meillä on pieni poika,kohta 3 kuukauden ja on todella vaikea.itse olen ihan loppu.herään aamulla sangen varhain ja kukun illalla myöhään pojan kanssa.yöllä syödään,eikä sen jälkeen enää nukuta.eilen oli tuskaisin päivä,huutoa huudon perään.alkoi todella nousta savua päästä.mies on yrittäjä ja on kokoajan töissä.siksipä kaikki kotiasiat ovat harteillani.kun mies tulee illalla töistä,kysyy suurinpiirtein ensimmäisenä että mitä ruokaa.mitäpä jos vaikka katsoisi mitä sieltä löytyisi.sitten mennään suihkuun ja sen jälkeen jääkaapille hakemaan yksi kalja ja tietokoneelle.kuinka raivostuttavaa.ei enää kysele miten meillä on päivä mennyt,saati että antaisi mun hengähtää välillä.jos hyvä tuuri käy niin vongataan vielä vähän kun pääsen sänkyyn,eikä ymmärrä miksi mua ei kiinnosta.voisin kohta kirjoittaa pienen kirjan;tekosyyt miksei seksiä.
melkein väkisin annan pikkuisen hänelle että saa laitettua pyykit kuivumaan tms.viime yöllä meni totaalisesti hermot ja vauva vietti isin kanssa yön sohvalla.halusin vain nukkua(onko se niin väärin?)ymmärrän että mies käy töissä ja tarvitsee unta mutta sama ymmärrys ei toimi toisinpäin.jos haluan "vapaata",jopa mieheni,ehdottaa että soita anopille.miksi se on niin vaikeaa.....?
mieheni sanoi eilen että olen hänen suurin virhe.silloin oikeastaan päätin että nyt riittää.mutta ei se olekaan niin helppoa.ensinnäkin hävettää myöntää ihmisille että pieleen meni tämäkin suhde.on kamalan syyllinen olo.
miten muutot?miten saan asunnon?miten muutan pienen vauvan kanssa?ja kaikista tärkein miten me sitten pärjäämme?
en haluaisi erota mutta en näe muuta vaihtoehtoa.tästä on tullut sietämätöntä.puhutaan kun on pakko.mitään yhteistä meillä ei ole.kiukutellaan toisillemme kuin mitkäkin pahaiset kakarat.tulipahan edes tänne tunteita purettua.kaippa se on tärkeintä että edes jonnekin.ei kai se elämä niin huonoa ole mutta nyt on paha päivä ja sen kyllä huomaa.
hyvät vaput toivotan kuitenkin teille kaikille....
melkein väkisin annan pikkuisen hänelle että saa laitettua pyykit kuivumaan tms.viime yöllä meni totaalisesti hermot ja vauva vietti isin kanssa yön sohvalla.halusin vain nukkua(onko se niin väärin?)ymmärrän että mies käy töissä ja tarvitsee unta mutta sama ymmärrys ei toimi toisinpäin.jos haluan "vapaata",jopa mieheni,ehdottaa että soita anopille.miksi se on niin vaikeaa.....?
mieheni sanoi eilen että olen hänen suurin virhe.silloin oikeastaan päätin että nyt riittää.mutta ei se olekaan niin helppoa.ensinnäkin hävettää myöntää ihmisille että pieleen meni tämäkin suhde.on kamalan syyllinen olo.
miten muutot?miten saan asunnon?miten muutan pienen vauvan kanssa?ja kaikista tärkein miten me sitten pärjäämme?
en haluaisi erota mutta en näe muuta vaihtoehtoa.tästä on tullut sietämätöntä.puhutaan kun on pakko.mitään yhteistä meillä ei ole.kiukutellaan toisillemme kuin mitkäkin pahaiset kakarat.tulipahan edes tänne tunteita purettua.kaippa se on tärkeintä että edes jonnekin.ei kai se elämä niin huonoa ole mutta nyt on paha päivä ja sen kyllä huomaa.
hyvät vaput toivotan kuitenkin teille kaikille....
