Noin 5-6 vuotta sitten olin onnellinen nainen. Minulla oli toimiva parisuhde ja elin tasapainoista elämää. söin ihan tavallisesti, söin kunnon ruokaa ja myös herkkuja, pullia ja karkkeja ja ihan mitä milloinkin. En harrastanut sen ihmeellisenpää liikuntaa, kuin mitä nyt joskus teki mieli vapaa-ajalla harrastaa. Ja olin huippu kunnossa. Oikeesti! SITTEN! Parisuhteeni päättyi ja aloin voida huonosti. Laihduin ekana tosi paljon ihan pelkästä masennuksesta. Sitten painoni alkoi nousta pikkuhiljaa ja vaatteet alkoivat kiristymän...Aloitin kuuluisat dietit.
Tästä se alkoi: Olen kokeillut vähä hiilarista, vähä rasvaista, vähä kalorista, vähä ttu mitä vaan ja tuli muuten mieleen että jumaliste, mä oon ollu diettihelvetistä jo siitä lähtien! 6 vuotta! Eli mulla on koko ajan joku hemmetin dietti menossa. Ja siitä asti kun olen alkanut "laihduttamaan" niin tilanne on vaan pahentunut! En uskalla enää syödä mitään kun aivoni ovat täynnä ATKINSIA, SOUTH BEACHIA, GI:TÄ, LOW FATIA! Ihan oikeesti, jos niistä ykskään ois auttanu kunnolla, niin en mä täällä kirjoittelis! Siis kyllähän ne aina on hiukan auttanut, muutama kilo ehkä lähteny, tai turvotus laskenu hetkellisesti, mut ei kukaan jaksa samaa ruokaa syödä puol vuotta! Mä oon ihan kypsä kaikkeen mittaamiseen ja ruoka-aikoihin katsomiseen ja palautumiseen ja ennakoimiseen! Mulle on tullut ruuasta pakkomielle ja se on menny tosi pahaksi. Olen vakavasti miettinyt kierteen lopettamisen ja syömällä niin kuin olen syönny vanhoina kunnon aikoina. Tavallista ruokaa ja kaikkia ruoka-aineita sallien. Mut auttakaa. Pelkään että jos en vahdi syömisiäni, menetän lopullisesti taistoni kiloja vastaan!
Tästä se alkoi: Olen kokeillut vähä hiilarista, vähä rasvaista, vähä kalorista, vähä ttu mitä vaan ja tuli muuten mieleen että jumaliste, mä oon ollu diettihelvetistä jo siitä lähtien! 6 vuotta! Eli mulla on koko ajan joku hemmetin dietti menossa. Ja siitä asti kun olen alkanut "laihduttamaan" niin tilanne on vaan pahentunut! En uskalla enää syödä mitään kun aivoni ovat täynnä ATKINSIA, SOUTH BEACHIA, GI:TÄ, LOW FATIA! Ihan oikeesti, jos niistä ykskään ois auttanu kunnolla, niin en mä täällä kirjoittelis! Siis kyllähän ne aina on hiukan auttanut, muutama kilo ehkä lähteny, tai turvotus laskenu hetkellisesti, mut ei kukaan jaksa samaa ruokaa syödä puol vuotta! Mä oon ihan kypsä kaikkeen mittaamiseen ja ruoka-aikoihin katsomiseen ja palautumiseen ja ennakoimiseen! Mulle on tullut ruuasta pakkomielle ja se on menny tosi pahaksi. Olen vakavasti miettinyt kierteen lopettamisen ja syömällä niin kuin olen syönny vanhoina kunnon aikoina. Tavallista ruokaa ja kaikkia ruoka-aineita sallien. Mut auttakaa. Pelkään että jos en vahdi syömisiäni, menetän lopullisesti taistoni kiloja vastaan!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Joo miettikää sitä kun miehet ei koskaan laihduta ja ne syö ihan mitä vaan. Ei ne mitään kaloreita mittaile. Ja suurin osa on ihan hyvässä kunnossa.
ihan hyvän ja ilmaisen hoikennus reseptin, sopii lähes jokaiselle eikä maksa mitään. Syö minkä kulutat ja kuluta kävellen loput. Ei kannata kävellessä käyttää valmiiksi pinnoitettuja pikiteitä eikä siloisia ratoja, vaan kävellä maastossa. Unohtaa kannattaa ultra kevyet muoti jalkineet vaan laittaa jalkaan vaikkapa vaelluskengät, kumisaappaat tai talvilenkkarit, sillä raskaammat jalkineet kuluttavat myös elimistöön kertyneen vararavinnon paremmin pois. Oman outokumpuni kadotin kävellen koirien kanssa metsäaututeillä ja poluilla, samalla yleiskunto ja mieli parani.
