en jaksa enää tätä avioliittoa! Niin moni asia on viturallaan. Pariterapiat on käyty. Puhuttu on. Tää ei vaan toimi.
Mistä tietää onko rakkaus kuollut? Toisesta välittää kyllä, mutta yksin on hyvä olla.
Välttelee toista. Esittää elävänsä, mutta on kuin kuollut-elävä. Miten sanoa että en halua jatkaa..?
Missä on se nainen johon rakastuin 20v.sitten!!!!
Ei helvetti.
Neuvoja Kiitos!!!
Mistä tietää onko rakkaus kuollut? Toisesta välittää kyllä, mutta yksin on hyvä olla.
Välttelee toista. Esittää elävänsä, mutta on kuin kuollut-elävä. Miten sanoa että en halua jatkaa..?
Missä on se nainen johon rakastuin 20v.sitten!!!!
Ei helvetti.
Neuvoja Kiitos!!!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kyllä sen tietää, jos on kaiken yrittänyt eikä mikään muutu. Itselläni oli yli 20 v avioliittoa takana, kun ero tuli. Sitä oli kyllä puntaroitu jo vuosia. Jokainenhan kuitenkin tekee oman ratkaisunsa, toisen on paha mennä neuvomaan. Se vaan joko tuntuu oikeelta tai sitten ei. Näin se on sekä yhdessäolon että eron kanssa.
Mikään ei noin vain "muutu". Itse pitää muuttaa itseään ja siitä se lähtee. Lähdepä muuttamaan kumppania, niin siitä se soppa syntyy.
Joka suhteessa on asioita, jotka ovat viturallaan; ei niistä mihinkään pääse. Sitähän se rakkaus juuri on, että hyväksyy toisen myös ne "ei-niin-mukavat-puolet"! Puhuminen on yliarvostettua touhua ja ajanhukkaa. Mitä mieltä on säätää ja säätää, että saisi itselleen mustan asian valkoiseksi, jos se ei sen jälkeen ole kumppanillekaan enää oikeanvärinen? Kaikenmaailman pikkujutut on syytä unohtaa ja keskittyä niihin kuvioihin, jotka ovat TODELLA tärkeitä.
Joku sanoi jossain suuren viisauden: Parisuhde toimii parhaiten, kun molemmilla on omat jutut/tutut, yhteiset jutut/tutut ja molemmat saavat olla yksin, jos siltä tuntuu. Tuosta yksinolosta; se on toisille paljon tärkeämpää kuin toisille. Yleensä "mitta tulee täyteen" juuri silloin, kun väenvängällä yritetään kehittää yhteistä tekemistä silloin, kun jompikumpi haluaisi olla yksin. Riidat lisääntyvät, arvostelu kiihtyy "etkö sä koskaan sitä ja tätä.." "miksi aina minä.." "tee tämä, tuo ja se..." juuri silloin, kun pohjalla on halu olla omassa rauhassa.
Kirjoitit Kaisa42 osuvasti. Miksi tosiaan säätää mustaa valkoiseksi. Sen jälkeen moni muukin väri pitäisi säätää toisen väriseksi.
Täältä netistä saa hyviä oivalluksia. Soneran Elleissä joku sanoi 50 palstalla, että kissan hännän voi nostaa pystyyn vaikka hakaneulalla.
Traumoissa ei kannata kieriskellä.
MTV3:n keskusteluissa naureskelin lauseelle: "miksi ostaa koko sika, kun voi ostaa pätkän makkaraa." Minulle ihan uusi versio miksi ostaa koko lehmä....
Minä nautin yksinolosta. En ole nyt yksin. Jälkikasvu tulee ja menee menojaan. Minä pidän "asemia" pystyssä.
Voi olla, että saan vielä illemmalla munkin Essolta. Pyysin tuomaan, kun itse en saa käryyttää omatekoisia.
On ihana taas palata arkeen. Viikon loma on ohi ja se meni siivillä.
Ihmselle pitää antaa tilaa hengittää ja "vapautua henkisesti". Puhun aina tuosta omatekoisesta lauseesta "vapaudu henkisesti".
Menimme aikoinaan Vapun aattona kihloihin. Vaikea katua jälkikäteen Vappuna tehtyjä päätöksiä.
Elämäni on ollut yhtä vitsiä. Ehkä Uuno Turhapuro kipaisee Essolla ja laittaa tuon munkin tyttämme mukaan.
