Miehessä on pakko olla jotain vikaa, jos 20 vuoteen mennessä ei ole ollut mitään alkeellista suhteentynkääkään vastakkaiseen sukupuoleen, eikä samanpuoliseenkaan eikä kyllä eläimiinkään.
(kahden viimeksi mainitun väliin jättäminen ei kylläkään ole mikään vika)
(kahden viimeksi mainitun väliin jättäminen ei kylläkään ole mikään vika)
Vastaukset 18
Vanhimmat
Voisitko kertoa mitä vikaa minussa on ja antaa hoito-ohjeet vian poistamiseksi? En juo, polta enkä ole uskovainen.
Haluaisin itsekin vian pois päiviltä, ettei tarvitse heittää kirvestä kaivoon. Sinänsä sääli, sillä mielestäni parisuhde on elämään normaalisti kuuluva osa.
Yleensä tupakoijat ja alkoholinkäyttäjät tutustuvat helpommin toisiin ihmisiin ja ovat sosiaalisempia.En kehoita sinua nyt alkamaan tupakoimaan,mutta ehkä muuttuisit rennommaksi
ja sosiaalisemmaksi juomalla tietyissä tilanteissa kohtuullisesti alkoholia esim.baareissa?
joko: liian vaativa ihminen kumppanin ptää olla sitä tai tätä, tai ujo tai ei vain halua seurustella.
eiköhän se ole jokaisen oma valinta.
Jaa sitäkö se olikin, ja takuukin on varmaan mennyt umpeen? Ottaisko kierrätys vielä vastaan tämmöstä viallista yksilöä.
En usko takuun korvaavan vikoja, valmistajina toimineet omat vanhemmat tuskin tähän suostuvat.
Tuo tuotteeseen vertaaminen on hyvä ja sopii tähän kuin nyrkki silmään. En vastaa tuottajan asettamia vaatimuksia, olen epäkelpo, olen se malli joka saa testissä vain moitteita kun jo 3 tähdenkin tuotteet menevät kuin kuumille kiville.
Tuotteen päivitys voisi olla mahdollista, mutta kun vikaa ei tunnisteta, ei sitä voida korjata.
kun häntä jopa vainottiin. Mutta kuka muistaa enää niitä, jotka häntä vainosivat?
Oon 21 viikon päästä ja kerran seurustellu huonossa suhteessa.
Nyt en oo viikkoon nähnyt yhtä naista ja en oo varma hänenkään tunteista kun ei ehdota ulos ja itse en viitsi alkaa ruinaa. Noh, jotkut on sinkkuja ja elää yksin ja jotkut on onnellisia ja saa kumppanin.
Minuun verrattuna sinulla menee hyvin, itse olen parisuhteita nähnyt vain tv-stä ja tuttavien kokemana. Itselläni ei ole koko asiasta harmainta aavistusta, joten uskallan väittää että sinä olet peräti onnekas
Sinä olet nuori vielä. Hämmästyisit, kuinka monella EI ole ollut suhdetta vielä 20-vuotiaana. Kyllä se siitä, heittäydyt nyt täysillä opiskelijaelämään tai jos et ole opiskelija, niin alat nyt nauttia muuten elämästä:D
Luulen, että ihmisillä on joku Suuri Illuusio toistensa suhteista. Älkää ottako paineita, kyllä ne suhteetkin tulevat ajallaan. Ja jossain vaiheessa toivotte vielä, että kunpa en olisi koskaan suhteeseen alkanutkaan... Trust me, sekin aika tulee. Oli niiiin ihanan huoletonta vastata vain itsestään. *huokaus*
Olen kyllä nuori, ja koska televisiosta olen nähnyt likaa romantiikkaa sitä varsinaisesti itse kokematta, tunnen jääväni paitsi jostain. Sama kuin ferrarilla ajava sanoisi ko. autosta unelmoivalle että onhan siinä kaikkia pikkuvikoja ja bensaakin se syö, että ole onnellinen ladastasi :)
Nautin kyllä muuten elämästä vaikka opiskelija olenkin, jään yleensä jostain syystä piirien ulkopuolelle.
Koen olevani viallinen, koska epäilisin tämän saman jatkuvan aina 30-vuoteen, josta eteenpäin vapaita miehiä ovat vain ne jotka eivät ole kelvanneet mihinkään, noin niinkuin ympäristön sanelemana. Sama ympäristö epäilee parikymppisiä kokemattomia miehiä homoseksuaaleiksi jotka vain odottavat kaapista ulostulemista.
