hirveä olo: olen varmaan aina ollut tälläinen ystävä, minun on aina pakko valehdella. tyhmien pikkujuttujen lisäksi kaikista isoimmista. lupaan silloin tällöin alkaa olla rehellinen niin ehkä vanhat valheeni unohtuvat ja saan anteeksi, mikäli jotain paljastuu. ainakin parhaalta ystävältäni. olen hölösuu. kerron kaikkien asiat muille (paitsi sen parhaimman ystävän) enkä ikinä suostu myöntämään vaikka olisin jäänyt kiinni että levinneisyys on syytäni. pahemnpaa: en suostu myöntämään omia salaisuuksiani. esim.vaikenen suhteista vastakkaistasukupuolta edustavien kavereideni kanssa,tottakai sitten joskus kuuluu perästä että olen sekoillut sen ja sen kanssa, mutta minä kuittaan ne valheeksi tai sanon etten muista, koska olin humalassa. pelkään aina kun joku josta oikeasti välitän tapaa jonkun toisen frendini että jotain uutta paljastuu ja saan taas huudot.
olenko huono?
kiiipp
1230
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Myönnä jokaikinen valhe ja siihen se sitten päättyy. Huutamiseen siis.
Mutta aivan saman joudut kohtaamaan, vaikket mitään paljastaisikaan