näin kainuussa

näkee juttuja, joissa nainen on saanut lähestymiskiellon tai tappanut entisen kumppaninsa, joka ei jätä uuden löytänyttä ex-miestään rauhaan.

feminiini kirjoitti:

näkee juttuja, joissa nainen on saanut lähestymiskiellon tai tappanut entisen kumppaninsa, joka ei jätä uuden löytänyttä ex-miestään rauhaan.

Sanot, että "harvemmin näkee juttuja, joissa nainen on saanut lähestymiskiellon tai tappanut entisen kumppaninsa". No näin varmasti on ja syitä tälle voi miettiä, että mistäköhän se johtuu. Sille varmaankin löytyy ihan "luonnolliset" selitykset.

Tuossa edellä ei kuitenkaan ollut lainkaan kyse mistään tuollaisesta, vaan siitä, onko tunne "toisen omistamisesta" jotenkin vain toiseen sukupuoleen liittyvä ominaisuus. Jos mietitään, olisiko tuollainen "toisen omistaminen" enemmän toisen sukupuolen ominaisuus, kuin toisen, niin itselleni on muodostunut käsitys, että tuollainen on enemmän naisille tyypillistä. Ei välttämättä niin, että naiset sen itse tiedostaisivat, mutta asia näkyy monissa käytännön tilanteissa, jotka eivät välttämättä lainkaan kriisiydy.

Oma kokemukseni muuten tuohon eron jälkeiseen mahdolliseen väkivaltaa, ex kumppanin rauhaan jättämiseen ja mahdolliseen lähestymiskieltoon on se, että oma ex kumppanini on hyvin tuosta tunnistettavissa. Hän saapui uuteen asuntooni ovikelloa soittelemaan ja tekemään tarkistuksia olenko yksin vai onko minulla mahdollisesti naisseuraa. Joskus päästin hänet sisään, kun näin kuinka kovasti hän kärsi ja halusi jotain päästä puhumaan. Tämä johti kuitenkin eräänkin kerran siihen, että ex puolisoni nappasi keittiöstäni keittiöveitsen, jolla uhkaili minua ja seuraavassa hetkessä taas itseään. Lopuksi hän tuli lähelleni veitsi kädessä ja iski keittiöveitsen sohvani selkämykseen pystyyn. En tehnyt hänestä rikosilmoitusta enkä anonut hänelle lähestymiskieltoa. Et siis voinut tästä tapauksesta lukea mistään (et nähnyt tästä tapauksesta "juttua" missään). Ex puolisoni ei veitsellä heilumisestaan huolimatta olisi myöskään onnistunut minua surmaamaan, vaikka olisi sitä yrittänytkin. Tällaisestakaan tapauksesta et olisi siis voinut nähdä juttua missään.

aito Turo kirjoitti:

Sanot, että "harvemmin näkee juttuja, joissa nainen on saanut lähestymiskiellon tai tappanut entisen kumppaninsa". No näin varmasti on ja syitä tälle voi miettiä, että mistäköhän se johtuu. Sille varmaankin löytyy ihan "luonnolliset" selitykset.

Tuossa edellä ei kuitenkaan ollut lainkaan kyse mistään tuollaisesta, vaan siitä, onko tunne "toisen omistamisesta" jotenkin vain toiseen sukupuoleen liittyvä ominaisuus. Jos mietitään, olisiko tuollainen "toisen omistaminen" enemmän toisen sukupuolen ominaisuus, kuin toisen, niin itselleni on muodostunut käsitys, että tuollainen on enemmän naisille tyypillistä. Ei välttämättä niin, että naiset sen itse tiedostaisivat, mutta asia näkyy monissa käytännön tilanteissa, jotka eivät välttämättä lainkaan kriisiydy.

Oma kokemukseni muuten tuohon eron jälkeiseen mahdolliseen väkivaltaa, ex kumppanin rauhaan jättämiseen ja mahdolliseen lähestymiskieltoon on se, että oma ex kumppanini on hyvin tuosta tunnistettavissa. Hän saapui uuteen asuntooni ovikelloa soittelemaan ja tekemään tarkistuksia olenko yksin vai onko minulla mahdollisesti naisseuraa. Joskus päästin hänet sisään, kun näin kuinka kovasti hän kärsi ja halusi jotain päästä puhumaan. Tämä johti kuitenkin eräänkin kerran siihen, että ex puolisoni nappasi keittiöstäni keittiöveitsen, jolla uhkaili minua ja seuraavassa hetkessä taas itseään. Lopuksi hän tuli lähelleni veitsi kädessä ja iski keittiöveitsen sohvani selkämykseen pystyyn. En tehnyt hänestä rikosilmoitusta enkä anonut hänelle lähestymiskieltoa. Et siis voinut tästä tapauksesta lukea mistään (et nähnyt tästä tapauksesta "juttua" missään). Ex puolisoni ei veitsellä heilumisestaan huolimatta olisi myöskään onnistunut minua surmaamaan, vaikka olisi sitä yrittänytkin. Tällaisestakaan tapauksesta et olisi siis voinut nähdä juttua missään.

