Olen joutunut olemaan ilman töitä (enkä tarvitse neuvoja tai haukkuja, sillä kyse ei ole koulutuksen tai hakemimsen puutteesta, kiitos!). Nyt perikunta on vailla rahaa talon kunnostukseen, isä asuu. Minulla ei ole. Sanoin, ettei ole kun ei ole tuloja. "Siis te ette aio osallistua" on vastaus. Koetin kovasti sanoa, että sitten kun saan töitä, voin maksaa, mutta en ennen. Nyt ne ovat myrtsinä, kun en vaadi neljää henkeä keskipalkallaan elättävää ja meidän lainoista yksin huolehtivaa puolisoani antamaan rahaa.
Onko minulla velvollisuus antaa rahaa kotitalon kunnostukseen ts vaatia miestäni antamaan siihen rahaa, kun omaa ei ole? Menisin kyllä töihin ihan mihin vain, jos vain pääsisin, mutta kuulemma olen ylikoulutettu tai kokemus ei riitä. Kukaan ei puhu iästä, mutta onhan se 42 aika paljon. Syksyllä haen kokonaan uuteen kouluun, vielä kerran yritän alan vaitoa.
Onko minulla velvollisuus antaa rahaa kotitalon kunnostukseen ts vaatia miestäni antamaan siihen rahaa, kun omaa ei ole? Menisin kyllä töihin ihan mihin vain, jos vain pääsisin, mutta kuulemma olen ylikoulutettu tai kokemus ei riitä. Kukaan ei puhu iästä, mutta onhan se 42 aika paljon. Syksyllä haen kokonaan uuteen kouluun, vielä kerran yritän alan vaitoa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
asuu,niin mikä velvollisuus muiden on remontti maksaa? Isä vaan kunnalle juttelemaan ja kyselemään perusparannus/-remonttiavustuksia. Jos muut kuitenkin joutuvat,ja pystyvät,rahallisesti auttamaan,niin auttakoon. Huomioitakoon heidän "panoksensa"sitten lopullisessa perinnönjaossa esimerkiksi.
Ei sinun velvollisuutesi ole pyytää mieheltäsi rahaa.Ja tuskin sitä paljon annettavaksi keskituloisella nelihenkistä perhettä elättävällä jääkään.
Sano kylmästi, että jos talo pitää kunnostaa, on ehkä parasta myydä se ja isän muuttaa siitä pois.
En oikein perintösasiosta niin ymmärrä, mutta olettaisin, että isäsi omistaa talosta puolet, ja lapsille jää sitten tasan toinen puolikas.
Kyllä isäsi pitää pystyä oman asuntonsa remontti maksamaan. Olkoon ilman remonttia, jos ei raha riitä.
Jos nyt pienistä varoistasi avustat isäsi remonttia, niin se on omilta lapsiltasi pois. Voiko perikunta sellaista vaatia?
Miehelläsi ei ole osaa ei arpaa äitisi perikuntaan. Hänellä ei ole mitään velvollisuuksia remonttiin osallistumiseen.
Mistä sitä rahaa ottaa,jos ei sitä ole.Jos sukulaiset ei tajua,niin ne ei tajua,vaikka päälläsi pomppisit.Sanot,että et pysty auttamaan.Kun saat töitä,sinulla on tarpeeksi rahan menoa omissa rästiin jääneissä laskuissa ja menoissa.Kuinka tarpeellinen se remontti on?Ei missään nimessä miehesi maksettavaksi!Yksi keino on,jos tekisit remonttia työlläsi?Osallistuvatko muut remontin tekoon,vai teetetäänkö se jollain?
niin kuin nämä muutkin ovat todenneet: mikä ihmeen velvollisuus sulla muka oisi osallistua isäsi remotntiin? Ei liity mitenkään suhun. Jos ei isä pysty itse maksaan remppaa niin valitettavasti kämppä myyntiin.
Isällä on tilillä rahaa, on itse sanonut, mutta veljien mielestä jokaisen on osallistuttava, "kun siellä käydään". Sanoin eilen, että anopinkin talo tarvitsee remonttia, tulevatko he maksamaan sen, jos kerran minun puolisoni rahoista pitää meidän isälle rahaa antaa. Riideltiin aika lailla, sanoin että ovat sairaita jos haluavat, että mieheni antaa rahaa itselleen ihan ventovieraan talon kunnotukseen. Sanoin vielä, että odottavatko he saavansa isän rahat tililtä perintönä niin ettei niitä saisi nyt käyttää. Käskin käyttää vähän järkeä asiassa.
miten mieheni kotitorpan kanssa kävi.
Molemmat vanhemmat kuolivat ja torppa jäi perikunnan omistukseen, viisi perijää.
Ensi alkuun torppaan jäi muutamaksi vuodeksi asumaan yksi poika perheineen, sekä toinen yksinäinen vanhapoika.
