistä syistä Einsteiniin on lyöty neron leima, samalla kun häntä on pidetty eräänlaisena tieteen symbolina.
Einsteinin kehittämää suppeaa ja yleistä suhteellisuusteoriaa pidettiin alussa erittäin poikkeavina teorioina, ne tuntuivat ’vanhaan’ fysiikkaan verrattuna noituudelta. Suhteellisuusteoria rikkoi selkeästi aikaisemmin vallinnutta tieteellistä paradigmaa. Valon taipuminen lähellä aurinkoa, ajan suhteellisuus, olivat uusia mullistavia väitteitä. Vaikka suhteellisuusteoriaa pidetään hyvin pitkälle yhden miehen Albert Einsteinin luomana, ei Albertin tutkimustulokset tulleet tyhjästä, vaan ne nojasivat ja Albertin oma tieteellinen kehitys nojasi, aikaisempaan tieteen historiaan ja tieteellisiin teorioihin. Tietenkin myös tieteellinen työ/kilpailu fysiikassa oli kovaa ja tiedemiehet vaikuttivat kirjoituksillaan ja keskusteluillaan toisiinsa.
Suhteellisuusteorian keskeisiä ajatuksia ovat käsitykset liikkeen ja ajan suhteellisuudesta. Aikaisemmassa Newtonin mekaniikassa avaruus ja aika olivat absoluuttisia, kaikille havaitsijoille samaa merkitseviä käsitteitä. Einsteinin loogista kauneudentajua häiritsi se, että liikkeen suhteellisuus, joka oli mekaniikassa tasaisten liikkeiden osalta niin kauniisti toteutunut, ei ollut voimassa sähkömagneettisten ilmiöiden suhteen. Ratkaisu ongelmaan löytyi ajan käsitteestä. Einsteinin teoriassa ajan käsite määritellään niin, että Maxwellin yhtälöt ovat samassa muodossa voimassa kaikissa koordinaatistoissa, jotka eivät ole kiihtyvässä liikkeessä. Ajan suhteellisuus maallikon kielellä tarkoittaa mmm. sitä, että nopeasti liikkuvassa avaruusaluksessa matkustava ihminen vanhenee hitaammin kuin maan pinnalla pysyttelevät aikalaiset.
Sähkömagnetismin teorian kannalta suhteellisuusteoria merkitsee teorian yksinkertaistamista. Koska teoria tulee samassa muodossaan päteväksi myös kaikissa liikkuvissa koordinaatisto, Einstein onnistui eliminoimaan sähkömagnetismin teoriasta sen epäsymmetrisyyden, joka häntä oli kiusannut. Suhteellisuusteoriaa pidetään loogiselta rakenteeltaan yksinkertaisempana kuin klassista fysiikkaa. Suhteellisuusteoria on merkinnyt vallankumousta, jonka vaikutukset tuntuvat läpi koko fysiikan. Sähkömagnetismin teoriasta se on poistanut mm. maailmaneetterin käsitteen. Suhteellisuusteoria on kuitenkin ikään kuin looginen askel eteenpäin tiellä, jonka Maxwell oli jo viitoittanut.
Suhteellisuusteoria ei toki pyyhkinyt pois kaikkea, mikä oli ennen sitä. Fysiikan käsitteet ja lait saivat uuden sisällöin ja muodon, mutta tämä ei ole klassisesta fysiikasta riippumatonta. Einstein on käyttänyt tarkoituksenmukaisesti sitä perintöä, joka on ollut saatavissa mm. Galileilta, Newtonilta ja Maxwellilta.
MITÄ MEIDÄN PITÄISI TÄSTÄ AJATELLA!?
Einsteinin kehittämää suppeaa ja yleistä suhteellisuusteoriaa pidettiin alussa erittäin poikkeavina teorioina, ne tuntuivat ’vanhaan’ fysiikkaan verrattuna noituudelta. Suhteellisuusteoria rikkoi selkeästi aikaisemmin vallinnutta tieteellistä paradigmaa. Valon taipuminen lähellä aurinkoa, ajan suhteellisuus, olivat uusia mullistavia väitteitä. Vaikka suhteellisuusteoriaa pidetään hyvin pitkälle yhden miehen Albert Einsteinin luomana, ei Albertin tutkimustulokset tulleet tyhjästä, vaan ne nojasivat ja Albertin oma tieteellinen kehitys nojasi, aikaisempaan tieteen historiaan ja tieteellisiin teorioihin. Tietenkin myös tieteellinen työ/kilpailu fysiikassa oli kovaa ja tiedemiehet vaikuttivat kirjoituksillaan ja keskusteluillaan toisiinsa.
