Olen reilu parikymppinen nainen, jonka ongelma on olla liian äijä naiseksi.
Olen perus stereotypia suomalaisesta miehestä, kun on kyse seksistä; aina haluamassa, missä ja milloin vain.
Jo yläasteella saatoin mennä välitunnilla vessaan masturboimaan kun teki niin mieli. Myöhemmin sitten kuulin, että isoveljeni teki sen ikäisenä samaa. Olen lapsesta lähtien leikkinyt poikien kanssa poikien leikkejä ja nuorena opin veljiltäni ja isältäni tekemään maalla 'miesten hommat'.
Päädyin opintojen jälkeen raksalle töihin, jossa minun on helppo samaistua keski-ikäisiin miespuolisiin työtovereihini monessakin asiassa. Vaikka osaamme olla asiallisiakin, heitämme usein kahvitauoilla rivoa läppää ja saan usein kuulla kommenttia naisten logiikan typeryydestä.
Seksuaalisuuteni kanssa minulla ei ole kuitenkaan koskaan ollut mitään ongelmaa, vaikkakin että se heräsi henkiin liian nuorena ja voimakkaasti. Pukeudun (töissä lukuunottamatta) naisellisesti pitkiin hameisiin. Olen ylpeä muodoistani enkä peittele niitä. Olen myös aina ollut hyvin määrätietoinen ja varma itsestäni.
Persoonallisuuteni on kaikin tavoin värikäs ja harrastan paljon muutakin kuin seksiä. Maalaan tauluja ja korjailen huonekaluja, piirrän ja kirjoitan runoja ja ompelen omat vaatteeni.
(Ja hakkaan kesämökillä polttopuut kun miehet ei jaksa.)
Ongelmani äijyyteni kanssa on tullut esiin nyt, kun olisin valmis parisuhteeseen ja vaikiintumaan. Edellinen suhteeni päättyi pari vuotta sitten miehen kanssa, joka oli perus stereotypia naisesta;
seksiä kerran viikossa jos sitäkään.
En halua peitellä seksuaalista puoltani, mutta haluaisin miehen, joka piäisi minusta muutenkin kuin pelkästään vaakatasossa. Tahtoisin osata olla se heikompi osapuoli suhteessa, ja tulla kohdelluksi naisena, enkä rahvaana miehenä - vaikka istunkin haarat levällään kimppasaunassa 'raapimassa kasseja' työporukassa.
Jokaisessa aiemmassa suhteessani olen ollut se, kumpi vaihtaa palaneen lampun tai korjaa saranoilta lähteneen oven, kokoaa kirjahyllyn tai maalaa tallin katon, vaihtaa auton öljyt ja kesärenkaat. Ne asiat kuuluisi miehelle.
Minua ei osata katsoa 'heikkona naisena jolle pitää avata ovi ja pitää huoli ettei se mene rikki' vaikka naisena kaipaisinkin sellaista kohtelua. Ulkokuoreni muuttaa ihmisten käsitystä liikaa. Tahtoisin pystyä käpertyä 'vahvan' miehen syliin työpäivän jälkeen kynttilänvaloon katsomaan romanttista leffaa - niin kuin naiset yleensä(?)!
Muilta naisilta saan osakseni mustasukkaisuutta, sillä tulen helposti ja useimmiten hyvin toimeen heidän miestensä kanssa. Miesten kanssa minulla sen sijaan ei ole ongelmaa, koska teen heille nopeasti selväksi, että minä en ole varma pano vaan mukavaa juttuseuraa.
Joten siis niin, pitäisikö luopua persoonallisuudestani ja vain feikata naisellista naista?
Vai onko olemassa henkisesti ja fyysisesti vahvempi miesosapuoli lämääni?
Mitä tehdä? Ideoita? Mielipiteitä?
Olen perus stereotypia suomalaisesta miehestä, kun on kyse seksistä; aina haluamassa, missä ja milloin vain.