Slloin siellä kävivät muutkin toisinaan ja tarkoitus kai alunperin oli pitää paikka yhdessä jonkinlaisessa kunnossa ja yhteisenä käyntipaikkana. Eihän siitä mitään tullut. Muutaman vuoden kuluttua toiset muuttivat pois ja muillakin oli omat kesäpaikkansa.
Vanhapoika jäi sinne asumaan yksikseen muistaakseni n. 15 vuodeksi eli kuolemaansa asti. Hän ei pannut tikkua ristiin torpan kunnostukseen. Eikä sinne kukaan muukaan ollut kiinnostunut rahojaan sijoittamaan.
Voi vaan kuvitella, ja sekin on vaikeaa, kun ei ole nähnyt, minkälaisessa kunnossa torppa oli vanhanpojan kuollessa.
Yksi perillisistä lunasti sen, mutta hän joutui kyllä tekemään suuremman remontin, kuin jos olisi rakentanut uuden. Toisin sanoen, torppa oli mennyt täysin asumiskelvottomaan kuntoon, homeineen päivineen.
Talosta aikaisemmin poismuuttanut poika oli kuitenkin koko ajan maksanut torpan palovakuutuksen. Jos en ihan väärin muista, niin loppusumma oli yli 8.000 mk siihen aikaan. Hän toi kuitit perunkirjoitustilaisuuteen ja se maksettiin hänelle mukisematta torpan kauppahinnasta.
Sen jälkeen maksettiin vanhempien ja veljen haudanhoito seurakunnalle niin pitkäksi aikaa kuin se oli mahdollista, ja tietysti hautajaiskulut.
Eipä siitä juuri mitään jäänyt, mutta ei omiakaan rahoja tarvinnut käyttää.
järjen puhumiseen tuumasivat?
Entas jos rahan sijasta tarjoasit hartiapankkia? Voisit(te) todella hyvin korvata sinun (teidan) rahallisen osuuden auttamalla fyysisesti, osallistumalla talon kunnostukseen.
Voisiko tuo olla yki keino rauhan sailyttamiseen?
Aivan vain sivuhuomautuksena: se toimi oikein hyvin meidan perheessa. Mina plus sisareni kauimpina asuvina tuimme hanketta rahalla ja lahimpina asuvat tekivat tyot talkootyona.
.. että kyllähän yksinkertaista remppaa pystyy tekeen kuka vaan suhari. Mutta nämä kostean tilan, ym sähkö ym KALLIIT rempat: niitä kun menee joku simo suhari tekeen niin .. no tiedätte mikä on lopputulos. Ellei aloittaja ole kokenut kirvesmies/sähkömies ym ym. Tuskin on?
Alkuperäiselle: mielestäni vaikka riitautuisi, kannattaa sanoa perusteltu EI.
Ei noi kimppakivat toimi sukuliasten kans koskaan.
Miksi puolison pitäisi mennä itaran appiukkonsa taloa korjaamaan?
Olen sitä mieltä, että joka ei pysty itse remonttiaan maksamaan, olkoon ilman.
Itse olen yli 70-vuotias, eikä mieleenikään tulisi odottaa, että lapseni perheineen tulevat maalaamaan olohuoneeni seinät omalla kustannuksellaan. Sllä varjolla, että "omaa perintöään" remontoivat.
Meinaan asua tässä vielä pitkään.
Kerkiää kulua maalit vielä pois, ja mitäs sitten!
Kamala riita perikunnalla siitä, kuka ja koska remontoi taloa ja millä rahalla.
Jos appiukko asuu leskeksi jäätyään entisessä kodissaan, niin kotihan on hänen edelleen. Hän vastaa siitä.
Te muut olette perikunnan jäseninä osakkaita asunnon puolikkaassa.
Siinä kaikki. Älä maksa, äläkä pane miestäsi tekemään ilmaista työtä muille.
Minulta on isä kuollut, ja äiti asuu yksin omassa talossaan, käy töissä ja ottaa lainaa, jos remppaa tarvii tehdä. Lainoja olen taannut. Pesää ei ole jaettu meilläkään, ja ihmettelen kovasti, jos siskoni vaatisi minua osallistumaan talon kunnostukseen. Vaikka ikää olisi äidillä enemmänkin, kuten oletettavasti isälläsikin, ei tulevia perijöitä voi vaatia osallistumaan lesken talon kunnostukseen. Ilman nimeä paperissa, jolla siirrettäisiin osa halutusta perinnöstä perijälle. Niitä rahoja ette koskaan näe, ja perintöveroa joudutte joka tapauksessa maksamaan.
Ei tulisi mieleenkään, että anopin muut lapset vaatisivat miestäni ja minua kunnostamaan anopin taloa, herran jestas sentään. Jos ihminen on tehnyt koko elämänsä töitä, ja perinyt muutaman sukulaisenkin siinä sivussa, hyvällä tuurilla, niin kyllä sitä rahaa pitää riittää pieneen remppaankin ilman sukulaisilta pummausta. Jos anoppi edes kehtaisi vaatia tätä, niin vaatisin nimet paperille, ja sen verran korkoa, että se pummaus loppuisi siihen.