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hakekaa nyt hyvä ihme apua, eihän tuo tuollainen voi jatkua!
Kyllä tuossa tilateessa parisuhde on varmasti kovilla...
Tilanteesi ei parane eroamalla, vaan hakemalla apua esim. neuvolan kautta. Pääsette juttelemaan asiantuntijan kanssa. Ottakaa lasten-
hoitaja vaikka muutamaksi tunniksi viikossa, että saat nukkua
univelkaasi pois. Kuinkas teidän sosiaalinen turvaverkko?
Onko ystäviä/sukulaisia, jotka voisivat katsoa lasta muutamia kertoja viikossa? Muitakin kuin anoppia tässä tarvitaan.
Tsemppiä!
..vauva hoitoon ainakin yhdeksi päiväksi jollekin luotettavalle lastenhoitajalle ja sinä ja ukkos yhteistä aikaa viettämään..esim. leffaan, syömään, vaikkapa hotelliin.
Tai..vauva hoitoon ja sinä hemmottelupäivälle, hierontaan, uimaan tms.
Ei aina jaksa ja silloin on hyvä pyytää apua.
Oletko jutellut miehesi kanssa suoraan kuinka väsynyt olet? Koeta jutella näistä kaikista asioista suoraan miehellesi, mistä olet tänne kirjoittanutkin.
Voithan kertoa, että ymmärrät kyllä kuinka väsynyt on työpäivän jälkeen ja on taloudellisestikin tärkeää, että miehesi käy töissä.
Mutta koet ettei miehesi taas ymmärrä, että olet itsekkin kokoajan töissä jopa kaikki yöt ja päivät ympäri vuorokauden. Siis vielä pidemmän aikaa kun miehesi.
Kerro myös, että koet ettei sinua oteta huomioon ym. ja että nyt on olet niin väsynyt, että olisi tärkeää hakea apua esim.lastenhoitoon, vaikka se maksaisikin.
On varmasti raskasta aikaa molemmille kun vauva on vielä noin pieni ja tarvitsee apua kaikessa 24h vuorokaudessa. Kun molemmat on väsyneitä kaikki asiat näyttää pahemmalta ja hermostuu ja ärsyttää kaikki enemmän kun tavallisesti.
Koeta puhua tilanteesta ja kysyä vaikka neuvolasta onko mahdollista saada minkäänlaista apua esim. lapsipuolen kotipalvelusta/kotihoidosta. Tai olisiko ketään tuttuja/ystäviä jotka voisivat vähän aikaa aina silloin tällöin katsoa vauvaa.
Yritä selvittää onko paikkakunnallanne esim. mannerheimin lastensuojeluliittoa tai vastaavaa. Kannattaa yrittää hankkia jostain lastenhoitoapua vaikka se maksaisikin. Kannattaa panostaa itsensää. Väsyneenä ei jaksa hoitaa vauvaakaan kunnolla ym.
keskustella miehen kanssa jo aiemmin mutta ei se vaan tunnu menevän jakeluun.tekee itsekin raskasta työtä ja hän on sen tyyppinen ihminen että kun ei tiedä,ei usko.harmi sinänsä että ollaan tähän päädytty.tämäkin ilta meni kinastellessa ja mies jäi sohvalle nukkumaan.
eipä oikein osata enää edes omista tunteista puhua.jos yrittää toinen ymmärtää aina väärin.kaippa se tästä.katsellaan mitä aika tuo tullessaan.
kiitos teille jotka jaksoivat luoda uskoa :)
toivon parasta ja pelkään pahinta....
lähtee minun mielestä arkipäivästä. Suurin osa elämästä on arkea eikä huonoa arkea voi korvata hyvillä juhlillakaan. Teillä arkipäivä mättää pahasti ja siitä varmaan kaikki ongelmat johtaa juurensa.
En usko että ero on oikea tapa saada arki rullaamaan paremmin. Keksikää jokin toinen tapa.