Kun aikoinaan erosin, minua ei yksin kutsuttu enää mm. tiettyihin bileisiin yms. Oli aivan kamala tajuta asia, kun kuuli jostain noista jälkikäteen.
Äskettäin kaveripiirissä oli muutamia muitakin sinkkuja, silloin kutsuttiin jopa meidät sinkutkin. Nyt kun mm. noi muut ovat pariutuneet taas, homma jatkuu, minut jätetään yksin.
Muistakaa, ettette koskaan voi tietää, tuleeko teistä eronneita, kuolema voi erottaa, puoliso voi haluta erota yms. En minäkään suunnitellut naimisiin mennessäni, että eroan 12 vuoden avioliittovuoden jälkeen. Aika sekavaa tekstiä, mutta toivottavasti asiani tuli ilmi.
Äskettäin kaveripiirissä oli muutamia muitakin sinkkuja, silloin kutsuttiin jopa meidät sinkutkin. Nyt kun mm. noi muut ovat pariutuneet taas, homma jatkuu, minut jätetään yksin.
Muistakaa, ettette koskaan voi tietää, tuleeko teistä eronneita, kuolema voi erottaa, puoliso voi haluta erota yms. En minäkään suunnitellut naimisiin mennessäni, että eroan 12 vuoden avioliittovuoden jälkeen. Aika sekavaa tekstiä, mutta toivottavasti asiani tuli ilmi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
eronnutta. Tarpeeksi vaikeaa muutenkin...
Mä jäin yksin, ja vielä surkuttelin kavereille, että ku ei oo menoseuraa, mutta kun bileitä järkättiin tai jotain, ei mua kutsuttu. Koskaan mihinkään. Tueksi kyllä sitten. Sanoin ite suoraan nuo asiat, että jonain päivänä mä saatan olla onnellisesti suhteessa, ja toiset onnettomii yksin. Mutta eipä tajuttu, tai haluttukkaa kuunnella. Minusta eivät ole silloin ystävyyteni arvoisia, monista muista syistä mukaan lukien, ei siis ainoona syynä. Nyt on YSTÄVIÄ, jotka potkivat jopa pepulle, et hei, nyt lähetää nauttiin ;)
kuin tuhka tuuleen kun erosin ja jäin ns. sinkuksi. Enää ei tule kutsuja minkäänlaisiin tilaisuuksiin tai edes kylään. Itse olen järjestänyt illanviettoja ja tarjonnut hyvää ruokaa ja juomaa mut vastakutsuja ei jostain kumman syystä tule. 'Puskaradion' kautta olen kuullut et perheelliset pelkäävät sitä et tälläinen kivannäköinen nelikymppinen sinkku voisi viedä hedän miehensä!! Haloo!! Sellainen ei tulisi mieleen missään vaiheessa! Varsinkaan kun erooni ei kummankaan puolelta liittynyt kolmatta osapuolta eli pettämistä.
Toisaalta tää on opettanut sen et ei ne ystävät ollutkaan todellisia YSTÄVIÄ!! On se vaan kumma juttu.
Niin on se vaan surullista että meidät "miehensä ulos potkineet" naiset heitetään yli laidan. Niin minullekin kävi.
Ex-mieheni mustamaalasi minut jopa omalle veljelleni niin pahasti valheillaan, että välit on poikki.
Ex-mies teki konkurssin, joka tietysti oli sekin minun syytäni. Mies "vain putsasi pöydän" ja yritti vieläpä huijata minuakin, onnistumattaka kuitenkaan.
Nyt kukaan meidän entisistä ystävistä ei enää edes tervehdi minua. Pärjään omillani, käyn työssä, olen hoitanut kodin ja kaikki muut velvoitteeni.
Tässä tulee nyt syy:
OVAT HITTO SOIKOON VAIN KATEELLISIA OLENTOJA ! ! !
Eräs naispuolinen ystäväni haluaakin ärsyttää. Hän jäi leskeksi toistakymmentä vuotta sitten, ja sen jälkeen hänellä on ollut joitakin miesystäviä, mutta tällä hetkellä ei taas ketään.
Kun hän tulee yksin meille kylään, hän juttelee vain mieheni kanssa, ja jos me olemme mieheni kanssa ostaneet jotain uutta kotiimme, ystävättäreni kohdistaa kysymyksensä vain miehelleni "Paljonko sinä XX maksoit tuosta?" Ihan niin kuin minulla ei olisi tuloja hänen mielestään ollenkaan.
Hänen tapoihinsa kuulee myös istua jalat vähän harallaan ja hänen äänensä on hyvin makeileva, kun hän puhuu mieheni kanssa. Ystävättärestäni näkee ja kuulee, kuinka paljon hän arvostaa omaa sukupuoltaan - ei tippaakaan. Ei savua ilman tulta. Sinkkunaiset voivat joskus syyttää itseään, ettei heitä kutsuta kylään.
Monilla muilla parisuhteessa olevilla naisilla on sama käsitys tästä "ystävästämme". En ole yksin vainoharhainen. Ukkomiehiä voi tietysti mairitella hänen tyylinsä, mutta olen saanut senkin käsityksen, että he myös vähän naureskelevat hänelle ja pistävät häntä halvalla.
Enpä sure yksin tätä kohtaloani, sen huomaan. Kyllä minuakin pyydetään lastenvahdiksi, sellaiseen kelpaan vielä. Tehtiin pariskuntina pieniä reissujakin yhdessä, kaiken huippu oli viimeksi kuulemani lause, että he ovat lähdössä silloin ja silloin (vajaan viikon päästä) pikkureissulle, että "olisitkohan mahdollisesti halunnut lähteä mukaan???" Hei haloo, kaikki suunnitelmat ja varaukset tehty ja kun asia tuli mulle vahingossa ilmi, oli "pakko" kysyä OLISITKO MAHDOLLISESTI HALUNNUT LÄHTEÄ?? Sitä edellinen oli lasten synttäreillä, kun lähtiessä eteisessä muut supisivat tupareista, että näkevät siellä. Minua ei sinnekään kutsuttu. Nyt kun tämän uskalsin tännekin kirjoittaa, päätin että otan asian puheeksi seuraavaksi kun nähdään. En ole mikään kaunotar, joten tuskin kukaan pelkää että veisin heidän miehiäänkään. Tosin voi olla niitäkin sinkkuja, jotka käyttäytyvät oudosti ollessaan pariskunnilla kylässä, mutta heitä en suosittele sitten enää kutsumaankaan. Ei ystävät vikittele toisten puolisoita.