erikoinen

mies löytänyt uuden?

Ei vaan. Onhan näitä samanmoisia siis muillakin. Olen itsekin monta kertaa miettinyt, että mitä ihmettä sen exä on tehnyt, kun mies käyttäytyy oudosti... Mistään ei puhu ja harvemmin ottaa yhteyttäkään muuten kuin humalpäissään.

Olen kyllä tehnyt ja kokeillut vaikka mitä. Ei toiminut sekään etten ota yhteyttä. Ei meinaan kuulunut miehestäkään mitään. Ja kun jatkoa halusi, oli vaan pakko itse toimia.

Oletko yrittänyt asiasta puhua tai kysellä? Siitä nyt olis hyvä lähteä liikkeelle. Kuitenkin jo pari kuukautta olette yhteyksissä olleet, joten asiastahan voisi puhua.

Miesnäkökulmaa siis kaivataan!

samoin kuin eräs ystäväni omalla tahollaan. Ja mä todella toivon, että tähän sais jotain asiallista vastausta miehiltä.

Mulla ei oo sinänsä mitään kamalaa hätää tullut. Oon ajatellu asian lähinnä satunnaisena tapailuna ja hämmennyin, kun tyypin kaverit alkoi kyseleen, miksemme ole tosissaan yhdessä. Mitäpä siihen olis voinu vastata, kun ei olla keskusteltukaan moisesta mahdollisuudesta. Tosin mun tapauksessa ei oo kyse siipeensä saaneesta, vaan tyypistä, jolla ei oo varsinaisia suhteita ainuttakaan takana.

Ehkäpä hän pitää sinusta kovasti, mutta ei ole aivan varma tunteistasi ja varoo liiallista lähestymistä jottei pelottaisi sinua pois rajoittamalla liikaa vapauttasi.

Arvelisin, että jonkinlaisesta luottamusjutusta voisi olla kyse.. Jos edellinen suhde tuottanut tuskaa, niin se voi vähentää luottamusta naisiin.

Itselläni oli sellainen miesystävä, jonka isä oli ollut useamman kerran naimisissa ja haukkunut pojilleen kaikki naiset ketkuiksi ja epäluotettaviksi, koska tottahan toki kaikki vika oli ollut niissä naisissa. Ja kyse ei missään näissä hänen liitoissaan siis ollut siitä, että naiset olisi pettänyt miestä. Vaan naiset nyt kuulemma vaan yleisesti ottaen on KAIKKI ihan ketkuja. Ja kun tämän miehen jollain kaverilla oli ongelmia parisuhteessa, niin aina kuulemma vika oli siinä, kun naisystävät heittäytyy niin ketkuiksi. Kaverit olivat itse aina täydellisiä parisuhdetaitajia. Jepjep.

Totta kai nämä isukin puheet oli vaikuttanut poikaan ja niinpä hänellä ei vielä päälle kolmikymppisenäkään ollut ollut ns. vakavaa suhdetta ennen minua. Ja meidänkin suhde kesti vain vajaan vuoden - loppui juurikin siitä syystä, että mies piti tietynlaista etäisyyttä minuun koko ajan eikä ilmaissut tunteitaan oikein mitenkään. Kuka sellaista jaksaa.

Aika kurjaa kyllä tuollainenkin, ettei uskalla elää ja heittäytyä. Kurjaa tietysti aina toisellekin osapuolelle, mutta kaikkein kurjinta hänelle itselleen. Jääpi niin paljosta paitsi...

Joo tuttuahan toi on mullekin... ehkä mies on jotenkin vähän ujon puoleinen tai epävarma itsestään eikä uskalla ottaa sinuun ensin yhteyttä...who knows. Mutta teepä vaikka niin ettet ota vähään aikaan mitään yhteyttä ja katso mitä tapahtuu!? Jos hän on susta aidosti kiinnostunut niin ottaa kyllä yhteyttä...

Totennäköisesti kasvanut muuri edellisestä suhteesta ja se ei ole helppo särkeä.Itellä ainaski varoo kaikkea sitoutumista,pelkää unelmien murtumista ja odottaa et toinen osoittaa kiinnostuksen aitouden.Ei väkisin ,mutta väsyttämällä.Eli jos totella välität jatka viestittelyä ja tulee se heikko hetki vastaan ja olet paljon viisaampi sitten. Malttia ja sitkeyttä

Itse olen nyt juuri samanlainen. En tietenkään osaa sanoa tapauksestasi mitään varmaa. Jouduin exän kanssa sellaiseen emotionaaliseen nurkkaan että kommunikaatiokyky katosi täysin. Aina kun yritin sanoa jotain tuli vain jäävettä niskaan. Sellaista "nyt kyllä keskustellaan" käsittelyä. Ei siinä ollut minulle enää tilaa. Yritin kaikessa toimia kuten hän halusi, mutta ei se ikinä riittänyt (hän ei kyennyt olemaan väärässä, joten toimintavaihtoehtoja ei ollut).

Nyt tuntuu että ei ikinä enää. En kestäisi Nyt on jo ollut äärimmäisen vaikeaa ja terveys on kärsinyt. Tulee vain mieleen että millaiseen liemeen sitä seuraavan kanssa joutuisi. Varsinkin pelottaa kun näyttää siltä että toisen todellinen luonne tulee vasta erossa esiin (en koe että minulla olisi mitään hävettävää, sillä olen ollut koko ajan kohtelias ja asiallinen: ainut asia mistä olen tässä edes jotenkin tyytyväinen)

Pitäisi opetella uudestaan puhumaan, mutta en uskalla. Ystävistäkin on paljastunut uusia puolia, kun tuntuvat pelkäävän eron tarttuvan.

Oudointa on etten kuitenkaan lakannut rakastamasta, vain kestokyky loppui. Ehkä tämä oli vähän kysymyksen ohi, mutta kuvaa ehkä kuitenkin tilanteita joiden kautta monet tulevat. Jotenkin tuntuu että naiset selviävät näistä paremmin. Ainakin jos asian käsittellee raivon kautta, niin kuin exäni.

tälläinen: perässä vedettävä.

Sullahan on ihan perinteinen suomalainen, luotettava, kunnon mies! Valitan.. tai paremminkin: Onnittelen!

Hän oli muukalainen koko seurustelumme ajan - kohtelias, antelias, ja huomaavainen kylläkin. Ei kertonut elämästään, ystävistään, töistään - joita todellakin oli paljon, saatikka tunteistaan. Tapaamisia ei voinut sopia kovin ajoissa (- olisikohan ollut useampia juttuja menossa). Sitä kesti vuoden päivät. Viimeinen pisaraa, joka selvisi kun pistin hänet lopussa koville, oli se ettei hän ollut päässyt irti ex-vaimostaan. Erosta oli sentään jo ikuisuus. Entinen vaimo tuntui hänelle kovin tärkeältä. En jaksanut enää olla ulkopuolinen hänen elämässään. Oli parempi erota kuin alistua salarakkaaksi.

Sinulle suosittelen että kysyt suoraan hänen passivisuudestaan. Jos hän ei suostu puhumaan sinua askarruttavista asioista - jotain on silloin todennäköisesti vialla. Olette sentään tunteneet jo useita kuukausia.

Eihän mies tuossa edes huomaa mitään ongelmaa.
Sinä hoidat yhteydenpidon ja homma toimii ihan hyvin.
Kuulostaa niin tutulta, näin se meni itselläkin silloin joskus.............

Ja menee muuten yhä edelleenkin, se on aina vaimo, joka soittaa, en minä.......