Mikä miestäni vaivaa, puhuminen suhteessa on oikea sisällis sota, aina kun otan vakavat asiat puheeksi, hän hermostuu ja siitä syntyy hirveä riita.Normaalit keskustelut ovat sujuneet ja sujuvat ihan normaalisti. Olemme seurustelleet noin 5vuotta, tuosta olemme 3vuotta asuneet yhdessä,haluaisin suhteelta enemmän esimerkiksi, kihlat lapset avioliitto yms,erosimme kerran olimme kuukauden erillämme toisistamme, hän jätti minut ja syy selvisi myöhemmin, hän oli pettänyt minua ja oli omatuntonsa takia jättänyt minut,teko on unohdettu ja uskon että tilanne ei toistu, koska hän katui sitä tosi paljon.niin haluaisin esimerkiksi kihloihin,mutta hän ei halua,se ei kuulemma merkitse mitään, hän on ennen minua ollut yhden tytön kanssa kihloissa ja hän puhui alkuaikoinamme että nyt olisimme hänen kanssaan jo naimisissa ja meillä olisi lapsia yms, mutta nyt ne kihlat ei yhtäkkiä merkitsekkään mitään, tuo on yksi syy mitä olen saanut kuulla, olen kuullut lukuisia selityksiä: ei ole rahaa,sano päivä kun kerron mikä olisi mieluinen hän sivuuttaa sen,ei ole oikeaa paikkaa, siihen on tavallaan jo tottunut ettemme mene kihloihin, mutta nyt ongelmani on lapset, olen 26vuotias ja haluaisin alkaa yrittämään lasta, biologinen kello tikittää, lapsen saaminen ei ole helppoa monellakaan se saattaa kestää vuosia, mutta miten saan mieheni uskomaan tuon ja haluamaan kanssani lapsia,hän on lapsi rakas mutta en tiedä sitten mikä tässä suhteessa mättää nyt, enkö olekkaan enää niin hyvä tyttöystävä kuin luulen, tai siis avovaimo, omistamme yhteisen asunnon, lapsen tulolle ei olisi mitään muuta estettä kuin se että mieheni ei niitä kanssani halua, miksi? alkaa tuntua turhauttavalta tämä suhde, kun tämä ei etene, pitäisikö nyt nostaa kissa pöydälle ja selittää hänelle tilanne, yritin kerran ja hän alkoi huutamaan että miksi minä uhkailen ja kiristän häntä. mieheni on kuitenkin jo 28-vuotias, ei mikään lapsi enään, en tiedä mitä tekisin tämän suhteen kanssa, mutta lapset merkitsevät minulle tosi paljon, elänkö ja odotanko että mieheni suostuu joskus (varmaan 40vuotiaana) kanssani kihloihin ja ehkä puhumaan lasten hankinnasta vai otanko ja pakkaan tavarani ja lähden etsimään uutta onnea. Tämä tilanne on jo ollut päällä ja mielessäni ainakin puolitoista vuotta eikä ole miksikään muuttunut, tulen aina vain onnettomammaksi kun ajattelen tulevaisuutta, josta emme saa keskustella. Meillä on useita asioita mistä emme saa keskustella enää, mieheni hermostuu ihan seinään kun yritän saada hänestä jonkun näköisen juttukaverin,muuten kait meillä menee ihan hyvin, mutta tilanne raastaa minua. Rakastan häntä paljon mutta en voi elää onnettomassa suhteessa, auttakaa ja kertokaa miksi mieheni on tuollainen, älkää sanoko että hän on perussuomalainen mies, miksi sitten ystävieni miehet eivät ole samanlaisia vaikka ovatkin suomalaisia jästejä!! En tiedä edes miksi kirjoitin tämän viestin, varmaan toivon että täältä löytyisi joku selitys oudolle käytökselle ja joku kohtalon toveri. Luin tämän viestin läpi ja se tuntui ihan naurettavalta, mutta tässä tämä on, minun elämäni.
Miehen mieli..
-kielo-
2615
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
juu hieman oli teksti vaikea lukea, kun yhtä pötköö tuppas olemaan.
Minulle tuli mieleen, että miehelläsi on ahdistunut olo siitä, että kyselet. Jos hänen oma mielensä ei ole samalla tavalla harhaillut sinne alttarille ja vaippoihin, niin sitten älä missään nimessä painosta. Jos asian tiimoilta ei tule kuin riitaa, niin asia on harvinaisen selvä. Ei auta itku markkinoilla.
Siihen en osaa sanoa, pitääkö sinun jäädä vai lähteä, mutta eihän tuostakaan mitään tule, jos noin suurissa linjoissa on eri mieltä? Josko aikalisä ainakin asian esille otossa?
Lasten hankkimista ei voi järkeillä tyyliin "kun minä olen jo 26". Niitä yritetään tilata siltä haikaralta, kun molemmat niin puhtaasti haluavat. Muuten tulee erolapsosia ja sitä tuskin toivot omille musikoillesi. Parisuhde pitää olla hyvä ja vahva ennen niiden lasten hankintaa. Tänä päivänä naiset tuppaavat tuuheaksi vielä reilusti yli nelikymppisenä. Sinulla ei ole kiire! Ja toisaalta jos lähdet nostelemaan, niin eipä se seuraava mahdollisuus ole heti nurkan takana =joudut joka tapauksessa odottamaan. Seuraava mies tuskin heti eka treffeiltä lähtee sinun kanssasi perhettä perustamaan ja kirkkoa varaamaan.
p.s. Lumitaistelija käy välillä edes syömässä ;)
Itsekin halusin nuorempana lapsia, nyt en halua.
Lapsia ei kannata hankkia jos suhteessa ei puhuta vakavista asioista.
Jos tosiaan haluat lapsia noin kiihkeästi, olisi ehkä parempi vaihtaa miestä sellaiseen, joka haluaa tosissaan isäksi.
Ero tulee varmasti, jos hankkiudut raskaaksi ja miehesi ei syystä tai toisesta halua lapsia.