Suhteellisuusteorian keskeisiä ajatuksia ovat käsitykset liikkeen ja ajan suhteellisuudesta. Aikaisemmassa Newtonin mekaniikassa avaruus ja aika olivat absoluuttisia, kaikille havaitsijoille samaa merkitseviä käsitteitä. Einsteinin loogista kauneudentajua häiritsi se, että liikkeen suhteellisuus, joka oli mekaniikassa tasaisten liikkeiden osalta niin kauniisti toteutunut, ei ollut voimassa sähkömagneettisten ilmiöiden suhteen. Ratkaisu ongelmaan löytyi ajan käsitteestä. Einsteinin teoriassa ajan käsite määritellään niin, että Maxwellin yhtälöt ovat samassa muodossa voimassa kaikissa koordinaatistoissa, jotka eivät ole kiihtyvässä liikkeessä. Ajan suhteellisuus maallikon kielellä tarkoittaa mmm. sitä, että nopeasti liikkuvassa avaruusaluksessa matkustava ihminen vanhenee hitaammin kuin maan pinnalla pysyttelevät aikalaiset.
Sähkömagnetismin teorian kannalta suhteellisuusteoria merkitsee teorian yksinkertaistamista. Koska teoria tulee samassa muodossaan päteväksi myös kaikissa liikkuvissa koordinaatisto, Einstein onnistui eliminoimaan sähkömagnetismin teoriasta sen epäsymmetrisyyden, joka häntä oli kiusannut. Suhteellisuusteoriaa pidetään loogiselta rakenteeltaan yksinkertaisempana kuin klassista fysiikkaa. Suhteellisuusteoria on merkinnyt vallankumousta, jonka vaikutukset tuntuvat läpi koko fysiikan. Sähkömagnetismin teoriasta se on poistanut mm. maailmaneetterin käsitteen. Suhteellisuusteoria on kuitenkin ikään kuin looginen askel eteenpäin tiellä, jonka Maxwell oli jo viitoittanut.
Suhteellisuusteoria ei toki pyyhkinyt pois kaikkea, mikä oli ennen sitä. Fysiikan käsitteet ja lait saivat uuden sisällöin ja muodon, mutta tämä ei ole klassisesta fysiikasta riippumatonta. Einstein on käyttänyt tarkoituksenmukaisesti sitä perintöä, joka on ollut saatavissa mm. Galileilta, Newtonilta ja Maxwellilta.
MITÄ MEIDÄN PITÄISI TÄSTÄ AJATELLA!?
Vastaukset 8
Vanhimmat
teoria....sitä meidän pitäis ajatella:)
Albert Einstein on yksi aikamme merkittävimmistä tiedemiehistä ja suhteellisuusteorian luoja. Suhteellisuusteoria merkitsi valtavaa tieteellistä vallankumousta. Voidaan todeta aiheellisesti, että Einstein oli poikkeuksellisen luova ihminen.
Miten Einsteinin luovuus ja poikkeuksellisuus on analysoitavissa hänen persoonallisuudestaan ja elämästään. Einstein oli poikkeuksellisen lahjakas tämä on ilmeistä, tähän ei vaikuta mitenkään negatiiviset arviot siitä, että hän mahdollisesti oppi puhumaan hitaasti, oli lapsena ’hidas’ ja syrjäänvetäytyvä, myöhemmin röyhkeä ja itsevarma, hän ei ollut mallioppilas ja koulumenestys ei ollut mitenkään erinomaista, eikä se että aloittaessaan fysikaaliset tutkimuksensa ja jo 1905 suppean suhteellisuusteorian perusteiden julkaisun aikana, hänen matemaattiset taidot olivat fyysikolle vielä vasta kypsymässä – ei – ehkä pikemminkin päinvastoin.
Einsteinin koulukäyttäytymistä ja menestystä on vaikea arvioida pelkästään elämänkertojen perusteelle, ne voivat olla hyvinkin kliseisiä. Sinänsä esitetyt arviot hänestä, sopivat erittäin hyvin luovaan persoonallisuuteen. Huippuälykkään ja itsenäisen ihmisen ei ole helppoa sopeutua koulun tarjomaan rajallisuuteen ja valmiisiin ajattelumalleihin, pelkästään kielen oppiminen aiheuttaa alistumista siihen, että on tehtävä niin, kuin opetetaan, eikä niin kuin itse näkee parhaaksi.
Puhekieli ja kirjoituskieli sinänsä on kehittynyt koko ihmisen evoluution aikana, lopputulos ei ole välttämättä paras mahdollinen, tätä vastaan huippuälykkäässä ihmisessä syttyy helposti protestimieli. Myöhempi Einsteinin mahdollisesti röyhkeä ja itsevarma käyttäytyminen liittynee lahjakkuuden lisäksi hänen muuhun persoonaansa ja erityisesti temperamenttiin, kaikki huippulahjakkaat eivät välttämättä ole röyhkeitä ja itsevarmoja, mutta sopivaan persoonallisuuteen liitettynä tämä on hyvin ilmeistä.
Suppean suhteellisuusteorian ensimmäiset syntyhetket ovat erittäin mielenkiintoisia. Einstein valmisti väitöskirjansa hyvin itsenäisesti ohjauksesta tai oppilaitoksesta riippumatta, samaten ensimmäiset merkittävät artikkelit vuonna 1905. Kuten paradigmasta kertovassa jaksossa todettiin, ohjaa tiedeyhteisö hyvin voimakkaasti tieteen tekemistä. Tiedeyhteisö toimii aina tietyn pradigman – tieteellisen maailmankuvan ja käsitteistön puitteissa, jos et toimi samoin olet tiedeyhteisön ulkopuolella. Voidaan aiheellisesti kysyä, olisiko Einsteinin suhteellisuusteoria voinut syntyä tiedeyhteisön sisällä toimiessa ja olisiko se varsinkaan nykyisin mahdollista, jolloin tiedeyhteisön kontrolli on ehkä voimakkaimmillaan, maine, kunnia, arvostelu, arvostus, eteneminen, raha lähes kaikki riippuu jollakin tavoin tiedeyhteisöstä, on varsin ilmeistä että tiedeyhteisö itsessään asettaa sellaisia rajoituksia, mitkä estävät uusien luovien ideoiden syntymistä, varsinkin vallankumouksellisten sellaisten.
Einstein ei luonnollisestikaan toiminut yksin, eikä ilman edeltäjiä, kyse oli jälleen kerran enemmänkin tulkinnasta. Einstein toimi siinä samassa jatkuvuudessa, jossa olivat toimineet hänen edeltäjänsä. Suhteellisuusteoria on merkinnyt vallankumousta, jonka vaikutukset tuntuvat läpi koko fysiikan. Sähkömagnetismin teoriasta se on poistanut mm. maailmaneetterin käsitteen. Suhteellisuusteoria on kuitenkin ikään kuin looginen askel eteenpäin tiellä, jonka Maxwell oli jo viitoittanut. Suhteellisuusteoria ei toki pyyhkinyt pois kaikkea, mikä oli ennen sitä. Fysiikan käsitteet ja lait saivat uuden sisällöin ja muodon, mutta tämä ei ole klassisesta fysiikasta riippumatonta. Einstein on käyttänyt tarkoituksenmukaisesti sitä perintöä, joka on ollut saatavissa mm. Galileilta, Newtonilta ja Maxwellilta.
Einsteinin luomaan yleiseen suhteellisuusteoriassa auttoi mm. Herman Minkowski, joka lisäsi neliuloitteisuuden avaruus-aika-maailma –ideaan. Einstein ei alussa pystynyt esittämään teorioitansa matemaattisessa muodossa, 1909 Minkowski muutti suhteellisuusteorian matemaattisesti käsiteltävään muotoon, uusia teorioita kehitellessään Einsteinin täytyi ensin opetella kulloinkin tarvittavat matemaattiset apukeinot; näin matemaattisten pohjatietojen puutteellisuuden vuoksi. Yleisen suhteellisuusteorian kehittämisessä Einsteiniä auttoi David Hilbert, joka teorian kehittelyn loppuvaiheessa esitti mm. painovoimateorian kenttäyhtälön ennen Einsteinin vastaavaa, mutta erilaista kaavaa, myöhemmin on voitu osoittaa, että kaavat ovat ekvivalentteja.
