Kiusaamisen tarkoitus on se, että kiusaaja saa uhrinsa tuntemaan olonsa huonoksi. Se on passiivis-aggressiivinen keino saada oma paha olo näyttämään muihin verrattuna paremmalta. Kiusaaja kohdistaa oman pahan olonsa syntipukkeihin.
Työpaikkakiusaaminen seuraa siitä, että esimiehet ovat tällaiseen taipuvaisia autoritaarisia persoonallisuuksia ja samaan aikaan joutuvat epävarmaan tilanteeseen markkinakilpailun vapautuessa. Se johtaa esimiesten yllä kuvattuun hyökkäykseen alaisiaan kohtaan, jossa he havaitsessaan työntekijässä omaan tilanteeseensa nähden positiivisempia piirteitä joko käyttävät suoraa henkistä väkivaltaa tai sitten antavat potkuja.
Yhteiskunnan arvot muuttuivat EU-jäsenyyden jälkeen sellaiseksi, että toisille näyttää olevan luonnollista aiheuttaa paha olo. Työntekijät altistuessaan alistamiselle ja odottamattomille potkuille omaksuvat kiusaajan roolin vaikuttaakseen sosiaalisesti ja ammatillisesti kilpailukykyiseltä. Kiusaamisesta tuli tapa pitää työpaikka ja normaali suhtautumistapa toisiin ihmisiin, jota ilman tulee takkiin ja johon verrattuna rauhallinen ja itsenäinen rooli on tarpeeton.
Kiusaaminen ilmenee syyllistämisenä, aggressiivisena ja liioittelevana arvosteluna, syrjimisenä, halveksuntana sekä huonoksi tai sairaaksi leimaamisena.
Ennen EU-jäsenyyttä kiusaaminen oli marginaali-ilmiö. Vain suoraan henkilökohtaisen elämän ongelmista kärsivät saattoivat tehdä niin, kun muut ihmiset elivät normaalin itsetunnon omaavina, avoimina ja itseään puolustavina yksilönä. Esimiehet olivat useimmiten tällaisia tavallisia ihmisiä, ja jos esimieheksi oli päässyt passiivis-aggressiivinen persoonallisuus, hänen konfrontoimisensa oli mahdollista yhteisön ja viranomaisten tuella.
Nykyään yhteisöllä ei ole kykyä konfrontoida asiaa, jonka suhteen yksilöt ovat voimattomia. Yksilöt eivät myöskään muodosta yhteistä kantaa vaan luovat yksilöllisen tapansa suhtautua kiusaamiseen. Valtio toisaalta ei ole varautunut yleisen tapakulttuurin hallitsemiseen, vaan se on edelleen valmis puuttumaan vain yksittäisiin tapauksiin.
Työpaikkakiusaaminen seuraa siitä, että esimiehet ovat tällaiseen taipuvaisia autoritaarisia persoonallisuuksia ja samaan aikaan joutuvat epävarmaan tilanteeseen markkinakilpailun vapautuessa. Se johtaa esimiesten yllä kuvattuun hyökkäykseen alaisiaan kohtaan, jossa he havaitsessaan työntekijässä omaan tilanteeseensa nähden positiivisempia piirteitä joko käyttävät suoraa henkistä väkivaltaa tai sitten antavat potkuja.
Yhteiskunnan arvot muuttuivat EU-jäsenyyden jälkeen sellaiseksi, että toisille näyttää olevan luonnollista aiheuttaa paha olo. Työntekijät altistuessaan alistamiselle ja odottamattomille potkuille omaksuvat kiusaajan roolin vaikuttaakseen sosiaalisesti ja ammatillisesti kilpailukykyiseltä. Kiusaamisesta tuli tapa pitää työpaikka ja normaali suhtautumistapa toisiin ihmisiin, jota ilman tulee takkiin ja johon verrattuna rauhallinen ja itsenäinen rooli on tarpeeton.
Kiusaaminen ilmenee syyllistämisenä, aggressiivisena ja liioittelevana arvosteluna, syrjimisenä, halveksuntana sekä huonoksi tai sairaaksi leimaamisena.
Ennen EU-jäsenyyttä kiusaaminen oli marginaali-ilmiö. Vain suoraan henkilökohtaisen elämän ongelmista kärsivät saattoivat tehdä niin, kun muut ihmiset elivät normaalin itsetunnon omaavina, avoimina ja itseään puolustavina yksilönä. Esimiehet olivat useimmiten tällaisia tavallisia ihmisiä, ja jos esimieheksi oli päässyt passiivis-aggressiivinen persoonallisuus, hänen konfrontoimisensa oli mahdollista yhteisön ja viranomaisten tuella.
Nykyään yhteisöllä ei ole kykyä konfrontoida asiaa, jonka suhteen yksilöt ovat voimattomia. Yksilöt eivät myöskään muodosta yhteistä kantaa vaan luovat yksilöllisen tapansa suhtautua kiusaamiseen. Valtio toisaalta ei ole varautunut yleisen tapakulttuurin hallitsemiseen, vaan se on edelleen valmis puuttumaan vain yksittäisiin tapauksiin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Älä nyt rassukka sekoita eu:ta ja markkinavoimia kekskenään. Suomi oli enne eu:takin markkinatalous.