Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Perhekriisi

    Meillä on kriisi meneillään parisuhteessamme. Pieniä yhteisiä lapsia on myös kuvioissa. Olen huomannut, että olemme mieheni kanssa toistemme vastakohtia. Välillä tuntuu, että olemme aivan liian erilaisia ihmisiä. Kiinnostuksemme kohteet ovat erilaisia, arvostamme eri asioita. Toinen on huolimaton ja toinen haluaa pitää yllä järjestystä ja siisteyttä. Minä koen olevani äitiroolissa parisuhteessamme. Välillä tuntuu, että en jaksa. Rakastan puolisoani mutta usein minua raivostuttaa hänen puhumattomuutensa sekä saamattomuutensa. Yksinhuoltajan arki on varmasti kuitenkin vielä raskaampaa ja etenkin kun omat sukulaiset eivät ole halukkaita auttamaan. Täytyykö vaan hyväksyä ettei kaikkea voi saada yhdessä paketissa?
    21351
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 2

    Vanhimmat

    ...asiaa hänen näkökulmasta. Älä mieti onko miehesi oikea mies sinulle vaan mieti oletko itse oikea hänelle. Toista ei voi muuttaa mutta itseään voi. Tosin sekin on vaikeaa.
    Kuulostaa siltä että tuhraat energiaasi siihen että mietit miksei miehelläsi ole niitä puuttuvia ominaisuuksia. Se on oikeasti voimien haaskaamista koska se ei vie mitään eteenpäin. Vastakohdatkin voi sopia yhteen mutta se vaatii että toisen erilaisuuksia ymmärretään ja kunnioitetaan.

    Äänestä

    • puhuneet asasta, vertailleet tapojanne ja tottumuksianne?
      voihan toki olla, että se mies on jo kyllästynyt siihen kotileikkiin, niinkin voi käydä.

      Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Äiti kirjoitti:

    Meillä on kriisi meneillään parisuhteessamme. Pieniä yhteisiä lapsia on myös kuvioissa. Olen huomannut, että olemme mieheni kanssa toistemme vastakohtia. Välillä tuntuu, että olemme aivan liian erilaisia ihmisiä. Kiinnostuksemme kohteet ovat erilaisia, arvostamme eri asioita. Toinen on huolimaton ja toinen haluaa pitää yllä järjestystä ja siisteyttä. Minä koen olevani äitiroolissa parisuhteessamme. Välillä tuntuu, että en jaksa. Rakastan puolisoani mutta usein minua raivostuttaa hänen puhumattomuutensa sekä saamattomuutensa. Yksinhuoltajan arki on varmasti kuitenkin vielä raskaampaa ja etenkin kun omat sukulaiset eivät ole halukkaita auttamaan. Täytyykö vaan hyväksyä ettei kaikkea voi saada yhdessä paketissa?

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu