Takana 13 hyvää vuotta. Läheisyyttä, seksi loistavaa, lapsi jne.
Nyt mies ollut töissä kauempana vuoden ja eilen paljastui,e ttä hänellä ollut toinen suhde puoi vuotta.
Hän itse haluaa jatkaa minunkanssani. Kertoo, ettei se toinen suhde jatuisi missään tapauksessa. Haluaa perheterapiaan kanssani ja kuulemma ei voisi parempaa kotia ja vaimoa olla kuin minä.
Ongelmana nyt, että minä olen aivan hajalla. Hirveitä tunteita sekä fyysisesti että psyykkisesti. Voiko tästä nousta yhdessä? Hän lupaa tukea. Uskon ja tiedän , että aikaisemmin näin ei ole tapahtunut.
Onko "elämää" uskottomuuden jälkeen? Yhdessä?
Voinko vielä joskus saada luottamuksen takaisin?
Rakkautta minulla kuitenkin vielä on?
Nyt mies ollut töissä kauempana vuoden ja eilen paljastui,e ttä hänellä ollut toinen suhde puoi vuotta.
Hän itse haluaa jatkaa minunkanssani. Kertoo, ettei se toinen suhde jatuisi missään tapauksessa. Haluaa perheterapiaan kanssani ja kuulemma ei voisi parempaa kotia ja vaimoa olla kuin minä.
Ongelmana nyt, että minä olen aivan hajalla. Hirveitä tunteita sekä fyysisesti että psyykkisesti. Voiko tästä nousta yhdessä? Hän lupaa tukea. Uskon ja tiedän , että aikaisemmin näin ei ole tapahtunut.
Onko "elämää" uskottomuuden jälkeen? Yhdessä?
Voinko vielä joskus saada luottamuksen takaisin?
Rakkautta minulla kuitenkin vielä on?
Vastaukset 31
Vanhimmat
teidän täytyy yhdessä päättää suhteen pelisäännöt ja se mitä te haluatte.
Raskasta se on ja epäluulot vaivaa kauan.
Voima olkoon kanssasi, päätät sitten miten haluat
T. samanssa liemessä ollaan
tilanteessa ollaan, monta kuukautta on mennyt välillä on hyviä hetkiä välillä huonoja, vuoristorataa mennään ylös ja sitten alas.
Meillä asioita selvitetty reilu kuukausi ja vielä on masennus ja pahamieli päällä.
Älä pidä kiirettä minkään päätöksen kanssa, ei ole kiire antaa anteeksi eikä ole kiire mihinkään aika näyttää miten tulee menemään.
Elämää on tapahtuneenkin jälkeen. Anna itsellesi aikaa ja mahdollisuuksia purkaa tuntemuksiasi. Tunteet menevät laidasta laitaan pitkän aikaa. Kovaa koulua joudut käymään. Aikaa se vie, mutta muutkin ovat selvinneet. Rakkautta ei voi sammuttaa.
Alkuperäisen viestin kirjoittaja muistaakseni kertoi, että hänen miehensä on pettänyt puolen vuoden ajan! Onko se rakkautta? Jos olisi mennyt huonosti etc., niin silloin olisi edes joku selitys tapahtuneelle. Nyt asiat taatusti ovat kokonaisuudessaan huonommin, joten jos ei aikaisemminkaan ollut uskollinen niin vähän vaikeaa se on jatkossakaan. Petetty kärsii aivan liian paljon, joten olisi ehkä syytä sittenkin harkita eroa. Olen jopa varma, että alkushokista päästyään vaimo jopa hakee eroa. Jos ei hae niin sitten kipin kapin parisuhdeterapiaan.
Rakkaudella ja pettämisellä ei välttämättä ole tekemistä keskenään. On niitä, jotka eivät voi pettää, kun rakastavat omaa puolisoaan ja niitä, jotka pettävät, vaikka rakastavat. Ja siihen väliin mahtuu vielä monenlaista muutakin toimintatapaa ja tulkintaa. Syyt eivät ole koskaan niin yksiselitteisiä. Eli: syy pettämiseen on ihmisillä eri. Erittäin monimutkaisia juttuja.
