Toimitaanko yhteisen lapsen edun vastaisesti jos vanhemmat ei ymmärrä että avioeron jälkeen alkaa aina uusi suhde ex- puolison kanssa joka kestää niin kauan kuin heillä on yhteinen lapsi...Tämän uuden suhteen tärkein tarkoitus on toimia lapsen edun mukaisesti. Jos uusi suhde ex puolisoon ei toimi lapsen edun mukaisesti, niin vanhemmat eivät ymmärrä oman lapsen etua?
Lapsen etu ?
J ja H
292668
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Eihän sen ex:än kans tarvi enää takuta. ja millälailla suhde ex:ään ja lapsen etu kulkee käsikädessä?
Joo ihan oikeassa oot että ei sen exän kanssa kannata takuta mutta tarkoitan sitä ex puolisoiden on lapsen edun kannalta oltava sellaisissa väleissä että lapsi ei koe että toinen vanhempi esimerkiksi mollaa toista oman edun tavoittelun takia kosto tms katkeruus syistä.
Eli exään on hyvä olla sellainen suhde että se ei huononna lapsen käsitystä kummastakaan vanhemmasta.
"Joskus" saattaa käydä niin että toinen lapsen vanhempi haukkuu tai muutoin huonontaa lapsen käsitystä toisesta vanhemmasta.
Tämä ei ole varmasti ole pienen lapsen etu...jos lapsen vanhemmat eivät avioeron jälkeen ymmärrä olla käyttämättä omaa lasta koston välikappaleena toista ex-puolisoa kohtaan.
Juu totta turiset!
Mutta ei kai kukaan käytä lasta pelinappulana.
On niitä sellaisiakin hulluja ,jotka käyttävät lasta peli nappulana.Ja yrittävät sillä tavoin estää eron,ja kun siihen kuuluu vielä kaiken lainen muukin uhkailu,niin sellaisten paikka ois jossain laitoksessa.
hahahhhhaaaaahhaaaaaaaaah rakastan niiin jamii
se hyvin pitkälle on. Valitettavasti vaan taitaa aika usein olla niin, että jompikumpi tai kumpikaan ei sitä ymmärrä ja tuo uusi(kaan) suhde ei toimi ja lapsi siinä välissä kärsii.
Tässä asiassa itsellä onkin hyvä mieli, että se suhde on onnistunut ihan kivasti ja siitä kiitos myös exälle.
Itse olen sitä mieltä, että mikäli puolisoilla on pieniä lapsia ja perheessä ei ole väkivaltaa tai päihdeongelmaa niin siinä tapauksessa eroa tulisi välttää sillä lapset kärsivät mikäli päivittäinen yhteys jompaan kumpaan vanhempaan katkeaa.
Aikuiset ovat keksineet tällaisen fraasin, että "lapsi vaistoaa sen jos kotona vanhempien välit eivät ole hyvät. Sen takia olisi parempi erota". Höpöhöpö. Tuo on silkkaa tekosyiden etsimistä ja aikuisten itsekkyyttä ja halua etsiä itsellensä onnea. Mikäli vanhemmat ovat normaaleja ihmisiä niin lapset haluavat olla joka päivä kummankin kanssa. Se on sittenkin niin lyhyt aika kun lapset ovat pieniä. Silloin kun lapset ovat, sanotaan yli 15-vuotiaita, niin asiat ovat jo aivan toisin.
Kokonaan toinen asia on silloin mikäli perheessä on väkivaltaa ja juopottelua. Siinä tapauksessa sen terveemmän osapuolen velvollisuus on erota nimenomaan lasten takia.
Meillä lapset reagoivat tosiaan kotona vallitsevaan ilmapiiriin. Erottiin ja nyt lapset ovat tasapainoisia ja onnellisia ala-aste ikäisiä. Lämpimät, hyvät välit molempaan vanhempaan. Ei tarvitse lapsien pelätä riitelyä ja katsoa sivusta äidin itkettyneitä silmiä.
Niin, ja sinulla on uusi suhde jonkun kanssa ketä tapasit ennen eroa, eikös niin?
oman kokemuksen kautta vaikka ei olekkaan enään pientä lasta, 17v. Kotona oli jo pitkään ollut ahdistunut ja kireä ilmapiiri. Eromahdollisuudesta puhuttaessa poika itse sanoi, että parempi se niin on. Huomasin kyllä silloin itsekkin, että pojalla on hyvin vaivautunut olo ja on nyt eron jälkeen selvästi vapautuneempi ja jaksaa panostaa koulunkäyntiin.
Ja kysymys ei ole kummankaan osalta minkään uuden onnen etsimisestä, tilanne oli vaan mennyt sellaiseksi, että kaikilla oli paha olla. Eikä myöskään mistään väkivallasta tai juopottelusta eikä ulkopuolisista suhteista.
tähän vastaukseksi. Meillä on isoja ja pieni lapsi, kaikki samasta liitosta.
