..täs nyt ja pitäs tehä??Alkaa todella rassaamaan,ku musta tuntuu että en enää pysty rakastumaan keneenkään ex:äni jälkeen.Meidän lopullisesta erosta on jo kohta toista vuotta,mutta tää ongelma vaan kiusaa mua.En sinällään voi sanoa että oisin vielä ex:äni kiinni tai että ikävöisin häntä nyt liiemmin takaisinkaan.Onko kellään samanlaisia kokemuksia?Olen monesti aatellut että onko musta tullut ns.tunteeton ihminen?..mikään ei merkitse mitään..
Kirjoitelkaahan ihmiset!
Kirjoitelkaahan ihmiset!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mulla on aivan sama juttu.Ennen ihastuin todella herkästi kun otin ns. "kaiken vastaan", mutta suhteeni (jolta odotin ja toivoin paljoa) päätyttyä, olen muuttunut.Ero oli todella suuri pettymys, ja nyt ennakkoasenteenikin on jo sellainen että ei siitä kuitenkaan mitään tule..Siitä pettymyksestä se johtuu.
Kiitos vastauksesta,jotenkin tuli vähän helpottavampi olo kun jollain muullakin on samanlainen pulma.siis tarkoitan sitä että en ole yksin maailmassa tämän ongelman kanssa.Juuri laitoin poikki taas yhden "yrityksen" =/ ku ei vaa ole tunteita ni ei ole,ja mua ei harmita tippaakaan,että se ihminen ei enään kuulu mun elämään.Niinpä varmast pettymyksestähän se johtuu..pitäs päästä sen yli ettei aina ajattele et "mitäs jos tää ei toimikkaan" tms.Kirjoittele vielä jos haluat ni vaihdetaan ajatuksia =)
Kiva että olen voinut olla avuksi, muakin helpottaa kun tiedän etten olekkaan ainut joka on "tällainen." =)Minä haluaisin jo ihastua ja rakastua uudelleen, mutta kun ei kenenkään kohdalla tule sitä tunnetta!!! Harmittaa kun vaikka olisi miehiä, jotka haluaisivat olla kanssani en pysty sanomaan että minäkin haluan ja sillä tavalla olen ollut todella tyly ihmisille.Joskus tää tosiaan tuntuu todella ahdistavalta.Niin, sekin vielä kun tiedän että exäni on päässyt minusta, ja hän seurusteleekin jo uuden kanssa. Haen lohtua ajatuksista että ehkä minun on nyt tarkoitus olla yksin että saan asiani järjestykseen, ja että nyt ei ole vaan sen uuden parisuhteen aika.Kun saisikin päähänsä ajatuksen että haluaa ollakkin ihan yksin!! Harmittaa kun jo tässä iässä pitää tuntea näin suurta pettymyksen tunnetta, siitä olen tavallaan todella katkera exälleni.Mutta, kyllä tässä vaan eteenpäin porskutetaan =)
Aivan,olen samaa mieltä,että eteenpäin vaan..vaikka vaikeelta se joskus tuntuukin.Mulle on käynyt nyt monet kerrat niin että tapaan mielenkiintoisen ihmisen,joka tuntuu sellaiselta että olisikohan tämä nyt se oikea?mutta jos juttu lähtee etenemään ni kohta huomaankin että se toinen on musta kiinnostunut enemmän kun mä siitä.Ja taas ollaan "oravanpyörässä"Ehkä mulle tulee sitte tietynlainen paniikki,että jos tää homma ei toimikkaan ja hyvin usein olen myös alkanut vertaamaan henkilöä ex:ääni,kinkkisia juttuja =/ Voi meitä poloisia,heh..