Jos rakastaa pettäjäpuolisoa, niin ei tee hätiköityjä ratkaisuja, vaan antaa ajan kulua ja tuntemusten selkiintyä. Se vaatii yhteistä halua ja mielellään ammattitukea.
Jos ajattelee, että kerran pettänyt pettää aina, niin kovin on surkea maailma. On ihmisiä, jotka oppivat virheistään.
Liitolle tulee antaa mahdollisuus! Antaa pölyn laskeutua. Todelliseen rakkauteen kuuluu anteeksipyyntö ja anteeksianto. Aina emme pysty antamaan anteeksi, mutta hätiköimään en suosittele.
Olen samaa mieltä. Älä hätiköi nyt, koska olet sokissa. Anna todellakina asioiden selkiintyä mielessäsi. Tosiasia kuitenkin on, että tuossa tilanteessa 90% liitoista päätyy eroon. Kyse on sentää puoli vuotta jatkuneesta valehtelusta, pettämisestä, ajan antamisesta toiselle, toisten tunteilla leikkimisestä jne. Siis kaikki on tapahtunut miehesi yksilöllisellä tavalla, mutta kaikkia näitä hän on tehnyt. Ja vielä kannattaa muistaa, miten hän on sen toisen luota tullut sänkyyn sinun vaimonsa viereen ja rakastellut. Niin, niin..yksilöllisellä tavalla tietenkin. Nämähän ovat niin erilaisia asioita eikä mikään ole niin selvää..Ainoastaan se on selvää, että petetyn mies jatkoi suhdetta ja vaaransi koko avioliittonsa. Minä en tuollaiseen mieheen enää luottaisi.
kaikissa tunteissa tulee olemaan. Hyvä, että muutkin samaa mieltä, ettei hätiköintiä. Kuitenkin tähän lisäisin vielä sen, että samalla kun mietit miehesi kettumaisuutta - tuloa toisen vierestä sinun viereen, valehtelua, liiton vaarantamista jne. niin muista pohtia yhtä huolella niitä hyviäkin asioita joiden vuoksi olette olleet 13 vuotta yhdessä.
Puolen vuoden harhailu ei voi pyyhkiä pois kaikkea hyvää, mitä hän on sinun ja liittonne eteen tehnyt. Tekstistäsi päättelin, että liittonne on ollut hyvä tähän pommiin asti. Se voi jatkuakin hyvänä (parempanakin) vaikka aikaa siihen menisikin.
Eihän se petetyn mieskään noita 13 vuotta paljon miettinyt, kun meni toisen kanssa sänkyyn! Niin että miksi petetyn pitäisi niitä muistaa? Tuosta suosta on vaikeampaa nousta ja jatkaa liittoa, kun lähteä ja säilyttää itsekunnioitus! Yksin tuollaisesta pääsee yli, mutta pettäjän kanssa joutuu taistelemaan koko lopun ikäänsä epävarmuuden kanssa. Ja loppujen lopuksi hän kuitenkin lähtee. Syy ei ole vaimossa eikä muutenkaan kotielämässä vaan miehessä, joka ei taatusti pettänyt ensimmäistä kertaa..On vaan niin erinomaisen hyvä valehtelemaan, että saat muut uskomaan vilpittömyyteensä.
Minä nyt pidän kiinni siitä, että en lähde tätä asiaa liiaksi tunnepohjalta miettimään ;) Onhan se helpompaa lähteä, mutta aina ei kannata tehdä heti sitä, mikä on helpointa! Eihän niitä pitkiä liittoja olisi missään, jos aina valittaisiin se helpoin tie. No, siltähän se tilastojen mukaan näyttääkin. Itsekunnioituksen voi säilyttää muutenkin kuin lähtemällä. Vaikka jatko on pitkään karikkoinen, voi se siitä todellakin muuttua vielä hyväksi ja antoisaksi.
