Enpä saanu !!!

hukkaviiva mitä ropeloihet. Syyttäs ies piänsärkkyy, eikä sitku.
Vaan kahoppa niät, joko helepottas, varsinnii tuo avioliiton sallaisuus on hyvä.

Vaimoni ja minä olemme keksineet kestävän avioliiton salaisuuden. Kaksi kertaa viikossa menemme kivaan ravintolaan, hyvää viiniä, ruokaa ja seuraa. Hän menee perjantaisin ja minä tiistaisin.

Meillä on myös erilliset sängyt. Hänen on Tampereella ja minun Helsingissä.

Minä vien alituiseen vaimoani joka paikkaan, mutta aina hän löytää tiensä sieltä takaisin.

Kysyin vaimoltani, "Minne haluaisit mennä hääpäivänämme?" Hän vastasi: "Jonnekin missä en ole ollut pitkään aikaan!" Johon ehdotin: "Miten olisi keittiö?"

Pidämme aina toisiamme kädestä. Jos päästän irti, hän shoppailee.

Keittiössämme on kaikki, sähköinen sekoitin, sähköinen paahdin, sähköinen leipäkone jne. ja aina hän valittaa, että sähkövimpaimia on liikaa eikä keittiössä ole enää edes tilaa missä istua! Joten menin ja ostin hänelle sähkötuolin.

Kerran hän juoksi roska-auton perään huutaen: "Olenko liian myöhässä?" Kuski vastasi: "Ei, et ole, hyppää lavalle vaan!"

Avioseksi

Avioon menossa oleva nuorukainen oli käymässä isoisänsä luona ja kysyi häneltä seksistä.
- Aluksi sitä haluaa joka päivä, ehkä useitakin kertoja päivässä, vaari valisti pojanpoikaansa.
- Ajan myötä tilanne tasoittuu ja kertakin viikossa riittää. Sitten, kun aikaa kuluu, kerta kuukaudessakin tuntuu riittävältä.. ja vanhuksena se tulee enää mieleen ehkä vain hääpäivän vuosipäivänä.
- Kuinkas mummu ja sinä nykyään..? poika tiedusteli.
- Nooh, me harrastamme enää suuseksiä, vaari sanoi.
- Vai niin? nuori mies ilahtui. -Suuseksi sentään vielä sujuu!
- Juu, vaari sanoi. Menemme illalla molemmat omiin sänkyihimme. Ensin mummu huutaa minulle "vedä käteen!" ja minä vastaan "haista ****U!"