Näillä kolmekymppisillä vapailla miehillä tarkoitetaan kai niitä joilla on edes jotain kokemuksia, mutta kuinka pahaa vikaa pitää olla ettei ole päässyt edes "koeajolle" asti? Sanoisin että jotain todella perustavan laatuista.
Ymmärtäähän epäilyt, sillä olen sukupippaloissa ainoa sinkku. Samanikäiset serkukset sisarukset kummit ja kaimat tuovat aina jonkun avecin, itse saavun yksin ja päädyn omituiseen valoon. Missä on naiseni? Olenko kenties homo? Pukeudunhan niin kauhean muodikkaasti enkä juo viinaa. Minuthan nähtiin kaupungilla yhden jätkän kanssa kiertelemässä yhtenä päivänä, joten.....
Taisin olla liian holhoavalla asenteella liikenteessä. Tottahan tuo tietenkin on, että elämässä pitää itse kokea ja oppia. Loistava tuo sun Lada-Ferrari- vertaus:-)
Sukujuhlat...hmmm. Henkilökohtainen mielipide on, että niissä on kiva käydä silloin, kun asiat ovat omassa elämässä hyvin. Mutta annas kun jokin osa-alue elämässä on heikoilla (ei avecia, opiskelut venyvät, työttömyys, lapsettomuus, avioero...tms.), niin eipä ole kivaa enää kuunnella kaiken maailman uteluja. Tädit ja sedät tahtovat olla uteliasta sorttia:-) Osa ei varmasti mitään pahaa tarkoita, mutta eipä aina jaksa vastailla kaiken maailman kysymyksiin. Joskus voi jättää menemättä (jos mahdollista) ja säästää näin itseään.
Oletko kuinka paljon noin yleensä tekemisissä vastakkaisen sukupuolen kanssa? Ehkä sun täytyisi hankkiutua harrastuksiin tai paikkoihin, joissa voit törmätä naispuoleisiin ihanuuksiin. Vai oletko muuten sosiaalinen, mutta et saa jatkettua "tilanteita"? Et ilmeisesti juo alkoholia, käytkö ikinä baareissa tai opiskelijabileissä? Bileissä on helppoa tutustua ihmisiin.
Mä en oikein usko, että sinussa ulkoisesti on mitään vikaa, et vaikuta sillä tavalla katkeroituneelta tai loukatulta. Olisiko vika sittenkin sinun käytöksessäsi jotenkin? Tarkoitus ei ole syytellä sua mitenkään, vaan tosiasiahan on, että muiden ihmisten käytökseen ei voi vaikuttaa, mutta omaansa voi. Eristäydytkö tai annatko itsestäsi jotenkin vaikeasti lähestyttävän kuvan? Jospa annatkin jotenkin ulospäin kuvan, että sulla ei kiinnosta tai olisit varattu.
Rohkeasti vaan joukkoon sekaan ja kiinnostusta kehiin, flirttaile niiden naisten kanssa! Katse ja hymy tekevät jo ihmeitä. Sun pitää nyt uskoa itseesi! Mukavaa kesää sulle, mä uskon että kokemuksia kyllä karttuu jo ensi kesänä:-)
Sukujuhlista olen ajatellut selviytyä pyytämällä jonkun naispuoleisen kaverini seuralaiseksi, kaikenmaailman sedät ja tädithän eivät tätä tunne, ja ollakseen menestyvä on näytettävä menestyvältä, tai mitenkä sanonta menikään...
Nyt kun mietin, en kauheasti ole enää naisiin törmäillyt enää armeijan viikonloppuvapaiden jälkeen, opiskelut ajoivat tärkeysjärjestyksessä hauskanpidon ohi, ja sen jälkeen työt, plus niitä tukevat toimet.
Kompastukivi on kai siinä että pyrin jatkuvasti välttämään kaikkia ikäviä sosiaalisia "töksähdyksiä" ja vaikutan kamalan varautuneelta ja jäyköhköltä, luullakseni.
Oijoi, osaisinkin singota sekaan flirttailemaan, se voisi olla hauskaa, mutta uupuu juuri sitä kokemusta.... voisin toisaalta ajatella sen olevan uutuuden kankeutta.
Otan neuvostasi vaarin ja uskon itseeni, miksi en tekisi niin, ainoa asiahan mikä mättää on kokemattomuus ei niinkään seksin saralla (tai sielläkin) vaan yleensä kaikessa romanttissävytteisessä kanssakäymisessä.
Tältä pohjalta ajateltuna, mitä viallisuuteeni tulee, niin huonommastakin tuotteesta saadaan hitti aikaiseksi tehokkaalla mainonnalla.
