..täydelliset pettymykset,"elävältä kuolemiset", monimuotoiset tuskat, sydänsurut..jne??
..ainakin ne syventää ajattelua..
..ainakin ne syventää ajattelua..
jalostaako
kärsimykset?
131441
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 19 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
mutta vain siinätapauksessa,jos niitä asioita jaksaa pyöritellä omassa pienessä kuupassaan,eikäs vaan paina niitä unholaan!
hyvää yötä:)
muuten elämä ois tyhjää.
on liikaa. Tekevät vain katkeraksi ja pelokkaaksi. Jossain määrin ihminen tietysti tarvii myös vaikeuksia, mutta ei ylitsepääsemättömiä. Niitä kyllä saa tilaamattakin.
Ainakin aika paljon olen elämästä ja ihmisen lajityypillisestä ajattelusta oppinut.
Nykyisin tiedän, että 16-20v. nainen on lapsi, johon ei kannata koskea jos hakee todellista rakkautta.
Yli 30v. sinkkunainen on jo katkeroitunut miesvihaaja tai muuten niin hullu, että suhteesta ei tule mitään.
Ja koska itsellä alkaa ikä painaa, ei naisen vaihtaminen ole enää mahdollista (kun en ole rikas tai komea tai isomunainen Adonis).
Joten jos ei tästäkään suhteesta tule mitään, niin elelen sitten loppuelämäni suosiolla yksin.
ammentaa pettymyksistäkin voimaa, sitten lopuksi. Ne jotka eivät kykene yksin suoriutumaan kolauksista eivätkä ymmärrä hakea apua, katkeroituvat kuten "koko ajan synkkenee".
"eivätkä ymmärrä hakea apua"
No haloo! Minkähänlaista apua naisen ja elämänkumppanin puutteeseen olisi tarjolla?
Ja mistä sitä apua haetaan?
Hätäkeskuksesta?
Deitti.netistä?
Suomi24 keskustelupalstoilta?
Seksipalstoilta/seksilomilta?
Maksullisilta naisilta?
Vai Jeesukselta?
Kerro toki.
Ei siinä kuule psykologin vastaanotolla istuminen
tai lääkäriltä saadut pillerit auta, jos kyse on siitä että sopivaa naista ei löydy.
Onneksi elämässä on toistaiseksi muutakin sisältöä kuin naiset.
"Onneksi elämässä on toistaiseksi muutakin sisältöä kuin naiset."
Eli olet kuitenkin jollain tasolla ymmärtänyt jotain.
Onnellisuutesi ei ole kiinni siitä naisesta. Et voi kenenkään päälle kaataa tuollaista taakaa, kukaan nainen ei moiseen suostu. Eikä se nainen sinua tekisi edes onnelliseksi, onnelliseksi voit tehdä vain itse itsesi. Vai etsitkö vain syntipukkia pahalle olollesi? Et ole itse syyllinen olotilaasi ja tilanteeseesi vain aina joku muu?
Sun täytyy siis ymmärtää, että onnellisuutesi on vain ja yksin omasta asenteestasi kiinni. Sitä positiivisuutta voi oppia, siellä terapiassa, jollet muuten ole jo oppinut.
Sitten kun sisin on kunnossa, naisetkin tulevat mukaan kuvioihin ihan eri tavalla.
"Onnellisuutesi ei ole kiinni siitä naisesta"
Ei ole. Eikä ole koskaan ollutkaan. Olisi silti kiva, että löytäisin naisen, joka haluaisi rakastaa minua itseni takia. On minussa hyviäkin puolia.
Jostain syystä olen törmännyt ihmisiin, joiden kanssa en voi elää yhdessä. Minusta olisi kivaa jos joku nainen jakaisi kanssani sekä hyvät että huonot hetket. Olen itse valmis tekemään saman.
Silti ei vaan onnaa.