Juu ei se mieskään miettinyt, mutta NYT miettii! Saattoi tehdä senkin ratkaisun, että makusteli lähtöä puolen vuoden ajan, mutta tuli katumapäälle. Joskus pitää mennä tosi paljon metsään, ennen kuin löytää takaisin tielle. Ja katumus voi olla aitoa. Ei kaikki pettäjät ole sarjapettäjiä tai vain niin ovelia, ettei jää kiinni. Surullinen ajatusmaailma minusta. Meitä on moneksi. Eikö ole muka ihmisiä, jotka pettävät kerran jossain vaiheessa liittoansa, mutta siihen se jää? Tekeekö yksi virhe sen, että mies on täysin kelvoton ja ammattivalehtelija? Kovin on vähänlaisia ihmisiä, jos on vain täysin uskollisia ja aina-pettäjiä.
Ei niitä syytä voi kukaan toisen puolesta miettiä tai löytää. Ne asiat kaivetaan esille hyvän perheterapeutin kanssa.
Tuosta voi päästä yli kahdestaankin! Väittäisin, että pahempi katkeruus tulisi jos lähtisi ja yrittäisi yksin taapertaa asiaan selvyyttä.
Sinä tunnet parhaiten miehesi. Toiset ovat sitä mieltä, että sika se on ja sikana pysyy ja minä jankutan sitä, että järki käteen pitkässä juoksussa ja ei lasta pesuveden mukana... Sinä tunnet parhaiten miehesi ja oman liittosi, älä tee ratkaisujasi muiden perusteella.
Niin..onhan se sitten kai oikeudenmukaista..että ensin mies pettää vaimoaan, ja sen jälkeen vaimo auttaa miestään pääsemään siitä yli:-))..Järki hoi!!
No, jos kynnysmatoksi haluaa niin ei kun alkaa vaan ymmärtämään. Ja jos haluaa piiittkän liiiiiton, niin voihan sitä sitten erota 30 vuoden jälkeenkin, ja todeta ettei koko jutussa ollut mitään järkeä viimeiseen 15 vuoteen. siinä leikissä menee elämän parhaat vuodet..Mutta todellakin..kannattaa toki jatkaa ja opettaa sitä omaa kulliaistaan tavoille. Ei se opi, mutta nainen kuvittelee niin omassa naivissa kallossaan.
Apua kun nauroin ihan ääneen. Sana sulla on hallussa! No, itseasiassa ajattelin sitä, että eiköhän siinä molemmat auta toisiansa pääsemään yli tapauksesta (hekottaa edelleen).
Voi kun toivoisin, että siinä ei heti ajatella, että nainen on kynnysmatto, jos ei heti nouse kytkin ja jalka ole konehuoneen puolella krampissa. Itseään arvostava nainen vaatii mieheltään paljon, eikä ole itse se, joka yrittää pientä päätänsä saada tajuamaan elämää ja puolisoaan. Yhteiset säännöt jne.
Elämän parhaat vuodet voivat olla tässä ja nyt. Ollaan sitten 30 v tai 67-v. Ei katsota taakse ja mietitä katkerana miten tuli valittua.
Nyt en oikein ymmärtänyt. Kuka on leikkinyt kenen tunteilla? Miten niin? Kuinka perustelet? Tai miten määrittelet "toisen tunteilla leikkimisen"? Itse ymmärrän tunteilla leikkimisen siten, että ei oikeasti välitä vaikka antaa ymmärtää ja vie asioita suuntaan, joita ei edes aio toteuttaa. Onko tuossa esim. tapahtunut jotakin sellaista, vai onko meillä erilainen käsitys *tunteilla leikkimisestä*?
