Laitoin tämän jo tonne ikäryhmiin 80 keskusteluun,mutta ehkä tämä on se "oikea" osoite.;)
Meilläpä onkin todellinen mummu ongelma..Ikänsä on perheelleen huutanut ja ukkoonsa haukkunut.Tiedän kyllä että neljän pojan kasvatus on ollut todella rankkaa,mutta siltikään en ymmärrä miks tämä ihminen ei koe iloa mistään. Jatkuvasti nalkuttaa kylillä kun kukaan ei käy ja vaikka käykin niin kukaan ei siltikään ole käynyt.Milloin kukakin Lempi yms kivat kaverit ihmettelvät miksei tummun luona kukaan käy..Ai miksi ei käy..No kun haukkuu perästä jopa kodinhoitajatkin saavat vähän väliä tarpeekseen,kun kaikki pitäis tehdä ja ilman tietty.Nyt on mökin laskut menny ulosottoon kun suku ei halua maksella tummun mökillä oloa ja pakastimien tyhjäkäyttöä..Saadaan kuulla kun on sitä tätä hommattu eikä laskuja maksettu.Koska tämä suvun paine loppuu??Eikö tämmönen ihminen saa mistään apua itelleen.
Meilläpä onkin todellinen mummu ongelma..Ikänsä on perheelleen huutanut ja ukkoonsa haukkunut.Tiedän kyllä että neljän pojan kasvatus on ollut todella rankkaa,mutta siltikään en ymmärrä miks tämä ihminen ei koe iloa mistään. Jatkuvasti nalkuttaa kylillä kun kukaan ei käy ja vaikka käykin niin kukaan ei siltikään ole käynyt.Milloin kukakin Lempi yms kivat kaverit ihmettelvät miksei tummun luona kukaan käy..Ai miksi ei käy..No kun haukkuu perästä jopa kodinhoitajatkin saavat vähän väliä tarpeekseen,kun kaikki pitäis tehdä ja ilman tietty.Nyt on mökin laskut menny ulosottoon kun suku ei halua maksella tummun mökillä oloa ja pakastimien tyhjäkäyttöä..Saadaan kuulla kun on sitä tätä hommattu eikä laskuja maksettu.Koska tämä suvun paine loppuu??Eikö tämmönen ihminen saa mistään apua itelleen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Mummustanne on tulossa vanha.Ette voi antaa laskujen mennä ulosottoon???!!!!!Joskus yksi tuttu sanoi hyvän esimerkin yhdestä vanhasta naisesta,joka oli kasvattanut kymmenen kakaraa yksin.Kun hän tuli vanhaksi ei kukaan hoitanut häntä.
Vaikka hän olisi aina ollut känkkäränkkä,niin mitä sitten.Kyllä se loppuu aikanaan.Vielä tulee aika,jolloin kaipaatte sitä huutoa,mutta mummonne makaa vain hiljaa,eikä tunne ketään.
Voi voi, normaali ihminen ei huuda toisille ihmisille vaan puhuu tavallisella puheäänellä.
Näillä palstoilla on tapana haukkua alle 70-vee jostakin kerran valittavat heti paikalla "katkeriksi" ja kaikeksi muuksi ikäväksi, mutta jos joku on yli 70-vee niin sitten ilmeisesti saa olla ihan vapaasti vaikka katkera, jopa ilman syytäkin, ja kuinka ilkeä tahansa. Näemmä.
minäkin olen miettinyt,että miksi toisilta ihmisiltä hyväksytään vaikka millanen käytös,kun taas toiset ei sit saakaan käyttäytyä samalla tavalla.
Mun mielestä se on niin,että sitä saa mitä tilaa..Toki ymmärrän ihmisen pahanolon,mut rajansa kaikella kuitenkin.Samalla mitalla vaan.;)
Luin läpi tähänastiset 40 ja voi kamalaa kuinka tuli oma ilkeä äitini mieleen. Hän tuntuu vain pahenevan, joka kerta kun olemme tekemisissä hän haukkuu kaikki ihmiset ja sitten vielä kehtaa töksäyttää että "kun minä oon tämmönen että minä kiinnyn paikkoihin enkä ihmisiin" - no mitä siihenkään vastaa, hänellä on nyt sitten kaksikin ihan ikiomaa paikkaa, mutta ihmiset vähenee kummasti hänen ympäriltään...
Se IS:n keskustelu:
http://www.iltasanomat.fi/keskustelu/lukijanviesti.asp?id=2359310
kamalia kertomuksia.Nyt sitä miettiikin että kuinka paljon tosiaan on äitejä/mummoja jotka pitää vallassaan lapsiaan ja sukulaisiaan.Herranen aika..Toivottavasti itellä olis muuta tekemistä sit vanhuuden päivillään,kun kytätä ja arvostella muita.
etten minäkään ole yksin mahdottoman äitini kanssa.
