Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Pelottaa

    Viikon aikana mut on vallinnut hirveä ahdistus. Kymmenen vuoden väkivaltainen suhde on päättynyt jo kaksi vuotta sitten mutta jälkipyykkiä pestään edelleen. Nyt olisi viimeinen (toivottavasti) oikeudenkäynti edessä miestä vastaan ja mua ei ole koskaan pelottanut näin paljon. Näytöt riittää vankilatuomioon ja se ehkä on se suurin syy mulla pelätä. Pelottaa kohdata tämä mies jälleen oikeussalissa ja kertoa mitä kaikkee se on mulle tehnyt. Nyt olen saanut olla rauhassa muutaman kuukauden mutta se ei ole ennenkään merkinnyt mitää hyvää vaan sitä, että kohta räjähtää ja lujaa. Tuntuu, että alan jänistää ja toivon, etten luovuta nyt, kun olen jo näin lähellä loppua. Asian tekee vaikeaksi myös se, ettei minulla ole ketään kelle puhua tästä ahdistuksesta vaan joudun käsittelemään tämän aivan yksin. Helppottaisi tietää jos joku on pelastunut lopullisesti miehensä otteesta, kun on vain jaksanut hakea oikeuksiaan vai onko meidät tuomittu elämään pelossa loppu elämämme ajan.
    1677
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 1

    Vanhimmat

    varmasti syystäkin.itsellä samantapaisia kokemuksia.
    menet rohkeasti sinne oikeuteen.pyydät vaikka että laittavat vaikka sermin eteen ettei sun tarvi nähdä
    sitä painajaista.
    kyllä aika tekee tehtävänsä.

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    ahdistunut kirjoitti:

    Viikon aikana mut on vallinnut hirveä ahdistus. Kymmenen vuoden väkivaltainen suhde on päättynyt jo kaksi vuotta sitten mutta jälkipyykkiä pestään edelleen. Nyt olisi viimeinen (toivottavasti) oikeudenkäynti edessä miestä vastaan ja mua ei ole koskaan pelottanut näin paljon. Näytöt riittää vankilatuomioon ja se ehkä on se suurin syy mulla pelätä. Pelottaa kohdata tämä mies jälleen oikeussalissa ja kertoa mitä kaikkee se on mulle tehnyt. Nyt olen saanut olla rauhassa muutaman kuukauden mutta se ei ole ennenkään merkinnyt mitää hyvää vaan sitä, että kohta räjähtää ja lujaa. Tuntuu, että alan jänistää ja toivon, etten luovuta nyt, kun olen jo näin lähellä loppua. Asian tekee vaikeaksi myös se, ettei minulla ole ketään kelle puhua tästä ahdistuksesta vaan joudun käsittelemään tämän aivan yksin. Helppottaisi tietää jos joku on pelastunut lopullisesti miehensä otteesta, kun on vain jaksanut hakea oikeuksiaan vai onko meidät tuomittu elämään pelossa loppu elämämme ajan.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu