Minä en usko netti-deittailuun juurikaan ja nyt vielä vähemmän.
Tapasin nyt vappuaattona sokko-periaatteella erään naisen ja en edes ollut hakemassa mitään sen kummempaa. Ajattelin kokeilla tätä sokko-meininkiä 3. kerran tässä tän vuoden puolella ja kyllä - ei ole mun juttuni.
Valotetaanpa vähän taustaa tässä vaiheessa. Minä olen pitkä (190cm) ja normaalivartaloinen mies. En ole epäsiisti enkä myöskään mikään moukka tahi juoppo. Periaatteessa normaali työssäkäyvä mies pienimuotoinen taiteilijasielu.
MUTTA... minulla on näkyvä kosmeettinen vamma johtuen tapaturmasta, joka minulle tapahtui lapsuudessa. (Ei ei, en tee asialle mitään... Tällaisena on kelvattava. Sorry!)
No, mihin tämä yhtälö johtaa? Se johtaa siihen, että esim. tämä viime tapaaminen päättyi ennenkuin se alkoi. Nainen oli "unohtanut lompakkonsa" bussiin ja lähti hakemaan sitä. Ok... tokihan näin voi käydä mutta... ko. nainen ei koskaan palannut, vaan noin 0,5 tunnin kuluttua puhelimeen tulee viesti: "lompakko löytyi, mutta mun pitää nyt jatkaa matkaa". Yeah, right.
Hyvin samaa kaavaa on noudattanut kaikki edeltävät sokkoyritelmät, mutta tämän päivänen tapaus oli jo tietyllä tavalla koomisuudessaan lähinnä huvittava.
Tottakai mä ymmärän, että ulkonäköasiat on aivan helvetin oleellinen osa ihastumista ja - kyllä minä itsekin olen pinnallinen. Kaikki ihmiset ovat jossain määrin. Mutta eikö pelkän ulkoisen olemuksen tuijottaminen kuulu keskeisenä osana esim. teini-ikään ja pikkuhiljaa aikuistuessa ruvetaan tajuamaan enemmän ja enemmän ettei pääasia elämässä ole saada "mieletöntä kaunotarta" tai "maailman komeinta urosta"?!
Mä en nyt millään muotoa mollaa naisia noin yleensä ja toki olen tavannut monta tosi mukavaakin naista (tosin kovin moni on ollut syntyisin ulkomaalainen; ehkä suomalaiset ovat maailman epävarmin/suvaitsemattomin kansa - who knows?*), mutta kyllä aikuisilla ihmisillä luulisi olevan sen verran sitä "henkistä munaa", että edes kuunnellaan, mitä vastapuolella on sanottavaa. Ehkei tapaamisesta tule mitään "romanttista pläjäystä", mutta siitä voi tulla ystävyyssuhteita - who knows...
Mutta lopetataan löpinä ja parjaaminen tähän lauseeseen. :) Minä jätän sokkomeiningit muille ja kuljen omia polkujani. On sitä tässä maailmassa onneksi muitakin asioita kuin olla epätoivonen ihmissuhde-liftari. Kavereita kuitenkin on ihan kiitettävästi ja se on jo paljon se.
Onneksi tulee kesä ja toivottavasti päräyttävä sellainen. :D
---
* lisäys yleissuomalaiseen epävarmuuteen - Lordi euroviisuissa: Tästä tuntui nousevan suuri haloo; mörkö menee viisuihin. IIIK! "mitähän nyt muut meistä ajattelee?!". Haahaahaa... mitä väliä sillä on, mitä muut ajattelee? Ainakin Lordi tarjoaa jotain muuta kuin sitä perus happy-happy-joy-joy-tauhkaa (paskasti toteutettuna) mitä siellä yleensä kuulee. En minäkään kuulu Lordin kohdeyleisöön, mutta eipä asia mua haittaakaan.
Tapasin nyt vappuaattona sokko-periaatteella erään naisen ja en edes ollut hakemassa mitään sen kummempaa. Ajattelin kokeilla tätä sokko-meininkiä 3. kerran tässä tän vuoden puolella ja kyllä - ei ole mun juttuni.