Huutamisen taustalla on aina jokin syy,ehkä patalaiska perhe tai mies,jota mummu passaa 60 vuotta. Tuon ajan ihmiset eivät ole saaneet minkäänlaisia terapioita traumoihinsa,ei heillä ole ollut paikkaa mistä hakea apua taloudellisiin ongelmiin tai perheongelmiin.Huutaminen on usein rakkautta.Oma isoäitini käytti ääntään säästelemättä.Hän ei ollut aina oikeassa,mutta hän rakasti meitä,minua.Kolme sotaa kokeneena,pettuleipää syöneenä,hänen elämänsä näkyi hänen jokaisesta uurteestaan.
Kun hän sitten vanhainkodissa kuihtui pois,huonolla hoidolla kaikenlisäksi,niin kaipasin häntä suunnattomasti.Haudalla itkimme kaikki,koko saattoväki itki sydäntä raastavasti,vaikka vanha ihminen oli,mutta hän oli se mikä hän oli.Me kaikki kaipasimme sitä hänen eläväistä olemustaan.Kaikkea mitä hän oli,itku,ilo,halaukset,huudot.Tätä tarkoitin.Ja jos joku ei ymmärrä,niin ei haittaa.Ollaan me nuoret täydellisiä tässä hyvinvointivaltiossa,jonka tuo sukupolvi on meille rakentanut.
eikä mikään "trauma". Minun äidilläni oli asiat hyvin mutta hän on itse pilannut järjestään joka ikisen ihmissuhteen. Eikö siinä jo aikuinen ihminen ymmärtäisi hakeutua psykoterapiaan vähän keskustelemaan ihmissuhdeongelmistaan. No ei meidän äiti! Samaa huutoa vain, kun hän on aina niin enkelimäisen hyvä ja tekee parhaansa vaikka KAIKKI muut ihmiset on niiiiiin v-mäisiä....
Joopa joo.
sanoa,mikä sinun äitiäsi vaivaa?Ehkä hän ei ole pystynyt puhumaan kenellekään.En tietenkään tunne tapausta,mutta ei kaikki ole aina sitä miltä näyttää.Joku kiva ja fiksu asiallinen ihminen saattaa olla heti kun selkänsä kääntää niin liero kaksinaamainen ihminen,ja se,joka näyttää tunteensa,saattaa olla luotettavampi.
Joten uskoisin olevani oikeilla jäljillä. Omat suhteeni ovat kunnossa, samoin sisareni. Mutta äitini ja vanhapoikaveljeni.... huh-huh. Joka heidät niskoilleen saa, surku tulee sitä.
Olen muuten koko aikuisen ikäni toiminut äitini "korvana". Täysin yksisuuntaisesti.
Mutta nyt en enää jaksa. Elämässä täytyy olla muutakin kuin mieleltään vinoutuneen naisen tukeminen.
Tarkoitukseni ei ole loukata sinua,yritän vain auttaa löytämään inhimillisiä syitä,koska se helpottaisi myös sinun kantamaa taakkaa.Oma kokemukseni ei tietenkään tarkoita sitä,että kaikilla muillakin on sama tilanne.Toivon sinulle voimia ja hyvää kesää!
Niin näytti oma kirjoittamalta tuo tekstisi.:)
Olen ollut myös yksipuolinen korva äitilleni, koko ikäni.
Ja myös "hännystelijä" ja pään nyökyttelijä, aivoton ameeba, jonka äiti on manipuloinut tekemään niinkuin itse on halunnut.
Enkä raukka ole sitä itse huomannut.
En jaksanut minäkään enää moista,irtisanouduin tehtävästäni jonkun aikaa sitten.
Äitini haukkui minut lyttyyn torstaina vuosia sitten tapahtuneesta asiasta, joka todellakin oli täysin hänen oma vikansa ja johon minä en ollut millään lailla vaikuttanut, en kielteisesti enkä myönteisesti. En ollut edes paikalla!
Mutta kas, olin eri mieltä hänen syntipukin-valinnastaan. Sepäs ei äidille sopinut, vaan hän alkoi suoltaa törkeyksiään minuun. En ehtinyt edes vastata kun hän löi luurin korvaani, lausuttuaan viimeisiksi sanoikseen äärettömän lapsellisen, marttyyriutta tihkuvan lauseen.