Tiedän toki, että perinnölliset ja yksilölliset tekijät vaikuttavat eikä kaikista tule hoikkia millään konstilla, sillä on luonnollista että ikääntyessään turpoaa ja tuppaa lihomaan. Ensin tietenkin tulisi tosiasiat hyväksyä ja toiseksi tärkeää on hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Jos luonnostaan on pyylevä, ei se ihmisestä huonoa tee ja sehän se arvokkain asia onkin. Jos lihoo sen vuoksi, ettei liiku tarpeeksi tai syö enemmän kuin on riittävää, aina voi opettaa itse itsensä uusille tavoille. Pika dietti on markkina juttu, ei sellaista oikeasti ole olemassakaan. Vaikka ihminen lakkaisi kokonaan syömästä, laihtuminen on kuukausien ellei vuosien mittainen projekti ja ei kannata korvaansa lopsauttaa joka keväisiin " nyt keho kevät kuntoo kuukaudessa " -höpinöihin. Jos minä sanoisin, katso kun laihdutin 10 kiloa kuukaudessa, olisi se valhe. Oma hoikistus ohjelmani on kestänyt vuosia ja ja jatkuva projekti, joka päiväinen elämä vaikuttaa siihen, pysynkö hoikkana vai en, eli liika ihmeiden odotus aiheuttaa vain pettymyksiä. Parempi tehdä loppuelämän mittainen keho kuntoon suunnitelma, niin samalla hoikistuu kuin jo ennalta ehkäisee pyöristymistä, muistaen että on luonnollista ettei nuorena eikä hoikkina pysy monikaan, se on asia jolle ei mitään voi eikä sen siis kannata pilata elämää. Asiat vaativat aikaa, myös painon pudottaminen, eli kannattaa ajatella, viiden vuoden päästä olen ihanne mitoissani, eikä että jo kuukauden tai vuoden aikana suuret muutokset tapahtuisivat. Oma lääkärini sanoi, moni olisi kateellinen vyötärästäni...ei kateus kannata, vaan elämäntapojen muutos, ihmeitäkin tapahtuu, mutta nekin vaativat oman aikansa ja se aika on joskus vuosia. Siis, dietit on oltava elämäntapojen muutoksia, mitkään pika dietit eivät aiheuta kuin pahoinvointia, olipa ne sitten henkisiä tai fyysisiä. Tiedän mistä puhun: http://www.city.fi/kuvagalleria/image.php?id=681253
Mitä enemmän ajattelet laihduttamista sitä enemmän ajattelet ruokaa ja sitä enemmän sinun tekee ruokaa mieli.
Lopeta ja järkiinny, opettele syömään elääksesi äläkä elä syödäksesi. Nälkä on elimistön keino kertoa että ravintoa tarvitaan, ei kello.
ei kai toi mulle ollut osoitettu 178CM ja 69-71 kg on varmaan ihan hyvä vakio mitta miehelle ilman että tarvitisi enempää laihtua ; )
Yritä löytää tasapainoinen ruokavalio terveellisistä ruoka-aineista. Lopeta laihduttaminen. Lopeta kalorien laskeminen, koska se vie vain hermot, ilon liikunnasta ja tekee ruokailemisesta ahdistavaa.
Nimim. kokemusta on.
Juuri näin. Turha kiusata itseään käsittämättömillä ihmeitä lupaavilla markkinointi kikoilla, vaan perusteellinen elämäntapa muutos tuo onnen, vaikka se ottaisi aikaa enemmän toteutuakseen. Mihinkä ihmisellä kiire olisikaan? Laiskalla on laiskan onni, toisaalta kärsivälliset perivät maan...nuo ajatukset sopivat myös painonhallintaan, eli pysyviä päätöksiä harkinnan mukaan ja väistämätön tapahtuu : )
vaan tullut vanhemmaksi, siinä kaikki. Aika moni on parikymppisenä hoikka, mutta kolmekymppisenä enää harvempi.
Aika tuttua tekstiä...mulla saman tyyppinen tarina ja diettikierre takana!Kaikki on käyty adkinsista kaalisoppaan ja välillä on vähä ahmittu ja oksennettu!
Vaikka liikun tosi paljon niin kiloja tuppaa kertymään...
No, vuodenvaihteessa tajusin etten voi jatkaa enää...pelkäsin että oikeasti sairastun bulimiaan.
Otin käyttöön vanhan kunnon lautas mallin (puolet kasviksia,1/4 hiilaria ja 1/4 proteiinia)lisäksi ruisleipää. Jätin kikkailut,huolehdin kuitujen saannista ja teen töihin terveelliset eväät...
Olo on kohentunut kummasti ja olen oppinut tykkäämään kasviksista ja terveellisistä välipaloista.
Välillä myös herkuttelen, ilman oksentelua, mutta yritän pitää karkit ja pullat kohtuuden rajoissa.
Kiloja on karissut n.8, vielä on matkaa mutta tämä on elämäntapa muutos ja kaikki ei tapahdu yhdessä yössä!
Joten yritä sinäkin opetella uudelleen nauttimaan ruuasta ja unohtaa kikkailut...Kyllä ihminen tarvitsee kaikkia ravintoaineita ja myös rasvaa,kohtuudella kaikkea!
Tsemppiä ja aurinkoista kesää!