Jo yläasteella saatoin mennä välitunnilla vessaan masturboimaan kun teki niin mieli. Myöhemmin sitten kuulin, että isoveljeni teki sen ikäisenä samaa. Olen lapsesta lähtien leikkinyt poikien kanssa poikien leikkejä ja nuorena opin veljiltäni ja isältäni tekemään maalla 'miesten hommat'.
Päädyin opintojen jälkeen raksalle töihin, jossa minun on helppo samaistua keski-ikäisiin miespuolisiin työtovereihini monessakin asiassa. Vaikka osaamme olla asiallisiakin, heitämme usein kahvitauoilla rivoa läppää ja saan usein kuulla kommenttia naisten logiikan typeryydestä.
Seksuaalisuuteni kanssa minulla ei ole kuitenkaan koskaan ollut mitään ongelmaa, vaikkakin että se heräsi henkiin liian nuorena ja voimakkaasti. Pukeudun (töissä lukuunottamatta) naisellisesti pitkiin hameisiin. Olen ylpeä muodoistani enkä peittele niitä. Olen myös aina ollut hyvin määrätietoinen ja varma itsestäni.
Persoonallisuuteni on kaikin tavoin värikäs ja harrastan paljon muutakin kuin seksiä. Maalaan tauluja ja korjailen huonekaluja, piirrän ja kirjoitan runoja ja ompelen omat vaatteeni.
(Ja hakkaan kesämökillä polttopuut kun miehet ei jaksa.)
Ongelmani äijyyteni kanssa on tullut esiin nyt, kun olisin valmis parisuhteeseen ja vaikiintumaan. Edellinen suhteeni päättyi pari vuotta sitten miehen kanssa, joka oli perus stereotypia naisesta;
seksiä kerran viikossa jos sitäkään.
En halua peitellä seksuaalista puoltani, mutta haluaisin miehen, joka piäisi minusta muutenkin kuin pelkästään vaakatasossa. Tahtoisin osata olla se heikompi osapuoli suhteessa, ja tulla kohdelluksi naisena, enkä rahvaana miehenä - vaikka istunkin haarat levällään kimppasaunassa 'raapimassa kasseja' työporukassa.
Jokaisessa aiemmassa suhteessani olen ollut se, kumpi vaihtaa palaneen lampun tai korjaa saranoilta lähteneen oven, kokoaa kirjahyllyn tai maalaa tallin katon, vaihtaa auton öljyt ja kesärenkaat. Ne asiat kuuluisi miehelle.
Minua ei osata katsoa 'heikkona naisena jolle pitää avata ovi ja pitää huoli ettei se mene rikki' vaikka naisena kaipaisinkin sellaista kohtelua. Ulkokuoreni muuttaa ihmisten käsitystä liikaa. Tahtoisin pystyä käpertyä 'vahvan' miehen syliin työpäivän jälkeen kynttilänvaloon katsomaan romanttista leffaa - niin kuin naiset yleensä(?)!
Muilta naisilta saan osakseni mustasukkaisuutta, sillä tulen helposti ja useimmiten hyvin toimeen heidän miestensä kanssa. Miesten kanssa minulla sen sijaan ei ole ongelmaa, koska teen heille nopeasti selväksi, että minä en ole varma pano vaan mukavaa juttuseuraa.
Joten siis niin, pitäisikö luopua persoonallisuudestani ja vain feikata naisellista naista?
Vai onko olemassa henkisesti ja fyysisesti vahvempi miesosapuoli lämääni?
Mitä tehdä? Ideoita? Mielipiteitä?