Siinä vaiheessa ajattelin ihan rauhallisesti - ihmettelenkin omaa rauhallisuuttani - että no, jos hän on tosiaan tuota mieltä minusta ja olen NOIN hirveä, niin turha tietenkään on enää pitää mitään yhteyttä. Hänellä on varmaan jemmassa joku toinen "korva", koska hänellä oli varaa torjua minut noin lopullisesti.
En jaksa enää antautua manipuloitavaksi. Puolisonikin näki, kuinka lopullista tämä on, eikä näy olevan pahoillaan. Hänkin on saanut osakseen ihan viattomana osapuolena törkeää kohtelua, jota nyt en lähde tässä selostamaan.
Joskus sitä vain huomaa, ettei se veri olekaan vettä sakeampaa.
Vaikka näillä listoilla on paljon mustavalkoista kirjoittelua ja ihmisiä, jotka luulevat tuntevansa asiat paremmin kuin asianosaiset konsanaan (ehkä tökerö neuvominen yms. on heidän rakas harrastuksensa?), niin siltikin on helpottavaa kun edes näkee, että hei, onhan meitä muitakin ja vielä lähes samankaltaisissa tilanteissa.
Kieltäydyn kerta kaikkiaan nyt märehtimästä menneisyyttä.
Tulevaisuuteni puolisoni kanssa on oleva positiivinen ja valoisa. Emme seurustele kielteisten marisijoiden ja maahanpolkijoiden kanssa. Elämänsä päivistä on pidettävä vaari, kun niitä ei kerran meille loputtomasti anneta.
taas minun kirjoittamaa tekstiä.;)
sillä erotuksella, että minä sain syyllistävän tekstarin.
Katos kun äiti ei ole tajunnut, että minulla on nyt omakin tahto. Yrittää vaan edelleen kyykyttää.
Ja kyllä, samoin esittää marttyyriä.
Ei vaan mene läpi. Ei enää, ikinä.
Sekin on totta, että ulkopuolisista näyttää sille, että kiusaan äitiäni ja ilkeilen.
En tosiaankaan, mutta jos oman elämän eläminen on kiusantekoa, niin sitten kyllä.
Kukaan ei osaa arvatakaan, mitä olen joutunut kokemaan, paitsi ne, jotka ovat samassa tilanteessa olleet .
Siinäpä se onkin, ulkopuolisille äitini takuulla esittää tapansa mukaan asian aivan nurinnarin ja ylösalaisin. Mutta en anna senkään puolen enää haitata mitenkään.
Olen uhrannut liikaakin omista voimistani hänen tukemiseensa, eikä siihen seikkaan vaikuta mitenkään se, tietävätkö ulkopuoliset asian oikean laidan vai eivät. Ihmetelkööt muut jos lystäävät, samapa tuo.
Joten tästä lähtien rupeankin panemaan vaihteeksi KAIKKI voimavarani omaan elämääni ja ihmisiin, jotka antavat myös minulle ihmisarvon.
Suuri helpotus on se, ettemme asu äitini kanssa samalla paikkakunnalla.
Antaa kielteisten ihmisten rypeä mutakuopissaan, jolleivät keksi elämäänsä muuta sisältöä. Kunhan kieltäydymme antamasta heidän vetää meitäkin sinne alas. Seurustelkoot kielteiset keskenään ja vahvistakoot kielteisyyttään, jos se heitä huvittaa. (Sairasta, mielestäni.)
Yritä sinäkin vain täyttää mielesi myönteisillä ajatuksilla. Voin taata, että silloin voit paremmin kaikin puolin. Kerää elämääsi myönteisiä puolia ja jätä kielteiset. Kun sitten jonkin ajan kuluttua näkee, millainen määrä niitä myönteisiä juttuja onkaan, voi olla vielä iloisempi ja myönteisempi ihminen.
Minkälainen suhteenne on Isäänne, onko hän vielä elossa ja jos on niin mitä ajattelee tilanteesta? Ei ole pakko vastata, yritän vain selvittää näitä kiemuroita, vaikka eihän se minulle kuulu.
en tosin tiedä, kysyitkö minulta myös.
Isä on joutunut antamaan kaiken periksi, liian kiltti.
Äiti on määrännyt ja pompotellut myös häntä.
halveksinut ja mollannut koko isän sukua.
Isä on kuollut kauan sitten, joten äiti on ollut vapaa rakentamaan omaa, uutta elämää hyvin pitkään. Jostain syystä se ei ole hänelle maistunut, vaan aika kuluu ihmeellisten vaatimusten kehräämiseen muilta ihmisiltä, sekä heidän moittimiseensa, kun kaikki eivät tanssikaan hänen pillinsä mukaan.
Väliajat hän onkin voinut sitten arvostella muita tuttavia, naapureita jne. ja kaivella jopa 40-50 vuoden takaisia vääryyksiä, joita (muka) häntä vastaan ollaan tehty.
Olen alkanut epäillä, ettei mikään niistäkään ole mennyt ihan niin kuin hän aina on (toistuvasti) kertonut. Muiden näkökulmaa niihin asioihin en ole koskaan saanut kuulla. Ja kuten sanottu, isä kuoli pois jo kauan sitten, niin etten ole häneltäkään voinut kysellä, miten heillä meni HÄNEN näkökulmastaan.
On se jotenkin vain kummaa, että jonkun ympärillä ihan KAIKKI muut ovat jollakin lailla hirveitä, niin että heitä täytyy moittia vaikka mistä, ihan jatkuvasti.
Kyllä sellainen alkaa jo tuntua epätodelliselta. Olen sietänyt tämän ihmisen natkutusta siitä, tästä ja tuosta, koska hän on äitini. Mutta en jaksa enää. Kerta-annokset ovat vain suurenneet.
Oikeastaan minun olisi pitänyt panna stoppi viimeistään jo noin 20 vuotta sitten. Minun täytyy nyt elää turhan pitkämielisyytenikin kanssa, mutten aio siitä itselleni mitään kiviriippaa muodostella.
Carpe diem.
Aika vaikee juttu, täytyy sanoa. En tiedä mikä auttaisi. Voimia!
Olisiko mahdollista, että Isäsi poismeno on ollut niin kova paikka Äidillesi, ettei hän ole siitä selvinnyt. Hän takertuu vanhaan, ajaa pahan olonsa muihin. Se voi olla suunnatonta elämän hallinnan menettämisen pelkoa, joka ilmenee ylikäyttäytymisenä, kaikkea pitää hallita, koska jos ei hallitse, niin tapahtuu jotain pahaa. Hän on ehkä joutunut lapsuudessaan kokemaan pahoja asioita, joita ei kenellekään puhu, sen sijaan hän tekee ongelmia muista asioista,joista on helpompi puhua. Hän tavallaan siirtää alkuperäisen ongelman, jota hän ei välttämättä itse tiedosta, muihin ihmisiin. Psykoterapia varmaan auttaisi.
Tiedoksesi vain, etteivät he olleet enää edes naimisissa kun isäni kuoli.
Analyysisi menee heti alkusenttimentreiltä todella pieleen. Miksi yrität? Älä viitsi.
Siitä olen samaa mieltä, että psykoterapia varmaan äitiäni voisi auttaa. Mutta hänen pitäisi ensin itse tahtoa mennä terapeutille. Sama ongelma siis kuin alkoholisteilla.
Kiitos vastauksestasi. Tulitko ajatelleeksi, että sinulle täysin tuntematon ja vieras ihminen halusi auttaa sinua ja löytää näkökulmia. En tarkoittanut pahaa, pelkästään hyvää. Olisit voinut vastata ihan asiallisestikin, että minun ajatukseni asiasta eivät pidä paikkaansa. Tähän loppui minun mielenkiintoni yleensäkin tämän keskustelupalstan lukemiseen. Luulin, että täällä voi hyvässä hengessä jutella muiden kanssa ja antaa vinkkejä, mutta tähän ei kannata tämän enempää aikaansa laittaa. On ihan turha vastata, en lue enää näitä viestejä.
Etäpsykologia harrastuksena on tuomittu harhailemaan hataralla pohjalla ja johtamaan sinutkin suolle.
Oletko aivan todella kuvitellut, että pystyt toimimaan terapeuttina kuin Ben Furman ikään, ihan suit sait tuosta vaan parin lauseen pohjalta?
Neuvojakaan ei muuten kannata kovasti tuputtaa sellaiselle, joka niitä ei pyydä.
Hei teille kaikille, jotka kirjoittelette mm. vaikeista äideistä tai muista läheisistä. "Oireet" kuulostavat samalta kuin omalla kohdallani. Käykääpä lukemassa näistä veemäisistä ihmisistä (jotka hyvin useinkin ovat lähimmäiset verisukulaiset), jotka ovat pilanneet koko ikänsä muiden ihmisten elämää sellaisille sivuilla kuin "Narsistien uhrien tuki ry". Tulee selvyys monelle teillekin, minkä ihmisen kanssa olette tekemisissä, jos ette ole jo sivuilla käyneet.
Tänne kirjoitellaan useimmiten pahimpien paineiden purkamiseksi. Jos neuvoja kaivataan, niitä kait pyydetään.
Joka tapauksessa on suuruudenhulluutta kuvitella, että jonkun ventovieraan kirjoituksen perusteella voisi oikeasti analysoida jonkun kolmannen henkilön käyttäytymistä ja hänen sielunelämäänsä.
no on ymmärrrettävää että hän on vanha jne... sukunne voisi maksaa hänen laskunsa tietysti kyllähän muutakin suku autetaan kun on tarpeen eikö totta? mutta jos vaikka sinä auttaisit mummoas kysyisit että mitä tarvisi tehdä jne...? sitten selittäisit hänelle jotain tän tapasta: oot mulle rakas minä voi aina kun kerkeän niin tehdä sinulle kodin askareita ja muutkin välittävät kyllä sinusta mutta heillä on oma kiireinen elämä kuten työt ja perhe/lapset tms... olisit oikein kiva hänellle viimeistään äitien päivänä niin eiköhän tuo tuosta? käy kertomassa lisää kun olet kokeillut...
sanonkin nyt tässä että aikoinaan on tullut autettuakin,mutta en itsekään taida ehtiä.On oma perhe ja oma äiti sekä miehellä taas omat vanhemmat.Niin ja laskut hän on kyllä ihan ilkeyttään jättänyt.Se on todella pitkä juttu.Tottakai sitä yrittää välillä olla mieliksi sekä ymmärtää,muttei aina jaksa.Ihan vaan oman isäni mielenrauhaksi neuvoja hain..;)Kiitos vastanneille ja hyvää kevättä.
Meillä mummo ollut koko ikänsä huutaja, määräilijä, kyykyttäjä....ja nyt vanhana yrittää pompotella kaikkia, kuka vaan lähelle tulee.
Valittaa myöskin, ettei kukaan käy kylässä, vaikka kävisikin.
Mutta on kyllä niinkin, ettei siellä viitti paljon enää käydä, kun aina saa haukut jostakin.
Rahaa ei osaa käyttää järkevästi, ostelee milloin mitäkin ja sitten on tilit miinuksella.
Lapsilta sitten ruinaa rahaa ja vaatii maksamaan laskujaan.
Vaatii myös lapsiaan siivoamaan ja hoitamaan kaikki asiansa, vaikka osaa itsekin ja pystyy itse suoriutumaan kaikesta. Ei ole huonokuntoinen.
Tällä menolla mummo asuu kohta erakkona omassa yksiössään, koska kukaan ei uskalla sinne mennä.
Onneksi pappa ei ole näkemässä tätä.
ei sitä viitti kyläillä,kun aina saa kuulla valituksia.Olen ite kuunnellu lapsena sitä virttä kun äidistäni ei mihinkään ole.No eihän anoppi miniästään tykkää,sitten kun ero tuli niin sitten voi että kun olisivat olleet yhdessä.Uusi miniäkään kun ei kelvannu.No nyt kuitenkin olen aikojeni saatossa pesäeroa tehny,ihan tietoisesti koska ei toisen mielenterveydestä voi kukaan vastuuta ottaa.Tämä ihminen kun on hoidossakin ollut ja saanut osastollakin mummot suuttumaan,ihan vaan puuttumalla toisten asioihin.Inhottaa tollaset..Tsemppiä sulle!
hoitaisit lapsesi ihan itse? En oikein ymmärrä miksi sinun täytyy v-loppuna saada hoitajaa lapsille, kun se on yleensä kotonaoloaikaa kaikille? Äitisi on ilmeisesti vielä työikäinen, kun mummosikin on elossa, joten kyllä ne viikonloput ovat hänellekin lepoaikaa. Eikä äitisi biletys kuulu sinulle viime kädessä pätkääkään. Moukkamaisena pidän kyllä sitä, anteeksi vain, että pistät vanhan sairaan mummosi hoitamaan lapsiasi! Mitkä "asiat kaupungissa" ovat niin tärkeitä sunnuntaina, ettet voi soittaa ja sanoa lapsesi olevan sairaana joten pitää siirtää??
Nyt en kyllä ymmärtänyt viestiäsi..Minä en todellakaan tarvitse lapselleni hoitajaa..Mistä moinen päähänpisto..Voisitko valaista?;)Mun lapsiani siis ei ole kukaan muu hoitanu,kun isänsä sekä perhepvhoitaja. terv alkuperäinen
Jotkut on sitä mieltä, että vanhemmat saa käyttäytyä vaikka kuinka huonosti, lasten pitää vain kestää, kärsiä, ymmärtää ja unhoittaa.
Mikä on se ikäraja, minkä yläpuolelle päästyä saa alkaa laillisesti käyttäytyä hirvittävän huonosti, ja muiden velvollisuutena on sietää sitä loputtomiin?