Einsteinin töiden edeltäjistä yksi merkittävimmistä oli Ernst Mach, jonka ajatukset aineen ja energian hitauden synnystä ovat olleet Einsteinille suurimerkityksellisiä hänen luodessaan yleisen suhteellisuusteorian perusteita. Vaikka Einsteinin teoria oli vallankumouksellinen oli se kuitenkin tiukasti riippuvainen yleisestä tieteen kehityksestä. Se, että Einstein ei hallinnut fyysikon urastaan huolimatta matematiikkaa sillä tavalla kuin yleensä totuttiin toimivan, on myös yksi osoitus Einsteinin poikkeuksellisesta toimintatavasta. Tähän vaikutti osaltaan se, että Einsteinin pohjakoulutus oli osittain puutteellinen, mutta varmasti myös se, että Einstein oli valinnut oman tapansa edetä, hänen ei tarvinnut hallita matematiikan apparaatteja etukäteen, hänelle oli tärkeätä teorioidensa kehittäminen, matematiikan harjoitteleminen saattoi tapahtua myöhemmin, tässäkin suhteessa hän luotti itseensä.
Einstein oli ehdoton auktoriteettisuuden vastustaja ja vastarannan kiiski eri tavoin, hän vastusti mm. sotaa ja juutalaisvainoja. Varsinkin aloittaessaan tutkimustyötänsä Einstein toimi hyvin itsenäisesti ja lähes yksi. Tässä on varmasti yksi merkittävimmistä tekijöistä hänen luovien tulostensa syntyyn. Einsteiniä pidetään näin jälkeen päin tietyllä tavalla tiedemiehen prototyyppinä, häntä kuvaillaan hajamieliseksi ja nukkavieruksi. Hajamielisyys sinänsä, vaikka se usein jostakin syystä liitetään tiedemiehiin, kuvaa vain sitä, että henkilö on äärimmäisen keskittynyt johonkin asiaan, eikä hän välttämättä luovu ongelmien ajattelemisesta useimmissa tilanteista, tällaisesta voi tulla hajamielinen vaikutelma, vaikka kyseessä olisinkin äärimmäinen keskittyminen toiseen asiaan. Sama pätee nukkavieruun olemukseen silloin, kun henkilö pitää esim. tiedettään niin tärkeänä, ettei hän katso voivansa panostaa ulkonäön ylläpitämiseen tieteen kustannuksella.
Nyt voit huoletta sanoa oman teoriasi!
ton kahdessa minuutissa?? voi tsiisus!! mitkä moottorinakit:):)
se mun kiistatta oikea teoria,löytyy mökönurkasta...
Selkistetäänpä vielä vähän:
Einsteinin elämä on yhtä juhlaa: toissa vuonna tuli kuluneeksi 125 vuotta hänen syntymästään ja viime vuonna 50 vuotta hänen kuolemastaan; viime vuonna erityinen suhteellisuusteoria täytti 100 vuotta ja tänä vuonna yleinen suhteellisuusteoria 90 vuotta.
Vuonna 1905 Einstein julkaisi ensimmäisen, erityisen suhteellisuusteorian. Kukaan ei ymmärtänyt, mistä oli kysymys, liekö itse tekijäkään. Ystävien taputellessa olalle Einstein intoutui tekemään vuonna 1916 toisen suhteellisuusteorian, jota kutsutaan leikkisästi yleiseksi, koska kaikki ymmärsivät sen yhtä hyvin - kuin ensimmäisenkin.
Einstein oli merkillinen nero, jos edes oli nero. Idean suhteellisuusteorioihinsa hän sai pimputellessaan pianoa. "Yhtäkkiä hän kiljaisi", hänen vaimonsa kirjoitti "Neron" vaimona -muistelmissaan, "koska hänen sormensa jäi pianonkoskettimien väliin." Sen jälkeen Albert sulkeutui huoneeseensa kahdeksi viikoksi.
Huoneesta kuului vain maiskuttelua ja kuorsausta. Lopulta Albert saapui ulos kainalossaan erityinen suhteellisuusteoria (lapsille). Tullessaan hän hihkui: "Olen keksinyt jotain, olen keksinyt jotain..." Vaimo kysyi, mitä Albert oli keksinyt, mutta tämä vastasi, että se ei ole tullut vielä mieleen.