Niin. Minäkin ajattelen, vaikka olen se petetty, että mieheni ei välttämättä leikkinyt tunteillani. Ajattelen samoin kuin sinä. Uskon vahvasti hänet tuntien, että leikistä ei ollut kysymys minun suhteeni. Ehkä hän vain lapsellisesti ajatteli, että suhde lopppuu ja se ei loukkaa minua, kun minä en saa siitä tietää. Uskon, että hänen tunteensa minua kohtaan on vilpitön. Taisi olla kysymyksessä se kuuluisa 50-villitys.
että ajattelet noin. Koska täällä kun lukee näitä juttuja, suurin osa ajattelee aivan toisin miehistä. aloitin tässä juuri uuden keskustelun tänne Uskottomuus-otsiko alle sika-narsisti-psykopaateista... ;)
Tilanteeni aivan kuten sinulla. Olen aivan hajalla. Mies vannoo rakkautta. Ja uskonkin että se on totta, mutta kun sisälläni on paha olo. Näen koko ajan silmissäni sen rakastelemassa toista naista.. Ja kaikkea mikä kuuluisi minulle..
Luulen että paras keino olisi kostaa, tietäisipä miltä tuntuu kun oikein syvälle sydämeen sattuu..
Tuohon sanon, että ei helpota. Olet niin kauan "niskan" päälle kun et alennu pettämään.
Oma mieheni käski kostamaan , jotta saisi rauhan omista teoistaan. Sanoin, kiitos en alennu sille tasolle mille itse menit.
Nyt on ollu ala-ja ylämäkeä
välillä sovittu ja taas riidelty. Pitkään oli, että ei ollut mitään pahaa oloa ja pystyin taas luottamaan puolisoon kunnes eilen, kohtasimme työtoverin joka kysyi kuulumisia tuosta toisesta naisesta hän kun on mieheni alainen.
Ja taas ovet paukkuivat ja itkin koko vapun silmät turvoksissa vieläkin. Pieni muistutus vaan joltain, että hei mitä sille sun "pikkualaiselle kuuluu, jokos sen opinnot on missä vaiheessa..." ja taas mentiin takapakkia, että osaa ihminen olla tyhmä ja antaa sanojen satuttaa.
Mies kun on luvannut että tuo nainen ei ole enää kuin työtoveri, itselle tuli taas sellainen kuva, että hehän ovat työpaikalla aito työpari.....siis kuten me kotona aviopari.
Koska hän vei mieheni hetkeksi ihastuksen matkalle ja itse en voi viedä miestäni työmatkalle koen, että tuo nainen on saanut enemmän kuin minä ja pystyy mihin vain, mutta taas mies itki ja vannotti että kaikki on ohi, mutta miksi minuun vielä sattuu....
Kirjoitit aivan minun ajatukseni ja tuntemukseni. Minullekin on vaikeinta esim. mennä nukkumaan ja laittaa silmät kiinni. Koko ajan silmissä vilistää mieheni hyväilemässä toista naista, rakastelemassa jne. Se on todella tuskallista.
Ainoa laiha lohtu jotenkin minulle on nyt se, että hän on jäänyt viereeni. Yrittänyt tukea ja kestää valtavat tunnepurkaukseni. On ainakin vielä jaksanut ottaa ne vastaan ja luvannut olla rinnalla.
Kierin lattialla ja itkin ja ulvoin. Piti minusta kiinni ja oli läsnä. Se kuitenkin tuntui hyvältä.
Jos mies haluaa terapiaan ja on valmis selvittämään tapahtuneen syyt ja seuraukset pohjia myöten, teillä on mahdollisuus "elämään", josta et aiemmin edes osannut haaveilla!
Töitä se tulee teettämään ja kipeää tekemäään, mutta on sen arvoista.
Suosittelen ammattiavun käyttöä -toivottavasti löydätte hyvän terapeutin.
Oman mieheni pettäminen paljastui reilu vuosi sitten. Kyseessä oli myös "pitkä suhde", vaikka he eivät tosiasiassa usein tavanneetkaan. Tapaamattomuuteen syynä oli kai pitkä välimatka. Yhteydenpito kuitenkin jatkui tapaamisten välillä.
Jos olisin itse tiennyt, miten kauan tapahtuneesta selviämiseen menee, olisin jättänyt mieheni. Meillä on ollut hyviä parinkin kuukauden jaksoja välillä, mutta sitten olen tippunut korkealta ja lujaa ilman mitään näkyvää syytä. Meidän tapauksessamme olisi ollut viisaampaa jättää mennyt taakse ja aloittaa omat elämät uudelta pohjalta. Luultavasti itselläni tuli jonkinlainen menettämisen pelko, minkä tulkitsin rakkaudeksi. Mieheni ei missään tapauksessa halunnut tuota kakkosnaista vakituisekseen ja olin niin sekavassa tilassa pettämisen paljastuttua, että luulin haluavani yrittää uudelleen.
Uskottomuuden jälkeenkin voi varmaan jatkaa. Tiedän itsekin pareja, jotka ovat edelleen yhdessä toisen pettämisestä huolimatta. Prosessi on kuitenkin aina pitkä ja pettäjäkin voi kyllästyä asian käsittelyyn. Jos jaksaa uhrata pari kolme vuotta elämästään siihen, kannattaa yrittää. Eihän se avioerokaan erilleen muuttamalla tule valmiiksi. Sen jälkeen alkaa vasta henkinen prosessi.
Kaikki on vielä mahdollista.Kannattaa yrittää!Et ole ensimmäinen etkä vielä viimeinenkään jolle näin on käynyt,meitä kanssa ihmisiä löytyy.Kipeää se tekee ja aikaa se vie,mutta kannattaa yrittää!Voimia!
jälkeen. Mutta tilanne pitää selvittää.
kovaa työtä se on ja kipeää tekee. Miehesi vaikuttaa olevan kovasti myönteisesti asenntoitunut. Minusta se on hyvä merkki onnistumiselle. Minun mieheni on paljon aloitekyvyttömämpi ja velloo usein itsesäälissä silti eteenpäin on koko ajan menty hiljalleen melkein puolitoista vuotta. Tuskakin on jo alkanut hellittää ja asiat muuttaneet muotoaan.
Toivon sinulle paljon voimia miten päätätkään jatkaa !
Taas uusi päivä takana. Olemme puineet asiaa nyt kolme yötä ja kolme päivää. Olemme keskustelleet sekä rakentavasti, mutta kaikenlaisia törkeyksiä on sisältäni tullut ulos miehelleni. Kai se kuuluu asiaan.
Asteen verran voin ehkä paremmin, mutta kovasti tunteet ailahtelee.
Tarvitsen sitä kyllä jatkossakin!
Kokeile sellaista kuin eroperhe.net. Sieltä saat erittäin hyvää vertaistukea. Uskoisin, että parempaa kuin täältä.
kannata vielä tässä vaiheessa alkaa eroaikeita puimaan. Suin päin eroon on huono ratkaisu ,on parempi selvitellä asioita ja se ,että suustasi tulee kaikenlaista törkyä on vähintäänkin ymmärrettävää. Te olette vielä niin kalkkiviivoilla ettei voi paljon tulevia ennustaa. Se pariterapia olisi tosi hyvä juttu ja avioliittoleirit ovat olleet monille todella antoisia.
Jaksamista vaikka sydän karrella onkin !