En usko mihinkään terapiaan. Punttisali muu kuntoilu ja lemmikki ovat parasta terapiaa, mitä tiedän. Vierellä olisi naisen muotoinen paikka, jos joku vain haluaisi sen täyttää.
Olisi kivempi herätä aamulla naisen vierestä ja nauttia aamukahvit yhdessä.
Tiettyyn rajaan asti voi jalostaakin. Kombinaatio liikaa paskaa niskaan psykologisesti ehdoton ja elämään mustavalkoisella tavalla suhtautuva ihminen on kuitenkin varmuudella pian = katkera paskiainen.
Henkilökohtaisesti mä en jostakin syystä kauheesti tykkää tosta sanonnasta " kärsimys jalostaa". En tarkoita, etteikö vaikeuksista ja kärsimyksistä voisi aina oppia/ kehittyä paremmaksi ihmiseksi, mutta musta ihminen voi kuitenkin (joko tietoisesti tai tahtomattaan) kohdata elämässään myös sellaisiakin asioita/ kokemuksia, joissa ei yksinkertaisesti ole mitään positiivista, ts. jalostavaa.
Siinä mielessä esim. puhuminen kärsivälle kärsimyksen jalostavuudesta on vähän sama asia, kuin toisen vaikeuksien kuittaaminen sanomalla, että "elämä on"...
Tossa sanonnassa "kärsimyksen jalostavuudesta" on musta kuitenkin ehkä pointtia sikäli, että vaikeuksia kohdattuaan ihminen voi ( ainakin osin myös omalla tietoisella päätöksellään) muuttua valveutuneemmaksi ja ns. "paremmaksi" ihmiseksi, tai vaihtoehtoisesti taantua ja tulla ketkeraksi. Katkeraksi tulo on se ihan vihoviimeinen vaihtoehto (ja luuserin valinta).
Tarkoitin siis tossa vikassa kappaleessa sitä, että onhan tossa " kärsimys jalostaa"- sanonnassa kuitenkin ainakin jotain sellaista, joka ns. kannustaa ihmistä huomaamaan omat mahdollisuutensa vaikuttaa tulevaisuuuteensa vaikeuksienkin keskellä. Siitä huolimatta se (sanonta) on musta vähäs niinkus tuubaa..
pikkuasiat ei paljon heiluttele. tai paremminkin, "näkee ehkä metsä puilta", ei mee enää samaan vipuun.
mut niistä vaan täytyy päästä yli, muuten tulee kivisydän.
ja niihin pettymykiinkin vaan kuluu aina aikaa.. se harmittaa.
Kyllä ne jalostaa ja niistä myös oppii. Ilman lukuisia exiäni tuskin ymmärtäisin miehen sielunelämää niin hyvin kuin nyt, ja toivon että myös minä olen jollakin tasolla "opettanut" joitain asioita naisista. Sydänsurut kestävät aikansa, mutta niistä toipuu ja todellakin, ne myös vahvistaa.
Tässä niin hyvin konkretisoituu se, mitä yritin tossa ylhäällä Piiamarialle sönköttää. Että voi olla kovia kokemuksia (olivatpa ne sitten mitä tahansa) ja kun se kokemus "on päällä" tai ajallisesti siitä on vahän aikaa, niin sehän on yhtä tuskaa ja kärismystä. Mutta että sitten - niinkun minä luen jotenkin tästä rivien välistä - niin tommonen jonkinlainen ihailtava tyyneys tai rauhallisuus tai viisaus tai sopusointu (miksi sitä haluaa nimittääkään) löytyy *tarkastella* asioita eikä vain elää ja kokea sitä tuskaa ja kärsimystä. Kokemukset voivat olla kovia, mutta sun mielessä on tapahtunut jotain (jos toisen osapuolenkin tässä tapauksessa). Musta kypsää tekstiä. Ihailen tommosta eläessä muodostunutta kypsyyttä. Tosi paljon. Tyyntä viisautta se on.