Einstein väitti keksineensä omasta päästään, että kaikki on suhteellista. Aikalaiset olivat yhtä mieltä, että hän oli ainakin osittain oikeassa: hänen järkensä oli suhteellista. Einstein uskoi ajankin suhteellisuuteen eikä koskaan käyttänyt kelloa.
Einstein ei voinut todistaa teorioitaan silloisella tekniikalla, mutta myöhemmin on todistettu, että aikakin on suhteellista. Väittämän mukaan aika kulkee hitaammin liikkeessä. Moni onkin kokenut, miten aika tuntuu toivottoman pitkältä, kun ajaa autolla Helsingistä Lappiin.
Suhteellinen massa on todistettu Ruotsin-laivoilla. Teoriassa massa kasvaa suhteessa nopeuteen. Käytännössä on havaittu, että mitä nopeammin laiva kulkee, sitä enemmän ja nopeammin matkustajat ahtavat ruokaa sisäänsä seisovista pöydistä.
Mitä nopeampi vauhti, sitä pidemmäksi kaikki muuttuu. Jos liikumme äärettömällä nopeudella, emme koskaan pääse perille, koska matka kasvaa äärettömäksi. Lapissa käytetään mittayksikkönä poronkusemaa: mitä nopeammin poro juoksee, sitä pidemmäksi mittayksikkö venyy. Kaikki on suhteellista, kuten Einstein väitti.
mä otan aikaa...aika alkaa NYT!!! :)
En minä yritä tehdä Einsteinista sitä tai tätä. Jotkut kyllä näköjään näyttävät tietävän minkälainen Einstein olisi ollut parempi Einstein.
Tässä oli kysymys siitä loiko ihminen jumalan (Jumalan?) vai päinvastoin.
Lainaus linkkisi otsikosta:
"I believe in Spinoza's God who reveals Himself in the orderly harmony of what exists, not in a God who concerns himself with fates and actions of human beings."
- Albert Einstein
Einstein ehdottomasti ei ollut ateisti vaan uskoi että luonnon taustalla on järki ja suunnitelma ,joka on ihmismielellekin jossain määrin ymmärrettävissä. Siis ilmiselvä ID-mies nykymääritelmän mukaan.
Se että Einsteinin kuva Jumalasta on jalostuneempi kuin sinun kuvasi "kristittyjen" Jumalasta ei vaikuta tähän mitenkään. Ei meillä kellään ole oikeaa kuvaa Jumalasta. Sellaista ei edes kuulemma saa yrittää tehdä.
Se että ihmiskunnan terävimmät aivot löytävät Jumalan luonnon taustalta ei vaikuta mitenkään siihen voiko tähän Jumalaan ylipäätään saada henkilökohtaisen suhteen. Raamatun mukaan tavallisillakin hoksottimilla Jumala näkyy luomakunnassaan vastaansanomattomasti. Se mitä sillä tiedolla sitten tekee on ihmisen itsensä valittavissa.
Einstein ei Jeesuksen opetuslapseksi lähtenyt, mutta siitähän tässä ei ollutkaan kyse....
oli muuten kova naistenmies... Tytöt tykkää teräväkielisistä älykköpörröpäistä!
FYYSIKON MAAILMA - EINSTEININ MAAILMANKUVAAN MAHTUU JUMALA
Uskonnon harjoittaminen ja tieteen tekeminen saattavat usein tuntua melko etäisiltä asioilta. Tätä taustaa vasten tuntuu hämmästyttävältä se, mitenmonia fysiikan uranuurtajia on ajanut tutkimustyössään eteenpäinnimenomaan vahva usko Jumalan olemassaoloon. Mutta Galileita, Keppleriä,Newtonia ja Maxwellia yhdistää toinenkin seikka: heidän uskonnollisuutensa ei ole mahtunut kirkon kunakin aikana vaaliman maailmankuvan sisään.