Moikkelis
Itse erosin siintä miehestä jota rakastin (ja rakastan yhä) kesällä. Löysin itselleni kyllä mukavan seksikumppanin, olen hänelle sen rehellisesti kertonut, ettei minulla häneen ole rakastamisen tunteita. Tänään ajattelin tullessani töihin, etten ole päässyt yli niistä palavista tunteistani siihen mieheen jota rakastan yhä, luulen etten koskaan pääsekkään. Pelottaa se, että voinko enään koskaan rakastua ja rakastaa muita. Luulin jo muuttuneeni täysin tunteettomaksi ja olin aamulla katkaista tämän nykyisen seksisuhteenikin. Monet asiat muistuttavat siintä rakkaudesta jota tunsin/tunnen yhä ja useammin kuin kerran olen ajatellut katkerana elämän olevan liiankin epäreilua, toiset saavat rakastaa ja olla rakastettuna, useat elävät ilman näitä tunteita. Vain haikeudella voi todeta, että aurinko paistaa kirkkaimmin, värit ovat kirkkaimpia ja hymy herkässä silloin kun voi rakastaa.
Surullinen minä
..tutun kuuloista tekstiä..Auttaa suuresti kun saa purkaa näitä asioita,eikä jää yksikseen miettimään.Olen monesti miettinyt että miten kauan tämä "vaihe"vielä kestää,todella rassaavaa.Olis ihanaa jos olis oma pieni perhe ja ihmiset siinä ketkä rakastavat toisiaan,mutta eipä ole..No ei pitäisi lannistua kaipa se aurinko paistaa joskus risukasaankin =)
Taas on ollut kyynel silmäkulmassa, ehkäpä minun ongelmani on ollut se, etten osannut aikoinani itkeä sitä tuskaa, ikävää ja suurta sydämmessäni tuntemaani rakkaudentunnetta pois, silloin kun tiemme erosivat lopullisesti. Olen ollut koko viikonlopun surullisempi kuin aikaisemmin ja nyt olen itkenyt eninmmäkseen kaipauden täyttämiä kyyneleitä, kyllä se jotenkin on vähän helpottanut.
Voi mussukat kaikki, koettakee jaksaa...kyllähän meitä on ns. samassa veneessä olevia paljonkin, heh...jotenkin vaan kaikki tuntuu soutelevan eri suuntiin. No meillä on lunta maassa, jotenkin se tuntuu myös lohdulliselta, ei muistuta kesästä ainakaan. Toisaalta olisin niin halunnut tehdä pihalle lumiukon ja juuri niin...hänen kanssaan. Eli kaiketi tämä jatkuu vielä.
Itellä meni kesän lopulla vuoden suhde katki ensimmäisen rakastamani naisen kanssa, sen jälkeen olen tutustunut useisiinkin tyttöihin mutta pistän aina poikki parien treffien jälkeen, pienikin "väärä" liike tytöltä ja huomaan että en todellakaan halua enää nähdä häntä. En tajua käytöstäni, periaatteessa minulla ei pitäisi olla mitään syytä ikävöidä ex:ääni, mutta kun on vaan niin uskomaton ikävä. Hänellä ei ole ikävä minua ollenkaan ainakaan omien sanojensa mukaan, mutta mä en vaan jotenkin osaa eteenpäin. ..Toivottavasti joskus löydän tien ulos tästä umpikujasta..
Joo, niin on vaikeaa.Samaahan minäkin niistä miehistä mietin, tarkkailen..Yksikään ihminen ei tietysti ole samanlainen, tiedän.Mutta kun tuntuu ettei kukaan enää ikinä voisi olla minulle niin hyvä kuin tämä ex.Ja sen takia tunnen kaipuuta häntä kohtaan, kun hän oli oikeastaan ensimmäinen mies joka minusta on koskaan oikeasti välittänytkään.
..Ymmärrän sua ja täysin,olen samassa umpikujassa kun säkin.Täysi kunnioitus sinulle,että miehenä kirjoittelit tunteistasi!Kun alanperin aloittelin tätä keskustelun aihetta,ajattelin että näinköhän kukaan vastaa tai tuntee samoin kun mäkin,ja kappas vaan meitähän on useita!Ei voi muuta ajatella kun;Miksi kaikki ei voi rakastaa ja olla onnellisia..??Mut ne muistot-muistot..argh.