Kelläpä niitä kokemuksia olisi alussa ollut! Kaikki me nollasta lähdetään. Kuulostaa, että sulla nyt vasta olisi aikaa/kiinnostusta naikkosille:-)
Älä ajattele sitä niin, että kokemuksella pärjää. Koska loppujen lopuksi vain sinulla ja persoonallasi on merkitystä. Eihän sitä nyt ekaksi ole tapana mainostaa, että minkälaisella kokemuspohjalla sitä oikein liikkeellä ollaan:) Tavallaan jokainen tutustuminen on aina "ensimmäinen kerta". Kaikki me olemme erilaisia ja samalla kaavalla ei voi kaikkia naisia miellyttää.
Muista, että sinä olet ainutlaatuinen yksilö eikä mmailmassa ole toista sinun laistasi. Juttele naisille ihan tavallisista asioista, ota pikkuhiljaa kontaktia. Naisille voi ja kannattaa jutella niitä näitä, ilman iskemistarkoitustakin. Ja sullahan kuulostaa olevan naispuolisia kavereita, joten et ole ihan pihalla vastakkaisen sukupuolen ajatusmaailmasta.
Eihän romantiikkaan ole mitään valmista kaavaa, jokaisella on omat juttunsa ja mieltymyksensä. Kyllä vaisto johdattaa, kun sellainen tilanne päälle tulee. Hyvä hygienia, hyvät tavat ja hellyys, niillä pääsee jo pitkälle(en):-)
Oikein ihanaa kesää sulle!
niin sanoo, millä oikeudella ja mihin perustuen? "Miehessä on pakko olla jotain vikaa, jos 20 vuoteen mennessä ei ole ollut mitään alkeellista suhteentynkääkään vastakkaiseen sukupuoleen--" Jos vähän perustelet...
Olen tästä elävä esimerkki, olen 20v. mies, opiskelija, ok näköinen netissä tehdyllä tutkimuksella (lähde: www.ratemyface.com) enkä kärsi mielenterveysongelmista (tai mistä tiedän, eiväthän hullut tiedä olevansa hulluja vaan kokevat olevansa oikeassa)
Mutta asiaan, muut alkoivat jo ylä asteella ottamaan parisuhteen haparoivia ensiaskeleita, ja ovat sen jälkeen päässeet jo pitkälle, itse en ole ollut edes lähtökuopissa.
Aina on mies viety vierestä, tämän on pakko johtua siitä, että omaan jonkun todella tappavan turn-off ominaisuuden, josta kaikki johtuu. Lisäksi ympäristön painostus alkaa tässävaiheessa kasvamaan, serkut menevät kihloihin, sisarukset perustavat perhettä, minä en ole edes käynyt treffeillä. En näe tähän tulokseen muuta syytä kuin viallisuuteni, jota en voi korjata, koska en tiedä sitä.
Pahinta on että luullakseni "nuorilla aikuisilla" pitäisi jo olla jonkinlainen kyky toimia suhteessa, eli kokemusta, että suhteen saa potkaistua pystyy, ja kokemustahan ei ole, joten kierrän noidankehää kiihtyvällä tahdilla.
Ei sillä, katkera ja vihainen en ole, vaan mielenkiinnosta tänne kirjoittelen. Elämäähän sinkkuus ei juurikaan vesitä, muuta kuin että ikisinkut leimataan mistä tahansa muista ansioista huolimatta parisuhteen puutteesta johtuen reppanoiksi, tai miesten tapauksissa, joskus kaappihomoiksi.
Kaikilla kavereillani joilla ei ole kokemusta naisista, löytyy kyllä siihen ihan selvät syyt. On ulkonäköön liittyviä ongelmia (joko liian pienikokoinen tai lihava) tai erilaisia henkisiä ongelmia (jotka tosin ei näy ulospäin).
Kyllä itseäkin välillä vähän kuumottaa, kun kohta täytän 25v ja edelleen olen parisuhdeasioissa kuin 10-vuotias. :-) Toisaalta en näe että olisin voinut elää elämääni toisin, joten en ota siitä sen enempää stressiä. Jos joskus tuntuu siltä että on valmis parisuhteeseen niin voi alkaa tutustua naisiin. Olen kuitenkin myös hyväksynyt sen vaihtoehdon, että elän elämäni yksin. Eniten stressaisi sellainen elämä, että väkisin yrittäisi tehdä jotain sellaista, johon ei tunne olevansa valmis. Vaikka parisuhteet toki kuuluu ns. "normaaliin" elämään, niin ei se kuitenkaan tarkoita, etteikö ilman niitä voi elää ihan onnellista elämää.
Nooh, ei tuo kovin vakavaa ole. Eihän semmoista ihmistä olekaan, josta ei jotain vikaa löydetä.