Vanhin, 25-v, tuossa taannoin sanoi, että paras ja ihailtavin ja yksi arvostetuimmista asioista hänen elämässään on se, että vanhemmat elävät yhä yhdessä, eivätkä ole eronneet.
Siinä vaan vanhemmatkin pysähtyvät miettimään, että jo aikuiset lapset osaavat moista arvostaa ja se merkitsee heille tosi paljon.
Että se siitä 15-v "ikärajasta"...
ilman muuta, niin kauan kuin vanhempien välit ovat edes jollakin lailla kunnossa.
Väärin arvattu. Yksin olen elellyt lasteni kanssa ja niin on edelleen. Uutta suhdetta ei ole ollut. Eikä eron syy ollut kummankaan puolelta pettäminen. Ex-mieheni on löytänyt eron jälkeen uuden kumppanin ja lapseni ovat tutustuneet häneen ja sillä rintamalla myös lapset tyytyväisiä, myös uudesta pikkusisarestaan.
Hyvä juttu, että teidän kohdallanne asiat ovat lutviutuneet. Aina asiat eivät yhtä onnellisesti mene mutta tapauskohtaisia asioitahan nämä ovat.
sä oot vastannut mulle ennenkin, kiitos!
Kuule, niille aikuisillekaan lapsille ei aina tarvitse kaikkea paskaa näyttää. Tottahan on, että näinkin pitkässä liitossa on sekä ylä - että alamäkiä.
Kysymys on siitä, kuinka vanhemmat osaavat asiansa käsitellä ja mitä itse elämässä arvostavat. Kukapa meistä täydellinen olisi, ei kukaan, ei petetyt eikä pettäjät...
jokainen yritä ne asiat mahdollisimman hyvin lapsilta salata, aikuisiltakin lapsilta. Mutta eivät ne lapsetkaan tyhmiä ole. Kun asiat ovat huonosti niin tokihan lapsi sen huomaa.
Varmasti se on lapselle tärkeää, jos vanhemmat pysyvät yhdessä ja koko perhe koossa mutta kun vanhemmilla menee riittävän huonosti niin kyllä se lapsenkin mielestä se ero voi olla kuitenkin helpottavakin. Varmasti lapsi mieluummin valitsisi sen vaihtoehdon, että vanhempien välit korjautuisivat, niin olisin halunnut itsekkin.
Ja sivumennen sanoen, meidän eroomme ei liity ne kolmannet osapuolet millään lailla koska niitä ei ole ollut eikä ole vieläkään.
ymmärsin!
Kolmansista osapuolista kerroinkin lähinnä tarkoittaen itseäni.
...kuinka selvisit siitä, erostanne?
se otti, ei sitä voi kieltää. Vaikein aika alkoi siitä kun omaan asuntoon muuton jälkeen huusholli alkoi olla kunnossa ja alkoi se normaali arki. Sitä arkea tosin on helpottanut se, että poika on asunut luonani viikot. Pahimpia oli perjantai-illat kun poika oli mennyt suoraan koulusta äitinsä luokse viikonlopuksi, parin kuukauden ajan, sitten alkoi hieman helpottaa.
Entäs kun ei ole rakkautta saatikka seksiä,vain pelkkää alistamista miehen puolelta,pitäiskö vain kituuttaa miehen ehdoilla.
25-vuotias ei tarvitse isää tai äitiä ellei ole jokin peräkammarinpoika. Jokin 5,10 tai vielä 15-vuotias sen sijaan tarvitsee mielellään molempia vanhempia.
Ei varmasti tarvitsekkaan mutta vanhempien ero jokatapauksessa vaikuttaa aikuisiinkin lapsiin.
Nuori aikuinen kykenee varmasti onnellisempaan elämään, jos omat vanhemmat pysyvät yhdessä ja välit hyvinä, näin uskon olevan useimmissa tapauksissa.
"lapsi vaistoaa sen jos kotona vanhempien välit eivät ole hyvät. Sen takia olisi parempi erota". Höpöhöpöä, aikuisten keksimää satua, kuten sanoit.
Vanhempien pitäisi myös muistaa, että he itse pystyvät VAIKUTTAMAAN, miten hyvät välit ovat.
on johtajien vastuulla... eli vanhempien... Riitelenpä itsekin joskus mieheni kanssa ja jopa itken! Se menee ohi; lapset tietävät sen. En nyt välttämättä ymmärrä miksi pitäisi erota em. syiden vuoksi.
Tässä toinen esimerkki erosta, jossa ei ollut väkivaltaa, pettämistä tai päihderiippuvuutta. Mutta kaksi erinomaista ihmistä olivat joutuneet toistensa huonoon seuraan (lapseni äiti on hyvä äiti, kehno puoliso minulle ... ja tunne varmasti molemminpuolinen)
Sikäli olen kanssasi samaa mieltä, ettei avioeroon pidä "sännätä" ... molempien yritettävä korjata suhdetta, ja ero vasta vihon viimeinen vaihtoehto kun muut keinot ja avut koetettu.
Mutta, olen aivan vakuuttunut siitä, että rakkaudeton, "kireä", riitaisa, toimimaton, kyräilevä, ahdistava "koti" ei ole yhdenkään lapsen etu ... vaikka molemmat vanhemmat raivoraittiita pasifisteja.
Kyllä, ylä- ja alamäkiä on jokaisessa perheessä ... tarkoitankin kroonista "pahaaoloa" perheyhteisössä, missä siedetään puolisoa pelkästään "kulissin" vuoksi ja sen harhaluulon perusteella että se nyt sitten "lapsen etu".
Kyllä, aivan kuten kirjoitit. Ei avioeron tarvitse merkitä etteikö lapsella ole hyvää suhdetta molempiin vanhempiinsa ... sinäpä se vanhempien vastuu tuleekin peliin. Vaikkei heidän avioliittonsa toimintutkaan, niin ei se estä vanhemmuutta.
Niin, ja eiköhän valitettavan monessa "perinteisessä perheessäkin" tuo vanhemmuus ole hyvinkin hakusessa tai yksipuolista?
Ihmettelen monien halua niputtaa ja yksinkertaistaa vanhemmuus ja parisuhde.
Kyllä, ydinperhe on tavoiteltava olotila perheelle ... ei, se ei takaa hyvää vanhemmuuttta.
Kyllä, avioero on kova paikka lapsille aina ... mutta etevät vanhemmat pysytyvät asiansa järjestämään niin että lapselle lopputulema on parempi kasvuympäristö kuin kituva kulissi.
En kirjoittanut tuohon koko meidän tilannettamme vaan sen miten tilanne laukesi ja kaikki kääntyi lopulta hyvin vaikka ero tulikin. Vallitsevaan ilmapiiriin mikä meillä oli pitkään liittyi pelkoa, paniikkihäiriö ym ym ym..... sitä kesti 4 vuotta. Kyse ei ole siis pettämisestä tai väkivallasta. Se ilmapiiri kotona sai minut pelkäämään esim. töistä kotiin menoa. Monesti töissä istuin ja mietin töiden päätyttyä etten halua siihen ahdistukseen mennä, enkä olisi varmaan mennytkään elleivät lapset olisi siellä olleet. Tilanne oli aivan tulehtunut. Niin kauan jaksoin siinä kunnes huomasin lasteni reagoivan. Silloin päätin että tämän on johonkin suuntaan ratkettava. Ei ratkennut muuten kuin eroamalla vaikka yritettiin pariterapiat ja muut käydä läpi tilanteen korjaamiseksi. Tämäkin on vain lyhyt ja pelkistetty kirjoitus siitä mitä se oli ennen eroa. Eron jälkeen hävisivät pelot, paniikkihäiriö ja lapset ovat paljon tasapainoisempia. Nyt erosta on noin 3vuotta.
Lasten asumisjärjestelyt sovittiin ja kirjattiin heti eron alkumetreillä. Molemmat halusivat asua äidin kanssa, muunlaista vaihtoehtoa ei edes harkittu, KAIKKI tähän tyytyväisiä.
Nyt lasten isä kuitenkin tavallaan yrittää manipuloida ja houkutella lapsia materialistisin houkuttimin. Arvatkaapa vain kenen tasapaino järkkyy, juuri kun meidän arki alkanut sujua ja
olemme kolmisin suunnitelleet elämäämme eteenpäin.
Mies ei ollenkaan tajua, mitä lapsilleen aiheuttaa.
Toinen nainen äkkilähdön syy, ja taitaa olla sormet tässäkin likaisessa pelissä.
Jos yhtäkkiä tullut tarve leikkiä kotia, hankkikoot vaikka minipossun. Lapsia en suostu pelinappuloiksi antamaan. Onneksi lastensuojelusta saa tukea ja neuvoja vaikka puhelinsoitolla.
Sinähän niitä lapsia pelinappuloina pidät. Isällä on oikeus viettää aikaa lasten kanssa ja ennen kaikkia lapsilla on oikeus isän seuraan, vaikka lapset asuiusivat äidillä. Äidin myös pitäisi tukea ja kannustaa lapsia ettei suhde isään katkea VAIKKA isällä olisi uusi nainen. Joskus lapset epävarmuudesta heittäytyvät hankaliksi ja alkavat kiukutella ja kohdistaa oman erovihansa isään tai tämän uuteen puolisoon. On sekä isän ja äidin velvollisuus auttaa lapset siitä yli, ja jatkamaan elämää toisenlaisissa puitteissa. Vain hyväksymällä muutokset elämä on helpompaa ja mielekkäämpää. Lasten kiukuttelulle ei saa antaa periksi, vaikka heidän tunteitaan pitää kuunnella ja ymmärtää. Lapset on mahdollista saada katsomaan maailmaa avarakatseisemmin. Se on aikuisten tehtävä.