En enää tiedä mitä pitäis tehdä tässä parisuhteessa.. Alan olla jo aika väsynyt tähän tilanteeseen: miehelle maistuu alko tosi hyvin, tänä keväänä ei liene yhtäkään viikonloppua täysin selvinpäin. Ja kesä vielä tuloillaan.. Lisäksi hän juo myös arki-iltoisin muutaman oluen saunan yhteydessä ja joskus muutenkin.
Meillä on 3v lapsi. Tunteeni mieheen ovat muuttuneet paljon alkuajoista, rakkaus ei ole ollut mitenkään tulenpalavaa viime aikoina. Kuitenkin hän kertoo välittävänsä meistä, minusta ja lapsesta.
Itseäni hänen juomisensa ärsyttää ja vihastuttaa koska hän laiminlyö tuolloin usein velvollisuuksiaan eikä hän ole paljon kotona kuin krapulaansa nukkumassa. Tai sitten kun hän haluaa hellyyttä, tulla lähelle ym niin työnnän usein pois koska minua etoo jo pelkkä kaljan haju, en myöskään voi sietää häntä humalassa. Tekee pahaa pelkkä ajatuskin harrastaa hänen kanssaan seksiä kun hän on viinahuuruissa. Niinpä seksin harrastaminen on jäänyt vähemmälle ja hän syyttää siitä minua sekä sanoo juovansa sen takia.
Tosiasiassa hän on juonut jo paljon ennen näitä ongelmia.
Kuten sanoin, en enää tiedä mikä olisi parasta. Pelottaa jäädä kaksin lapsen kanssa, kuinka sitä pärjää ja jääkö aivan yksin? Kaiken lisäksi mieheni ei varmaan kestäisi eroa tai tekisi sen ainakin mahd hankalaksi. Mutta tuntuu että oma mielenterveys alkaa pikku hiljaa heittämään.. jotain olis tehtävä, tätä on jatkunut jo pitkään, liian pitkään :(
Meillä on 3v lapsi. Tunteeni mieheen ovat muuttuneet paljon alkuajoista, rakkaus ei ole ollut mitenkään tulenpalavaa viime aikoina. Kuitenkin hän kertoo välittävänsä meistä, minusta ja lapsesta.
Itseäni hänen juomisensa ärsyttää ja vihastuttaa koska hän laiminlyö tuolloin usein velvollisuuksiaan eikä hän ole paljon kotona kuin krapulaansa nukkumassa. Tai sitten kun hän haluaa hellyyttä, tulla lähelle ym niin työnnän usein pois koska minua etoo jo pelkkä kaljan haju, en myöskään voi sietää häntä humalassa. Tekee pahaa pelkkä ajatuskin harrastaa hänen kanssaan seksiä kun hän on viinahuuruissa. Niinpä seksin harrastaminen on jäänyt vähemmälle ja hän syyttää siitä minua sekä sanoo juovansa sen takia.
Tosiasiassa hän on juonut jo paljon ennen näitä ongelmia.
Kuten sanoin, en enää tiedä mikä olisi parasta. Pelottaa jäädä kaksin lapsen kanssa, kuinka sitä pärjää ja jääkö aivan yksin? Kaiken lisäksi mieheni ei varmaan kestäisi eroa tai tekisi sen ainakin mahd hankalaksi. Mutta tuntuu että oma mielenterveys alkaa pikku hiljaa heittämään.. jotain olis tehtävä, tätä on jatkunut jo pitkään, liian pitkään :(
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ota itseäsi niskasta kiinni ja laita ukkos valitsemaan joko sinut tai alkoholi. Ja toimi sen mukaan. Hän syyttää sinua, koska ei ole valmis myöntämään heikkouttaan alkoholiin.
Jos mies laitetaan valitsemaan joko alkoholi tai vaimonsa niin hän valitsee alkoholin, nimittäin alkoholi tulee ensin (nro 1) ja kaikki muu vasta sen jälkeen, jopa perhe. Näin on asia. Asian läheltä nähnyt.
