Mua on sanottu ujoks (suomalaisittainki!!), lastenhoitokokemustaki on vaan rajallisesti... On kolme todistusta kyl jo ja kesällä kai saan jotain lisää, mut huolestuttaa kuitenki... Au pairit on yleensä silleen enemmän ylirohkeita ja tehneet näitä hommia vähän enemmän kun minä... Voinkohan lähtee hyvällä omallatunnolla? Itse muuttoon rohkeutta kyl riittää, mut toivoisin et perhe ei käsitä mun hiljaista luonnetta mitenkään väärin... Voiko mulle tulla tästä perheessä jotain hankaluuksia?
Onko musta lähtijäks?...
auppariksi?
6945
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Perheet ottavat mielummin sellaisen joka tekee tyot luvatusti ja on motivoitunut, kuin lastenhoitokokemusta omaavan bileprinsessan.
Sanoisin etta jos olet tosiaan kiinnostunut lastenhoidosta, se auttaa tosi paljon. Jos taas haluat vain ulkomaille lomalle niin saattaa menna puihin. Se ei tarkoita etta au pair olisi mikaan orja mutta sovitut tyot tekemalla kaikki ovat yleensa tyytyvaisia.
Monta kertaa ujo ihminen on vastuuntuntoisempi kuin reipas menijä.
Lapset taas tarvitsevat tiukat säännöt. Pystytkö pitämään kuria esim. vilkkaan yhdeksän-vuotiaan äksyilevän pojan kanssa. Pystytkö komentamaan tarpeeksi jämäkästi, jotta saat otteen lapseen.
Eihän hijaisuudesta muuten mitään haittaa ole, jos vaan saat riittävän kontaktin perheeseen ja ennen kaikkea perheen lapsiin.
Olen miettinyt samaa asiaa. "Nuorena" olin tosi ujo enkä paljoa ollut pois kotoa joten silloin en uskaltanut lähteä. Nyt olen reissannut yksin ympäriinsä ja olin täällä kotosuomessa perheessä lastenhoitaja-kotiapulaisena 3 vuotta (eli aika lailla samanlaista kuin au-pairin homma) eli kokemustakin olisi. Edelleen olen ujo mutta paljon rohkeampi kuin joskus 10 vuotta sitten. Nyt voisin ja haluaisin lähteä au-pairiksi mutta en tiedä ovatko nämä ongelmia; ikää jo 28 v. ja poikaystävä ? Tosin olen kyllä tottunut olemaan pitempiä aikoja erossa poikaystävästäni.
... mutta oot varmaan jo tottunut yksin asumaan useemman vuoden. Yhtäkkiä perheen säännöillä eläminen ja lasten kanssa samassa taloudessa asuminen voi olla hankalaa. Ei tietenkään kaikille, mutta suurimmalle osalle joo.
Mä olen kanssa todella ujo. Kerroin siitä perheelle heti alussa (taisin kirjoittaa kuvaukseeni tai jotain). Laitoin myös että tuskin tulen melkein mitään puhumaan parin ekan kuukauden aikana (paitsi tietty lasten kanssa eri juttu)... tarkoittaen lähinnä siis sellaista keskustelua, kyllä kaikki mitkä pitää saada tietää aika pitkälle kysymään pystyn =).
Mutta siis silloin kun päätin keväällä, että auppariksihan mä ensi vuodeksi lähden, niin en ollut ikinä ollut lastenhoitajana edes puolta tuntia. Mulla ei ollut käytännössä ollenkaan lastenhoitokokemusta. Ja perhe mut kuitenkin huoli, joten niiden päätöshän se on. Eikä tässä mun nähdäkseni mitään kummempia ongelmia ole ollut... Kolmisen kuukautta jäljellä ja sitten kotia =)
Kerro isantaperheelle rehellisesti et oot ujo. Joitakin se ei varmasti haittaa. Omalla kohdallani en sanoisi olevani edes ujo, hieman "hitaasti lampeneva" ehka, mutta miun ja perheen aidin valilla se on ollut ongelma; han ei kunnioita ujoja ihmisia... En usko etta se on ongelma, kunhan kemiat matsaa! Onnea!!