Vastaukset 12
Vanhimmat
ala prostituoiduksi. Joku sm-domina tai vastaava.
olen joutunut "pidättelemään" itseäni. Voimakasta seksuaalisuuttani, joka helposti tukahtuu vakaumuksellisista ja psyykkisistä syistä kun koen etten ole vapaa sitä ilmaisemaan tai pelkään huorittelua, sekä vahvaa ja määrätietoista luonnettani joka ei noin yleisesti ottaen hmmm... sovi suomimiehille. Pituuteni ja urheilullinen ruumiinrakenne tekee minusta naisellisen amatsonin, mikä taas ei myöskään auta asiaa. Ja kuitenkin, kuitenkin olen pohjimmiltani TODELLA naisellinen, hellä, lempeä ja herkkä, siis rakastamalleni miehelle. Vähän sellainen soturinainen, tartteis samanlaista rinnalle, tosiäijää jonka rinnalla sais olla oma itsensä ja kuitenkin tuntea olevansa 100% Nainen.
Mulla on sama ongelma toistepäin, siis oon miespuolinen..
Sitä vaan, et on varmasti helpompaa olla poikatyttö ku tyttöpoika...
Sulta ei varmaan kaverit kysele, et hmm "ootko homo?" ja sellasta.
ei ollut provo. Minusta sinä olet löytänyt itsestäsi maskuliinisen puolen voimakkaampana. On toki naisia, jotka ovat enempi maskuliinisia kuin feminiinisiä. Sinun ei pidä missään nimessä muuttaa itseäsi. Olen varma että löytyy mies, joka rakastuu sinun määrätietoiseen asenteesi ja luonteeseesi. Mutta onpa sinussa jotain feminiinistä myös, tunnustit sen itsekin: sinä olet muodokas ja sisäinen pikkutyttösi kaipaa hellyyttä ja avunantajaa. Kukapa meistä olisikaan täysin nainen, kai sen tähden kun olemme kaikki naisia omalla tavallamme. Sinä olet löytänyt sinun tapasi, ja se on varmasti sinulle sopiva.
Minulla on päinvastainen ongelma; olen päälle päin mitä perinteisimmän ja avuttomimman näköinen nainen. Mutta kun miehet tutustuvat minuun, he ihastuvat voimakastahtoiseen luonteeseeni sekä loogisuuteeni. Tietty mukaan on aina mahtunut joku lapsellinenkin joka on huomautellut tyyliin: "ei naiset oo tollaisia." Ilmeisesti hän on kokenut minut jotenkin uhaksi älyllisellä tasolla kun on tarvinnut alkaa mitätöimään toista- ja toisen naiseutta.
Pähkinänkuoressa: ole juuri tuollainen kuin olet. Minusta on upeaa että naisten joukkoon mahtuu mitä erilaisempia naistyyppejä.:)
Puhuit asiaa, mutta täytyy kehua tuota sinun ulosantiasi,se on mahtavaa, harkitsepa pakinoiden kirjoittamista ja taitaa olla kirjailijan vikaa. Ja itse ongelmastasi. Olet vielä nuori, kyllä se oikea vielä löytyy kun oikein toivot, tosi on.Kuuntele intuitiotasi, kulje ja mene sinne minne milloinkin mieli vie, sieltä se löytyy.
Ongelma on se, että parisuhde on naisen ja miehen välinen (yleensä). Siksi toisen on oltava nainen ja toisen mies, jotta hommaan löytyisi edes joku järki ja kauhun tasapaino. Olet äijä ja totta tosiaan sinua myös kohdellaan sellaisena, ei se ole mikään "pintapuolesta" riippuva juttu.
Jostain saattaa löytyä tarpeeksi vahva ja kova itsetuntoinen mies, joka kohtelee sinua kuten naista. Harmi vain, että nämä ovatkin usein "vaimohakkaaja"-tyyppejä. Yleensä miehet etsivät kuitenkin naisellisemman naisen kohdeltavaksi naisena.
Tuon seksin suhteen väitän, että olet väärässä. Vaikka kai se useimmiten menee niin, että mies haluaa enemmän kuin nainen, niin kyllä, varsinkin mitä lähemmäs 30-40 ikävuotta mennään, löytyy miehiä, jotka haluavat vähemmän kuin nainen. Eli naisellisuus / miehisyys ei riipu eikä roiku seksin haluamisesta.