Jos malttaisit mielesi ja lukisit aiemmat viestini. Eroperhe.net ei ole vain eronneille tarkoitettu foorumi VAAN MYÖS KRIISISSÄ OLEVILLE PARISUHTEILLE.
terkuin se toinen optimisti
Se on kova paikka sinulle, surullista. Siitä ehkä voi toipua, mutta se kestää kauan. Menkää ihmeessä terapiaan, jos sieltä olisi apua. Nämä pettämiset jättävät pysyvän arven, se kalvaa aina mieltä vaikka suhde jatkuisikin. Kun sinulla on vielä kuitenkin rakkautta, yritä antaa anteeksi, mutta vain tämän kerran, kun on lapsikin, joka tarvitsee isää. Jos tilanne toistuu laita ukko pihalle.
nim.merk. Kokenut
Taas parempi olo pikkuisen. Syödäkin tekee jo vähän mieli. PAino on pudonnut neljä kiloa.
Välillä paha olo saa valtaansa ja puristaa lujaa. MIes on yrittänyt olla aina läsnä ja vierellä ja ottanut sen vastaan. Kärsii kyllä itsekin valtavista häpeän tunnoista.
Kyllä omakin ajatusmaailma muuttui. Sitä katselee kovin eri silmällä "tuttavien" syrjähyppelyitä, kun on saanut kannettavakseen tämän tuskan.
Nyt tuntuu siltä, että yritämme kovasti vielä jatkaa pitkää liittoamme. Tiedämme, että siitä tulee varmasti vaikeaa, mutta haluamme nyt uskoa, että tämä herätti meitä hoitamaan suhdettamme eri tavalla ja ehkä näemme toisemmekin jotenkin taas uudessa valossa. Ihmisinä, seurustelukumppaneina eikä itsestäänselvyyksinä.
Tämä palsta on ollut minulle tosi tärkeä näinä vaikeina päivinä ja öinä. Kiitokset taas kaikille ja jotka pyöritte samassa tuskassa, niin voimia!
Olisi hyvä kuulla vielä lisää "selviytymistarinoita" ja keinoja, miten jatkaa eteenpäin.
Tietääkö kukaan suositella hyviä parisuhdeterapeutteja tai avioliittoleirejä?
on tukenasi ja lohduttajanasi. En epäile lainkaan, etteikö hänen myötätuntonsa sinua kohtaa olisi ihan ihka-aitoa, samoin kuin varmasti rakkautensakin.
Silti - uskon (meiehenä) vahvasti, että hänen katumuksensa ja häpeänsä on ns. "hiihtoliittomoraalia", eli kuten Kari-Pekka Kyröltä lipsahti(?) lahden doping-käryn tiedotustilaisuuden suorassa televisioinnissa: "Kadumme syvästi sitä että jäimme kiinni"...
Ymmärrätkö? Mutta älä anna sen silti häiritä. Se ei tee miehestäsi huonompaa eikä hänen myötätunnostaan, katumuksestaan tai häpestään, saati rakkaudestaan vähäisempää. Hän vain on mies.
Tuota olen ehtinyt myös pohtia. Että kaduttaa, mutta ei kuitenkaan kaduta. Eri tasoilla tunne voi olla erilainen.
Yritän nyt kovasti vaan saada kiinni elämästä ja jatkaa eteenpäin. Työstän joka hetki asiaa milloin mitenkäkin. Yritän saada tämän toisen naisen pois ajatuksistani ja keskittyä meihin. Se on välillävaikeaa, kun tahtoo jostain pienestä asiasta yhtäkkiä lähteä valtava tunnevyöry liikkeelle. Kidutan itseäni ajattelemalla, oliko hän kaunis, hyvä sängyssä jne. jne. Niistä ajatuksista haluaisin päästä, mutta ne vaan tulevat!
Pelkäsin muuten, että en voisi antaa koskaan mieheni koskea itseäni. Ja nyt - me rakastelemme vähän väliä, monta kertaa päivässä. Ehkä siinäkin purkautuu monia suuria tunteita - mutta ainakin tosi ihanalla tavalla.
Mieheni muuten kertoi, että hän ei voi mitenkään ymmärtää, että voisin antaa anteeksi tällaista, koska hän itse ei siihen pystyisi. Siksi kertoo niin kovasti häpeävänsäkin, kun ymmärtää tekonsa raakuuden.