Lukion ensimmäisellä kursilla oli kirja Amadeus-johdatus musiikin maailmaan ja siihen liittyvä cd, joka sisälsi erilaisia klassisia sävellyksiä. Sattuisiko kukaan muistamaan erästä teosta, joka lauletaan saksankielellä? Poika on sairastunut ja kuulee kuinka joku keiju kutsuu häntä. Lopulta poika kuolee isänsä käsivarsille. Siinä on siis kolme erilaista henkilöä: isä, poika ja se joku keiju tai muu vastaava. Kirjassa on myös tämän teoksen suomen- ja saksankieliset sanat. KUKA siis on SÄVELTÄJÄ ja MIKÄ on TEOKSEN NIMI?
Tämä olisi tärkeää...
Tämä olisi tärkeää...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos kappale on lied (laulu piano) niin epäilen sen olevan Franz Schubertin Erlkönig.
Bingo!
Samoihin aikoihin tuli istuttua musiikkiopistossa musiikkitiedon tunneilla. Ja sieltä on jäänyt sen verran muistikuvia, että säveltäjä on Schubert ja teos Erlkönig (eli keijujen kuningas). Oli muuten silloin pienenä poikana aikasta vaikuttavan pelottava teos. Uskalsi kuunnella vaan toisella korvalla...
Kiitoksia paljon kaikille, jotka vastasivat viestiini!! Sain imutettua sen tietokoneelleni.
Siis suuri kiitos=)
Kim Borg -vainaa kertoi parikymmentä vuotta sitten radiossa tähän Erlkönigiin liittyvän anekdootin. Yksi säe laulusta kuuluu jotenkin tähän tapaan: "Dem Vater grauset's, er reitet geschwind. Er hält auf den Armen das ächzende Kind..." eli isää kauhistuttaa hänen pidellessään käsivarsillaan voihkivaa lasta. Joku ihan nimekäs laulaja oli mieltänyt tuon kohdan kuulumaan näin: "Dem Vater grauset's, er reitet geschwind. Er hält auf den Armen das achtzehnte Kind...".
Ketäpä isää ei alkaisi kauhistuttaa, jos lapsiluku olisi noussut jo kahdeksaantoista?
En mene takuuseen, muistinko nuo sanat aivan tarkkaan. En jaksa lähteä etsimään runoa netistä hakukoneiden avulla. Teksti on joka tapauksessa itseltään Johann Wolfgang Goethelta.
Suosittelen Dietrich Fischer-Dieskaun ja Gerald Mooren levytystä. Eikä tuo Kim Borgin ja Erik Werban tulkintakaan hassumpi ole!
Erlkönig
Johann Wolfgang Goethe
Wer reitet so spät durch Nacht und Wind?
Es ist der Vater mit seinem Kind;
Er hat den Knaben wohl in dem Arm,
Er faßt ihn sicher, er hält ihn warm.
Mein Sohn, was birgst du so bang dein Gesicht? -
Siehst Vater, du den Erlkönig nicht?
Den Erlenkönig mit Kron und Schweif? -
Mein Sohn, es ist ein Nebelstreif. -
»Du liebes Kind, komm, geh mit mir!
Gar schöne Spiele spiel ich mit dir;
Manch bunte Blumen sind an dem Strand,
Meine Mutter hat manch gülden Gewand.«
Mein Vater, mein Vater, und hörest du nicht,
Was Erlenkönig mir leise verspricht? -
Sei ruhig, bleibe ruhig, mein Kind;
In dürren Blättern säuselt der Wind. -
»Willst, feiner Knabe, du mit mir gehn?
Meine Töchter sollen dich warten schön;
Meine Töchter führen den nächtlichen Reihn
Und wiegen und tanzen und singen dich ein.«
Mein Vater, mein Vater, und siehst du nicht dort
Erlkönigs Töchter am düstern Ort? -
Mein Sohn, mein Sohn, ich seh es genau:
Es scheinen die alten Weiden so grau. -
»Ich liebe dich, mich reizt deine schöne Gestalt;
Und bist du nicht willig, so brauch ich Gewalt.«
Mein Vater, mein Vater, jetzt faßt er mich an!
Erlkönig hat mir ein Leids getan! -
Dem Vater grauset's, er reitet geschwind,
Er hält in den Armen das ächzende Kind,
Erreicht den Hof mit Mühe und Not;
In seinen Armen das Kind war tot.