Hei, tahdon kertoa teille oman kokemukseni seurustelun aloittamisen rankkuudesta...
Suhde on ensimmäiseni, haluan tutustua poikaystävääni kunnolla, vietän hänen kanssaan paljon aikaa.. Ystäväni, jonka kanssa olemme riidelleet useasti, alkaa vaatia minua olemaan kanssaan, joka ei tietenkään onnistu... Ystävä alkaa syytellä minua ystävyytemme pilaamisesta, ja kertoo että saa itselleen kaksi kertaa paremman poikaystävän kuin minulla on... silti sanoo olevansa meidän puolesta onnellinen... lopulta ystävyys kariutuu molemmin puoliseen vihanpitoon, ja yllättäen mitään ei olekkaan.
Uskon, että poikaystäväni oli tämän kaiken arvoinen... minulla on toinenkin ystävä, joka ymmärtää minua... Poikaystäväni ei ole painostanut minua valitsemaan kumpaakaan, se oli oma tahtoni. Minulla ei ollut vaihtoehtoja. Ystävyydestä ei voinut keskustella, eikä kaverini osannut olla muuta kuin katkera minulle. Sanoo, ettei ole kade minulle...
Mikä on tarinan opetus? Ei kai mikään, mutta minulle se antoi suuremman lahjan ja tuen, mitä tarvitsin... Ehkä joskus voin moikata entistä kaveriani kadulla hymyillen... toivottavasti hänkin hymyilee minulle :)
Onko muilla kokemuksia?
Suhde on ensimmäiseni, haluan tutustua poikaystävääni kunnolla, vietän hänen kanssaan paljon aikaa.. Ystäväni, jonka kanssa olemme riidelleet useasti, alkaa vaatia minua olemaan kanssaan, joka ei tietenkään onnistu... Ystävä alkaa syytellä minua ystävyytemme pilaamisesta, ja kertoo että saa itselleen kaksi kertaa paremman poikaystävän kuin minulla on... silti sanoo olevansa meidän puolesta onnellinen... lopulta ystävyys kariutuu molemmin puoliseen vihanpitoon, ja yllättäen mitään ei olekkaan.
Uskon, että poikaystäväni oli tämän kaiken arvoinen... minulla on toinenkin ystävä, joka ymmärtää minua... Poikaystäväni ei ole painostanut minua valitsemaan kumpaakaan, se oli oma tahtoni. Minulla ei ollut vaihtoehtoja. Ystävyydestä ei voinut keskustella, eikä kaverini osannut olla muuta kuin katkera minulle. Sanoo, ettei ole kade minulle...
Mikä on tarinan opetus? Ei kai mikään, mutta minulle se antoi suuremman lahjan ja tuen, mitä tarvitsin... Ehkä joskus voin moikata entistä kaveriani kadulla hymyillen... toivottavasti hänkin hymyilee minulle :)
Onko muilla kokemuksia?
Vastaukset 3
Vanhimmat
se kaveri joten älä murehdi.
Ei Ystäväni ollut, eikä ole Lesbo, tavallinen suomalainen heteronainen.
"Leijona-80"
No, ystäväsi ei mahtuisi ystävän määritelmääni:
"Ystävä on henkilö jonka kanssa voi keskustella luottamuksellisesti asioistaan ja joka auttaa mielellään jos vain voi, muttei vaadi mitään."
Mieti oliko hän oikeasti ystäväsi.
-.-