Hakatun naisen tauti

Totta.
Olen paljon ajatellut tuota Tukholman syndroomaa ja tullut aikalailla samoihin päätöksiin.

Mitäpä ihminen ei tekisi säilyäkseen, vaikkapa sitten yrittää rakaistaa itsensä turvaan! Uskotellen itselleen ja uskoenkin siihen, että voisi rakastaa psyykkisesti vinksahtaneen rakastamaan itseään ja näin voisi muuttaa suunnan ja väkivalta loppuisi, rakkaus saisi tilan ja oma elämä muuttuisi taas onnelliseksi.

Toisekseen me olemme saman lajin edustajia niin lyöjät kuin lyödyt. Siksi on hyvin ymmärrettävä toisen ihmisen tahto ymmärtää toista ihmistä, ymmärtää, puolustaa ja rakastaakin.

Sisärakenteinen on ihmisen tahto yrittää säilyä hengissä.

Jokaisen väkivaltaisessa suhteessa elävän on sisäistettävä tieto, että Ei ole aitoa, oikeaa ja vapaaehtoista rakkautta, jos toinen joutuu yrittämään rakastamalla turvata itsensä, yrittää rakastaa sairaan terveeksi. Se on vaan epätoivoinen ja tuhoon tuomittu yritys säilyä.

Sydämessään jokainen tietää, että rakkaus ei ole hakkausta, ei fyysisesti eikä henkisesti. Mikään selitys ei sitä oikeuta, mikään ymmärtäminen ei sitä puolusta, mikään selitys ei riitä.

Totuus täytyy uskaltaa kohdata ja luottaa, että elämä itsessään kantaa ja hoitaa, kun turvaa vapauteen niin tunteissaan kuin käytännön elämässäänkin, kun vaan uskaltaa tehdä päätöksiä ja luottaa itseensä.

kokenut kirjoitti:

Totta.
Olen paljon ajatellut tuota Tukholman syndroomaa ja tullut aikalailla samoihin päätöksiin.

Mitäpä ihminen ei tekisi säilyäkseen, vaikkapa sitten yrittää rakaistaa itsensä turvaan! Uskotellen itselleen ja uskoenkin siihen, että voisi rakastaa psyykkisesti vinksahtaneen rakastamaan itseään ja näin voisi muuttaa suunnan ja väkivalta loppuisi, rakkaus saisi tilan ja oma elämä muuttuisi taas onnelliseksi.

Toisekseen me olemme saman lajin edustajia niin lyöjät kuin lyödyt. Siksi on hyvin ymmärrettävä toisen ihmisen tahto ymmärtää toista ihmistä, ymmärtää, puolustaa ja rakastaakin.

Sisärakenteinen on ihmisen tahto yrittää säilyä hengissä.

Jokaisen väkivaltaisessa suhteessa elävän on sisäistettävä tieto, että Ei ole aitoa, oikeaa ja vapaaehtoista rakkautta, jos toinen joutuu yrittämään rakastamalla turvata itsensä, yrittää rakastaa sairaan terveeksi. Se on vaan epätoivoinen ja tuhoon tuomittu yritys säilyä.

Sydämessään jokainen tietää, että rakkaus ei ole hakkausta, ei fyysisesti eikä henkisesti. Mikään selitys ei sitä oikeuta, mikään ymmärtäminen ei sitä puolusta, mikään selitys ei riitä.

Totuus täytyy uskaltaa kohdata ja luottaa, että elämä itsessään kantaa ja hoitaa, kun turvaa vapauteen niin tunteissaan kuin käytännön elämässäänkin, kun vaan uskaltaa tehdä päätöksiä ja luottaa itseensä.

Hei,

olit kyllä kirjoittanut niin viisaan ja mietityn kommentin että teit vaikutuksen.
Piti lukea se monta kertaa.
Todella hyvä kirjoitus, nostan hattua!
Ei kyllä ole mitään lisättävää tuohon tekstiisi, ihminen toimii ihmisluonteen mukaisesti.
Jos kaikki tiedostaisivat nämä vaikuttimet niin syyllisyys poistuisi ja osaisi esimerkiksi toimia toisella tavalla suoranaisessa vaaratilanteessa, mihin esimerkiksi perheväkivalta uhrinsa aina uudelleen asettaa.
Nyt on totuttu ajattelemaan: rakkaus parantaa, terapia parantaa ja tästä johtuen - jälleen kerran- uhri unohtuu.

Läheisriippuvudeella ei ole mitään tekemistä Tukholma-syndrooman kanssa.

Läheisriippuvuus on alkoholistien perhehoidossa käyttämä Minnesotahoidon terapiatermi ( Tommy Hellstenin lanseeraama).

Läheisriippuvuus ei missään nimessä selitä edes murto-osaa siitä manipulaatiokokemuksesta minkä väkivaltaisen ihmisen uhri joutuu suodattamaan psyykkeensä läpi.

ja höpöhöpö... kirjoitti:

Läheisriippuvudeella ei ole mitään tekemistä Tukholma-syndrooman kanssa.

Läheisriippuvuus on alkoholistien perhehoidossa käyttämä Minnesotahoidon terapiatermi ( Tommy Hellstenin lanseeraama).

Läheisriippuvuus ei missään nimessä selitä edes murto-osaa siitä manipulaatiokokemuksesta minkä väkivaltaisen ihmisen uhri joutuu suodattamaan psyykkeensä läpi.

vain todella vahvat selviää suht terveenä noista jutuista...

typyli kirjoitti:

vain todella vahvat selviää suht terveenä noista jutuista...

Kyllä siitä selviää. Avainsana onkin juuri tämä että tajuaa mistä on ollut kysymys. Siis että siinä ei voi tehdä mitään tilanteelle vaikka mutkalle vääntyisi. Tuollainen (väkivalta)elämäntilanne on sen verran outo kokemus että jokaikinen sen kokenut on senjälkeen hetken aikaa että huhhuh.
Harva edes tajuaa että hulluja ihmisiä oikeasti on tai että jokaisella on mahdollisuus/vaara päätyä jopa seurustelemaan sellaisen kanssa ja yrittäämään rakentaa kotia, parisuhdetta ja vanhemmuutta.

Mutta kyllä tuosta kokemuksesta selviää jos ei jää tuleen makaamaan, samoinhan ihmiset selviävät kaiken aikaa vaikeista asioista eteen päin; läheisen kuolemasta, vaikeasta sairaudesta, avioerosta, jne.

Kukaan taas ei selviä elämästä ilman minkäänlaisia vastoinkäymisiä.

kerrankin jossain uskalletaan epäillä sitä, että estääkö vuosien pariterapia lähtemistä vaarallisesta suhteesta.
Ja että tuleeko uhri kuulluksi kun hänelle määrätään rauhoittavia?
Lukekaa ,hyvä teksti oli.