Kiitän jo etukäteen.
Mitä järkeä on sinnitellä huonossa liitossa. Menee elämä pilalle molemmilta. Itse sinnittelin aikani, ja ero sinänsä on tietysti kova paikka, mutta jälkikäteen ajateltuna kannatti.
Teilläkään ei ehkä enää ihan pieniä lapsia eikä lasten takia muutenkaan kannata väkisin yhdessä olla, uskon että vaikeassa parisuhteessa ei ole lapsille malliksi.
ei muuta kuin lusikka kauniiseen käteen ja tsemppiä!
Minä lähdin tuollaisesta liitosta maaliskuun alussa. Ilma virtaa keuhkoihin nyt vapaasti, ja kevätaurinko paistaa kirkkaammin kuin vuosiin.
Minusta tuntuu ihan samanlaiselle, paitsi että olen nainen - ja ilmeisesti nainen vielä vähemmän saisi valittaa olostaan...
Kun on katto pään päällä ja ruokaa pöydässä eikä ainakaan ruumiillista väkivaltaa (henkistähän ei lasketa), niin erosta ei saisi edes puhua, vaikka sisimmässään tuntee, että tämä ei ole elämää.
Meillä ei ole käyty terapiassa, kun mies ei osaa keskustella kotonakaan. Minä olen yrittänyt puhua monet kerrat, mutta kun toinen on selkeästi "voimakkaampi" ja alkaa heti huutaa ja syytellä, niin eihän siitä keskustelua synny - en saa suunvuoroa niin paljon, että voisin kertoa mistä kaikesta tässä onkaan kyse!
Olen halunnut ainakin kertoa toiselle ennen kuin laitan eropaperit eteenpäin, mutta nekin yritykset on tyrmätty kerta toisensa jälkeen... Miehellä on aina kiire töihinsä ja hän käskee aina vielä odottamaan, että keskustellaan lisää - ja sitä jatkoa tässä on nyt odoteltu monta kuukautta (joka kerta jutut alkaa aina alusta ja saan samat syytökset niskaani uudelleen ja uudelleen).
Huippu oli kun mies kertoi ikivanhoja juttuja alaikäiselle tyttärelle tyyliin, että äiti se laittoi lapset nukkumaan ja lähti kapakkaan huoraamaan - kehtasi vielä kysyä lapsen mielipidettä moiseen käytökseen!!! Ja kun asia ei edes ollut noin... Itse hän on oikein yllyttänyt minua menemään tanssimaan, kun ei itse siitä niin välitä.
Ja jokaisen haukkumisen jälkeen mies on myöhemmin aivan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan!
Todennäköisesti kirjoituksesti oli suuripiirteinen. Tuli silti mieleen, että jos miehen asenne on tuollainen, niin miksi et alkaisi omin päin ajaa eroa. Jos epäilet, ettei mies asunnon ja lasten suhteen ole kovin sovitteleva, etsi itsellesi uusi asunto, ja käy sosiaalitoimistossa puhumassa tilanteestanne se, että miehesi ei halua keskustella mutta sinä haluat eron siitä huolimatta. Ota selvää miten lasten kanssa kävisi. Jos lapseet ovat mielestäsi riittävän vanhoja kannattaa heidän kanssaan jutella siitä kumman luona haluavat asua. Yli 12-vuotiaan mielipide otetaan huomioon jos joudutte sovittelemaan jossain.
Sen jälkeen etsi se asunto. Ihan kaikessa hiljaisuudessa. Kun se on varmistettu kysy mieheltä vielä kerran onko hänellä aikaa keskustella asiasta. jos menee metsään joko suoralta kädeltä, tai epäsuoraan kierrellen kuten tähän asti, laita yksipuolinen erohakemus.
Mies ei tietenkään halua kuulla mitään erojuttuja, sehän sekoittaisi elämän. Ei hän välttämättä ilkeyttään sitä tee. Tai varsinkin jos tekee, sinun on järjetöntä olla hänen pompoteltavanaan.
Elämässä yleensä kannattaa aina ensin yrittää hyvällä ja sittenkin kun siirtyy koviin otteisiin kannattaa pitää hyvä-portti auki, antaa toiselle vielä mahdollisuus tulla vastaan. Siten on mahdollisuus hyvään lopputulokseen. Tai ainakin parempaan kuin mitä suoraviivaisella sotajalalla saavutettaisi.