ei se väkivaltaisuus katso sukupuolta. Olen itse nainen ja erittäin väkivaltainen tarvittaessa.

aito Turo kirjoitti:

Sanot, että "harvemmin näkee juttuja, joissa nainen on saanut lähestymiskiellon tai tappanut entisen kumppaninsa". No näin varmasti on ja syitä tälle voi miettiä, että mistäköhän se johtuu. Sille varmaankin löytyy ihan "luonnolliset" selitykset.

Tuossa edellä ei kuitenkaan ollut lainkaan kyse mistään tuollaisesta, vaan siitä, onko tunne "toisen omistamisesta" jotenkin vain toiseen sukupuoleen liittyvä ominaisuus. Jos mietitään, olisiko tuollainen "toisen omistaminen" enemmän toisen sukupuolen ominaisuus, kuin toisen, niin itselleni on muodostunut käsitys, että tuollainen on enemmän naisille tyypillistä. Ei välttämättä niin, että naiset sen itse tiedostaisivat, mutta asia näkyy monissa käytännön tilanteissa, jotka eivät välttämättä lainkaan kriisiydy.

Oma kokemukseni muuten tuohon eron jälkeiseen mahdolliseen väkivaltaa, ex kumppanin rauhaan jättämiseen ja mahdolliseen lähestymiskieltoon on se, että oma ex kumppanini on hyvin tuosta tunnistettavissa. Hän saapui uuteen asuntooni ovikelloa soittelemaan ja tekemään tarkistuksia olenko yksin vai onko minulla mahdollisesti naisseuraa. Joskus päästin hänet sisään, kun näin kuinka kovasti hän kärsi ja halusi jotain päästä puhumaan. Tämä johti kuitenkin eräänkin kerran siihen, että ex puolisoni nappasi keittiöstäni keittiöveitsen, jolla uhkaili minua ja seuraavassa hetkessä taas itseään. Lopuksi hän tuli lähelleni veitsi kädessä ja iski keittiöveitsen sohvani selkämykseen pystyyn. En tehnyt hänestä rikosilmoitusta enkä anonut hänelle lähestymiskieltoa. Et siis voinut tästä tapauksesta lukea mistään (et nähnyt tästä tapauksesta "juttua" missään). Ex puolisoni ei veitsellä heilumisestaan huolimatta olisi myöskään onnistunut minua surmaamaan, vaikka olisi sitä yrittänytkin. Tällaisestakaan tapauksesta et olisi siis voinut nähdä juttua missään.

"Ex puolisoni ei veitsellä heilumisestaan huolimatta olisi myöskään onnistunut minua surmaamaan, vaikka olisi sitä yrittänytkin."
Ei tartte kummaseen paikkaan sitä veistä tökätä kun sattuu, ja pahasti sattuukin. Lipsahtaa kaulansyrjään tai vatsaan tai....selvä peli.
Etkö ole lukenut kun jotkut leikkii puukkohippasta, siellä tulee joskus selvää jälkeä "pikku hipasusta"

mukamasko kirjoitti:

"Ex puolisoni ei veitsellä heilumisestaan huolimatta olisi myöskään onnistunut minua surmaamaan, vaikka olisi sitä yrittänytkin."
Ei tartte kummaseen paikkaan sitä veistä tökätä kun sattuu, ja pahasti sattuukin. Lipsahtaa kaulansyrjään tai vatsaan tai....selvä peli.
Etkö ole lukenut kun jotkut leikkii puukkohippasta, siellä tulee joskus selvää jälkeä "pikku hipasusta"

Niin, teräaseiden vaikutusta ei tietysti koskaan sovi väheksyä. Sitä en kommentillani tarkoittanut, enkä lainkaan tarkoittanut myöskään pullistella tuolla asialla. Oma arvioni tilanteestani perustui lähinnä siihen, että olin tuolloin vuosikausia harjoittanut kamppailulajeja ja olin kumppaniani 30 cm pidempi ja 30 kg painavampi. Tuollaiset asiat kyllä vaikuttavat siihen, mitä toisen on mahdollista saada aikaan, jos ei nyt ihan yllättämään pääse.

todellakin oikeassa... kirjoitti:

ei se väkivaltaisuus katso sukupuolta. Olen itse nainen ja erittäin väkivaltainen tarvittaessa.

Mitä muuten tarkoitat tuolla ilmaisullasi "tarvittaessa"?