Niin, pitäisikö sinun alkaa sitten "esittämään" naista? Olisitko silloin onnellinen? Varmaa on se, ettet pysty itseäsi taikaiskusta muuttamaan, joten kysymys on sinällään absurdi.
Ei tästä nyt mitään apua ollut, mutta olipahan ainakin mielipide...
parisuhteessa miehen ja naisen mieheen ja naiseen?
"Siksi toisen on oltava nainen ja toisen mies, jotta hommaan löytyisi edes joku järki ja kauhun tasapaino."
Onko siis jotain naisen työtä ja miehen työtä, vai mitä ihmettä tarkoitat?
Aina en tajua itsekään mitä tarkoitan.
Olisi kai pitänyt pistää molemmat lainausmerkkeihin. Ei voi sanoa, että on töitä, joista toiset tekee nainen ja toiset mies. Sen sijaan nainen ja mies ovat erilaisia (huomaahan sen täällä naisen logiikka - miehen logiikka) ja molemmilla on erityispiirteitä. Kaikkea ei tietenkään voi ajatella mustavalkoisen stereotyyppisesti, mutta jotain piirteitä keksit varmasti itsekin. Ja kaikille löytyy vastaparinsa.
Yleensä puhutaan siitä, että hyvä parisuhde saavutetaan, kun molemmat ovat samanlaisia, mutta unohdetaan, että molempien pitää myös olla erilaisia. Samanlaiset ihmiset sopivat yhteen, mutta jos he ovat liian samanlaisia, tulee ongelmaksi se, että huonot puolet tuplaantuvat. Siksi tarvitaan erilaisuutta. Erilaisuus on taas helppo jakaa sukupuolen mukaan, koska monet asiat ovat sukupuolisidonnaisia.
Ymmärsitkö nyt? Tuota paremmin tuskin osaan selittää ja ota huomioon, että tämä on vain minun mielipiteeni, ei ainoa ja oikea fakta.
laittoi työkseen ruokaa, minä korjasin autoja. Yhdessä laitettiin kotona ruuat ja korjattiin autot, ja siivottiin.
Ero tuli aikoinaan ihan muista syistä. "Kasvoimme erillemme", erilaiset elämänarvomme korostuivat jne..
Lapseltani kysyin, kun hän oli 5 vuotias, että mitä ovat miesten työt, onko jotain työtä mitä vain miehet, tai vain naiset tekevät. Ei keksinyt mitään. Pitkän miettimisen jälkeen pojalle tuli mieleen: "Äiti, onko naisia sotilaina?" :)
...en tarkoittanut mitään työnjakoa. En mitään niin konkreettista, vaan henkistä. Olenko todella noin epäselko?
Meitä on niin moneksi, sinullekin jostain sopiva löytyy.
"Mies" on stereotyyppi vailla pohjaa, "seksuaalisesti aktiivinen ja halukas yksilö" taas on faktuaalinen määrittely.
Listaa kvaliteetteja, ei mielikuvia. Kun jonkun mies on sellainen, toisen taas tälläinen...
Minulla oli joskus suhde tuollaiseen äijätyyppiseen naiseen. Suhde ei siis tuohon äijämäisyyteen kaatunut vaan muihin asioihin.
Kuitenkin, oli mukavinta, ei vaan parasta, että nainen osasi itsekkin tehdä jotain. Vasara pysyi kädessä hän tiesi lenkin ja kiintoavaimen eron jne. Silti hellät hetket oli niitä jolloin hän halusi olla nainen ja käpertyä syliin.
En kannusta sinua muuttumaan. En missään nimessä ! Kyllä varmaan täältä löytyy muitakin miehiä jotka arvostavat naista, jonka ei tarvitse (aina) olla se yliherkkä prinsessa.