Tähän joukkoon lukeutuu myös Albert Einstein, joka jo 12-vuotiaana joutui toteamaan, ettei kirkon Jumalasta antama kuva vastannut sitä kuvaa, jonka ihminen sai tarkkailemalla todellisuutta. Einstein ei koskaan hyväksynyt tätä tieteen ja uskonnon välistä ristiriitaa, hänestä molempien tehtävä oli perehtyä samaan ikuiseen totuuteen ts. Jumalaan: "Se mihin me fyysikot pyrimme on seurata Hänen jälkiään." Einsteinin käsitys uskonnoista Einstein oli syntyperältään juutalainen, mutta varttui täysin epäuskonnollisessa kodissa. Einsteinin oma juutalainen identiteetti kehittyi vasta aikuisella iällä sionistisen liikkeen ja Natsi-Saksan vainojen kautta, vahva uskonnollinen side juutalaisuuden oppiin jäi kuitenkin syntymättä. Einsteinin uskontokuvaan ei tiukka pitäytyminen yhteen tiettyyn uskontoon olisi sopinutkaan. Vuonna 1937 Einstein kirjoitti:" Kaikki uskonnot, taiteen lajit ja tieteet ovat saman puun oksia. Kaikkien näiden pyrkimysten tarkoituksena on jalostaa ihmisten elämää, nostaa se yksinomaan fyysistä olevaisuutta korkeammalle tasolle ja johtaa yksilö kohti vapautta."
Kirjassaan Mein Weltbild (1934) Einstein esittelee käsitystään uskontojen kolmivaiheisesta kehityksestä. Primitiivisin uskonnon muoto on Eisteinin mukaan "pelkouskonto", jossa luonnonvoimilta pyritään suojautumaan uhraamalla jumalille. "Moraaliuskonto" puolestaan on tyypillinen kehittyneemmille yhteiskunnille. Moraaliuskonnoille on luonteenomaista kirjoitettu oppi sekä kuva Jumalasta palkitsevana ja auttavana mutta myös rankaisevana olentona. Einstein korostaa ettei nykyisiä uskontoja voida suoraan jakaa moraali- ja pelkouskontoihin, mutta hän katsoo nykyisten maailmanuskontojen omaavan pääasiassa moraaliuskontojen piirteitä. Kosminen uskonto Uskonnon korkeimmaksi tasoksi Einstein näkee kosmisen uskonnon, jota ei voida pakottaa minkään kirjallisen opin muotoon. Kosminen uskonto ei tee kuvia Jumalasta, vaan lähestyy Jumalaa elämykselliseti ja intuitiivisesti. Einsteinin mukaan kosminen uskonnollisuus ilmenee ennen kaikkea kiinnostuksen kääntymisenä omasta itsestä ympäröivään maailmaan ja haluna "kokea olevaisuuden kokonaisuus yhtenäisenä ja mielekkäänä."
Tätä taustaa vasten onkin ymmärrettävää, että Einstein näki tieteen tutkimisen nimenomaan keinona lähestyä Jumalaa:"Kosmisen uskonnon kokemus on tieteen moottoreista voimakkain." Einstein ei kuitenkaan rajannut kosmista uskontoa pelkästään moderniin tieteeseen liittyväksi vaan hän näki sen edustajia myös historiassa taiteiden ja uskonnon alalla: Demokritos, Fransiskus Assisialainen ja Spinoza ammensivat Einsteinin mukaan uhmakkaan luovuutensa nimenomaan kosmisesta uskonkokemuksesta. Erityisesti Einstein antaa arvoa maailmanuskontojen perustajille:"Se mitä sellaiset persoonat kuin Buddha,Jeesus ja Mooses ovat tehneet ihmiskunnalle on tärkeämpää kuin se mitä päättelevä mieli on saanut aikaan." "Pappien höystöt" Einsteinin elämänasenteena oli epäilys kaikkia normeja ja auktoriteettejavastaan. Tieteen alueella tämä näkyi rohkeutena irtautua Newtoninmekaniikasta, uskonnon piirissä arvosteluna uskontojen nykytilaa kohtaan.
Einstein katsoi pappien luoman jumaluusopin usein peittävän uskonnon perustajan alkuperäisen hienon sanoman. Tämä koski myös kristinuskoa. JosJeesuksen oppi otetaan sellaisenaan ilman pappien höystöjä, se voisi pelastaa meidät kaikilta sosiaalisilta ongelmilta." Myös uskontojen väliset ristiriidat Einstein näki ennenkaikkea pappien vääristelyinä:"Jos nykyisten uskontojen kannattajat yrittäisivät vakavissaan toimia näiden uskontojen perustajien hengessä, silloin ei olisi mitään uskontojen välisiä kahnauksia.