Minun mieheni muuten lopetti kertaheitolla alkoholinkäytön kun asetin vaihtoehdoksi kukoistavan rakkauselämän tai yksinjäämisen, ja nyt minulla on raitis, kiltti mies ja kukoistava rakkauselämä. Tämä on täyttä totta.
Onneksi tällaistakin tapahtuu! Juttu on se, että moni nainen kyllä uhkailee miestään, mutta antaa aina lopulta anteeksi. Luulen, että jos mies ei itse älyä tehdä asialle mitään, on pakko pistää hänet valinnan eteen. Ei yksinkertaisesti ole muuta ratkaisua.
Alkoholiongelmainen ihminen keksii tuhat ja yksi syytä juomiselleen. Syy ei vain koskaan ole hänessä itsessään. Tämä on salakavala kierre, joka on pakko katkaista, koska se saattaa johtaa pahimmillaan vänintäänkin yhden ihmisen mielenterveyden menettämiseen. Toisen alkoholiongelmaa ja siitä seuraavaa terroria ei pidä sietää pidemmän päälle. AA voi olla hyvä ratkaisu, mutta miehesi on tiedostettava ensin itse ongelmansa.
usein eropäätöksen kypsyttelyssä menee jopa vuosia. Teillä on todella harmi tilanne, kun on jo lapsiakin. Ei siis missään nimessä itse lapsi ole huono asia, vaan se, että se yhdistää teitä kuitenkin aina. Et ehkä voi unohtaa rakkauttasi miestäsi kohtaan, mutta tiedät, ettet voi elää onnellisena hänen kanssaan.
Usein alkoholistit (myös sellaiset jotka eivät itse myönnä sitä) ovat ihania ihmisiä selvinpäin. Mutta kun sitä viinaa saa, karkaa mopo käsistä. Lopulta se alkaa jopa muuttamaan luonnetta, ja vaikutukset alkavat näkyä myös silloin kun ei juo. Alkkis saattaa sisimmissään tietää asioiden toidellisen laidan, muttei halua uskoa siihen.
Mäkin jouduin tekemään tuon "minä vai alkoholi"-jutun. Tiesin, että jos mies olisi vastannut minä, hän ei kuitenkaan olisi kyennyt pitämään sanoistaan kiinni. Lopulta hän ymmärsi kunnioittaa minua niin paljon, ettei halunnut tehdä enää pahaa minulle. Ei hän kestänyt enää nähdä mun itkevän ja kärsivän. Kuitenkin hänellä oli niin heikko tahto, ettei halunnut päästä alkoholista eroon, ei halunnut apua. koska helponta oli jatkaa samalla linjalla.
En ole koskaan lakannut rakastamasta häntä, mutta olen hyväksynyt eromme. Ei ollut muuta ratkaisua. Jos yhtään kunnioitat itseäsi ja lastasi, ounnitset nyt todella tarkkaan mitä elämältäsi haluat. Otatko sen riskin, että tilanne ei koskaan muutu, ja esimerkikiksi kymmenen vuoden päästä huomaat katkeroituneesi elämään. Sinulla ei le enää omaa elämää, sillä huomaat kaiken lopulta pyörivän miehen alkoholinkäytön ympärillä. Jokaisessa tilanteessa se pysyy taustalla, joka tilanteessa sinun on pakko pelätä, ottaa huomioon, varoa jne. Vaikka olisi hyviä kausia, tiedät, että jossain vaiheessa se taas alkaa. Ei se ole ihmisarvoista elämää...olla sijaiskärsijänä kun toinen ei tajua ottaa vastuuta itsestään ja lapsestaan. Sanat eivät paljoa paina tässä tilanteessa. Kyse on teoista, konkreettisesta välittämisestä ja vastuunkannosta.
Jossain vaiheessa tiedät, mitä sinun tulee tehdä. Se tunne on silloin niin vahva, että toimit sen mukaan, vaikka se sattuisikin todella paljon. Onnea elämääsi. Ja muista, että lapsi voi olla onnellinen, kun hänen äitinsäkin on.