Niin, takana nyt useampi vuosi ja useita keskusteluja siitä, tehdäänkö yhteisiä lapsia vai ei. Molempien aiemmat lapset jo melko isoja.
Olen ollut onnellinen siitä, että mieheni on ollut avoimin mielin asiassa mukana ja näyttänyt tavallaan vihreää valoa. Itse en ole ollut ihan varma siitä, että haluanko vielä lapsia.
Nyt yllättäen mieheni ilmoitti riidan yhteydessä kovaan ääneen, että hän ei enää halua lapsia. Hän kokee olevansa liian vanha. Hän myös selitti, että ei halua uudelleen siihen tilanteeseen, että palaa loppuun ja tilanne johtaa avioeroon (kuten 1. avioliitossa). Mieheni kertoi rauhoittuneenakin olevansa asiasta edelleen samaa mieltä.
En siis todellakaan tiedä mitä haluaisin tehdä, mutta olen suunnattoman loukkaantunut siitä, että menetin oikeuteni päättää asiasta itse.
Entä jos myöhemmin haluankin lapsen, johtaako tämä siinä tilanteessa väkisin eroon?
Minua loukkaa myös se, että mieheni oli jo jonkin aikaa sitä mieltä, että yhteinen lapsi olisi ihana juttu. Kuitenkin hän muutti mielensä aivan hetkessä.
Olen vahvasti pettynyt tähän suhteeseen ja mieheen. Olisiko syytä lähteä kävelemään samantien?
Minusta tuntuu siltä, että mieheni on valehdellut minulle ja vienyt minulta jotain.
Onko kokemuksia, onko tällä enää mitään toivoa?
Olen ollut onnellinen siitä, että mieheni on ollut avoimin mielin asiassa mukana ja näyttänyt tavallaan vihreää valoa. Itse en ole ollut ihan varma siitä, että haluanko vielä lapsia.
Nyt yllättäen mieheni ilmoitti riidan yhteydessä kovaan ääneen, että hän ei enää halua lapsia. Hän kokee olevansa liian vanha. Hän myös selitti, että ei halua uudelleen siihen tilanteeseen, että palaa loppuun ja tilanne johtaa avioeroon (kuten 1. avioliitossa). Mieheni kertoi rauhoittuneenakin olevansa asiasta edelleen samaa mieltä.
En siis todellakaan tiedä mitä haluaisin tehdä, mutta olen suunnattoman loukkaantunut siitä, että menetin oikeuteni päättää asiasta itse.
Entä jos myöhemmin haluankin lapsen, johtaako tämä siinä tilanteessa väkisin eroon?
Minua loukkaa myös se, että mieheni oli jo jonkin aikaa sitä mieltä, että yhteinen lapsi olisi ihana juttu. Kuitenkin hän muutti mielensä aivan hetkessä.
Olen vahvasti pettynyt tähän suhteeseen ja mieheen. Olisiko syytä lähteä kävelemään samantien?
Minusta tuntuu siltä, että mieheni on valehdellut minulle ja vienyt minulta jotain.
Onko kokemuksia, onko tällä enää mitään toivoa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
"Itse en ole ollut ihan varma siitä, että haluanko vielä lapsia."
"En siis todellakaan tiedä mitä haluaisin tehdä, mutta olen suunnattoman loukkaantunut siitä, että menetin oikeuteni päättää asiasta itse."
Elikkä olet loukkaantunut, koska halusit päättää aivan ITSE asiasta, joka perustavanlaatuisesti koskee teitä molempia. Etkö tällöin olisi tehnyt miehellesi saman tempun, jonka hän nyt teki sinulle?
Eipä sinä muuta kuin tyydyt tilanteesen tai etsit uuden miehen.
..loukkaantunut siitä, että hän on antanut minun ymmärtää hyvin pitkään, että meidän olisi mahdollista tehdä vielä lapsia. Tämä asia oli suhteen alusta lähtien minulle tärkeä, sanoin se hänelle jo vuosia sitten.
Nyt koen, että hän huijasi minut suhteeseen. En tiedä olisinko lähtenyt tähän, jos hän olisi sanonut alusta lähtien lapsille ei.
Taidanpa minäkin vain päättää ja lahjoitta hänelle lapsen, sillä MINÄ haluan..
lälläläläläliieeeruu.
haluatko lapsen vai lapsen tämän miehen kanssa vai lapsen koska se on selätysvoitto ja kuka kysyy siltä lapselta?
Jos teillä molemmilla jo on lapsia, miksi pitäisi hankkia niitä lisää? Etkö rakasta miestäsi sellaisena kuin hän on? Eikö parisuhteen pitäisi olla se tärkein asia, ei lasten? (Sillä niitähän teillä on, miksi ette keskity nauttimaan heistä jotka jo ovat ympärillänne?)