Valotetaanpa vähän taustaa tässä vaiheessa. Minä olen pitkä (190cm) ja normaalivartaloinen mies. En ole epäsiisti enkä myöskään mikään moukka tahi juoppo. Periaatteessa normaali työssäkäyvä mies pienimuotoinen taiteilijasielu.
MUTTA... minulla on näkyvä kosmeettinen vamma johtuen tapaturmasta, joka minulle tapahtui lapsuudessa. (Ei ei, en tee asialle mitään... Tällaisena on kelvattava. Sorry!)
No, mihin tämä yhtälö johtaa? Se johtaa siihen, että esim. tämä viime tapaaminen päättyi ennenkuin se alkoi. Nainen oli "unohtanut lompakkonsa" bussiin ja lähti hakemaan sitä. Ok... tokihan näin voi käydä mutta... ko. nainen ei koskaan palannut, vaan noin 0,5 tunnin kuluttua puhelimeen tulee viesti: "lompakko löytyi, mutta mun pitää nyt jatkaa matkaa". Yeah, right.
Hyvin samaa kaavaa on noudattanut kaikki edeltävät sokkoyritelmät, mutta tämän päivänen tapaus oli jo tietyllä tavalla koomisuudessaan lähinnä huvittava.
Tottakai mä ymmärän, että ulkonäköasiat on aivan helvetin oleellinen osa ihastumista ja - kyllä minä itsekin olen pinnallinen. Kaikki ihmiset ovat jossain määrin. Mutta eikö pelkän ulkoisen olemuksen tuijottaminen kuulu keskeisenä osana esim. teini-ikään ja pikkuhiljaa aikuistuessa ruvetaan tajuamaan enemmän ja enemmän ettei pääasia elämässä ole saada "mieletöntä kaunotarta" tai "maailman komeinta urosta"?!
Mä en nyt millään muotoa mollaa naisia noin yleensä ja toki olen tavannut monta tosi mukavaakin naista (tosin kovin moni on ollut syntyisin ulkomaalainen; ehkä suomalaiset ovat maailman epävarmin/suvaitsemattomin kansa - who knows?*), mutta kyllä aikuisilla ihmisillä luulisi olevan sen verran sitä "henkistä munaa", että edes kuunnellaan, mitä vastapuolella on sanottavaa. Ehkei tapaamisesta tule mitään "romanttista pläjäystä", mutta siitä voi tulla ystävyyssuhteita - who knows...
Mutta lopetataan löpinä ja parjaaminen tähän lauseeseen. :) Minä jätän sokkomeiningit muille ja kuljen omia polkujani. On sitä tässä maailmassa onneksi muitakin asioita kuin olla epätoivonen ihmissuhde-liftari. Kavereita kuitenkin on ihan kiitettävästi ja se on jo paljon se.
Onneksi tulee kesä ja toivottavasti päräyttävä sellainen. :D
---
* lisäys yleissuomalaiseen epävarmuuteen - Lordi euroviisuissa: Tästä tuntui nousevan suuri haloo; mörkö menee viisuihin. IIIK! "mitähän nyt muut meistä ajattelee?!". Haahaahaa... mitä väliä sillä on, mitä muut ajattelee? Ainakin Lordi tarjoaa jotain muuta kuin sitä perus happy-happy-joy-joy-tauhkaa (paskasti toteutettuna) mitä siellä yleensä kuulee. En minäkään kuulu Lordin kohdeyleisöön, mutta eipä asia mua haittaakaan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jos ulkonäössä on jotain huomattavaa negatiivisessa merkityksessä niin saattaahan se hyvinkin hätkähdyttää sokkotreffeillä, joten ei varmaan tosiaan oo sinun juttu.
Uskoisin kuitenkin, että tulet löytämään naisen, joka ihastuu sinuun (esim. työpaikalta, harrastuksen parista..) sellaisena kuin olet.
Jos toista ei tunne niin onhan se vaikea ihastua jos toinen ei säväytä -ulkonäkö on osa ensivaikutelmaa.
Tietysti jotain kuvaa saa jos on rehellisesti chattaillut netissä ja silloin voisi kyllä kertoakin ennen tapaamista kosmeettisesta haitasta jos pelkää toisen reagoivan ulkonäköön.
Tuon naisen käytös oli todella tökeröä, loukkaavaa ja kypsymätöntä. Kyllä ihmisen pitäisi pystyä kaiken näköisten ihmisten kanssa juttelemaan edes kahvikupin verran.
On minullakin tullut treffeillä vastaan miehiä, joista olen ensi silmäyksellä tiennyt, ettei fyysistä vetovoimaa tule syntymään. Useimmilla kerroilla tämä on johtunut siitä, että mies on ollut huomattavati pyöreämpi kuin mitä valokuvista on voinut päätellä (vanhoja valokuvia tietysti).
Olen silti vetänyt treffit kunnialla loppuun, ollut ystävällinen, on ollut ihan hauskaakin. en ole antanut vääriä toiveita mutten myöskään epäystävällisesti tyrmännyt miestä.
(Jos joku nyt kutsuu pinnalliseksi, niin pitää todeta, että olen itse liikunnallinen ja hyvin hoikka. Kerran yritin seurustella pyöreä miehen kanssa ja kyllästyin, kun häntä ei ikinä saanut lähtemään edes lenkille. Kerran lähti ja ruikutti koko ajan, että kävelen liian nopeasti...)
Tosin jos sinulla on jonkinlainen silmiinpistävän poikkeuksellinen kosmeettinen vamma, niin siitä olisi ollut hyvä mainita jossain kirjoittelun vaiheessa, jotta vastapuoli ehtii rauhassa sopeutua ajatukseen!
ja vielä ihmettelet miksi naiset lähtee vetään?
Tietysti kerrot tästä ongelmastasi etukäteen. Moni voi antaa vioittuneelle tilaisuuden, mutta ei sellaiselle joka vikojaan tahallaan peittelee!
Olet juuri malliesimerkki sokkotreffien kauhuskenaariosta. Voisit olla ihan mukava ihminen muuten mutta että käytät törkeästi hyväksesi treffien sokko-ominaisuutta, iljettävää.
...kyllä mä yleensä kerron aina tästä "featuresta", mutta tämä viimekertainen oli 100% selvästi sovittu, että tavataan ihan vaan kavereina ja turistaan niitä näitä. Ja tämän tein täysin selväksi pariin otteeseen... + itse tapaaminen oli niin ex tempore-pohjalta tehty (reilun tunnin varoaika), ettei sillon tullut mieleenkään ottaa asiaa puheeksi.
Ei kai kaveri-tapaamisella pidä olla mitään ulkonäkökriteerejä? En minä ainakaan kavereita pärstäkertoimen perusteella valitse.
No, seuraavan kerran julistan asian varmasti niin selvästi etukäteen, ettei asiasta varmasti tule mitään issueta.
Toi sun mielipiteesi oli mun mielestä kyllä turhan jyrkkä (tosin täällä netissä helposti lipsahtaa) ottaen huomioon, ettet tiedä asiasta JUURIKAAN mitään. Toki tekstissäsi oli hyväkin pointti, josta otan varmasti opikseni...
Tosiaan aika jyrkkä mielipide.
Asiaa voisi miettiä myös näin.. Treffeillä tylsä mies/nainen on kertonut olevansa hauska/jännittävä (epärehellinen), vaimonhakkaaja on unohtanut mainita tästä luonteepiirteestä deitille (epärehellinen), köyhä henkilö on väittänyt olevansa rikas (epärehellinen), sohvaperuna olevansa urheilullinen (epärehellinen).
Periaatteessa kaikki edeltävät esimerkit on yhtä pahoja kuin mahdollisen kosmeettisen haitan mainitsematta jättäminen tms..
Haha... tietty ennen treffejä voi antaa vastapuolelle raportin jokaisesta paiseesta, naarmusta ja viasta, niin ollaan ainakii rehellisiä! :)))))
Perustavaa laatua olevat seikat täytyy kyllä laittaa jakoon heti kättelyssä, ei siitä mitään tule jos sokkotreffeille tulee kuuro, halvaantunut, epämuodostunut, CP-vammainen tms.
Kun nää on asioita mitä ei voi valehdella. Ilahduttavaa tietysti olisi olla rehellinen myös henkisten ominaisuuksien suhteen, mutta näitä kun ei voi pelkällä katsekontaktilla varmentaa.
Kaikki valehtelut peittelyt on ihan yhtä pahasta. Ei hyvä ihmissuhde voi perustua muulle kuin avoimuudelle ja rehellisyydelle. Jos heti ensitreffeillä käy ilmi että nämä kaksi kvaliteettia ovat treffikumppanille tuntemattomia käsitteitä niin adjöö vaan.
Aika törkeä temppu naiselta. Et valitettavasti ole ainoa joka on tuommoista joutunut kokemaan. Että inhoankin tuommoisia nirppanokkia ja hienohelmoja jotka valehtelevat eivätkä viitsi suoraan kertoa jos ei kiinnosta, pelkkiä luusereita! Toivottavasti senkaltaiset naiset löytävät itselleen juoppoja ja hakkaavia miehiä, semmoiset sopivat heille hyvin.
Eihän toi tietysti kivaa ole, mutta ymmärrän senkin, jos siihen naiseen iski vaan paniikki. Silloin ei ajattele selkeästi, toimii vaan. Itselle kävi vuosia sitten niin, että tapasin miehen, jonka kans oli vaihdettu viestejä. Hän oli kertonut mm. hiustensa värin ja vaikka mitä, muttei sitä että on PYÖRÄTUOLISSA. Ok...olin vaan saada paskahalvauksen, kun nähtiin. Hetken, todellakin hetken ajattelin, että juoksen vaan pois...en edes heti keksinyt mitään sanottavaa, tuijotin vaan. Äijä sitten kysyy, että yllätyinkö...no vähän helvetisti!
Sikälikin se oli musta epäreilua, että itse kerroin olevani lihava vaikkei se nyt kai suoranainen epämuodostuma ole...tää kaveri oli kuitenkin tosi pieni kokoinen ym. eli ei tosiaankaan tavallinen.
Sain sitten kyllä itseni kuosiin ja mentiin kahville. Tavattiin muutamia kertoja, mutta en ollut valmis muuhun kuin kaverisuhteeseen ja se ei taas riittänyt hänelle.
Mutta jatkossa, eikö se ole sun vastuulla kertoa, että sussa on jotain "epätavallista"?
Lopetetaanpa tämä keskustelu tähän. Tämä asia on puitu loppuun - kaiketi. :)
Mulle taitaa sopia paremmin se, että hoidetaan sosiaalinen kanssakäyminen ulkomaailmassa netin sijaan. Joitakin ihmisiä haittaa se, että naamataulussa on vähän "elon merkkejä" ja joitain taas ei; ulkona ollessa kortit tulee heti pöytään ja vastapuoli saa sitten tehdä omat päätöksensä. Ja mitäpä minä lähden muilta omaa olemassa oloani anteeksi pyytämään :D - kyllä sitä tähän ikään mennessä on jo oman arvonsa tajunnut. Kaikkia ei voi miellyttää.
Ok, kyllähän se otti sillon vappuaattona päähän, etten edes oikeen päässyt mitään sanomaan, mutta asiat on - ja ainakin yritin! :) Ja ei todellakaan ollut tarkoitus ketään loukata tai järkyttää - ei myöskään vastaisuudessa.
Ja luovuttaminenhan ei sanavarastoon kuulu joten, eikun etiäpäin!
Niin mikä vamma sulla on? ei kyllä näy kuvasta.. itsellä pari sormea puuttuu oikeasta kädestä, sitä ei onneksi ole paljoa vierastettu.