te, jotka olette pettäneet ja oman puolison luo palanneet kuinka kauan vaalitte kielletynhedelmän muistoa? Onko kanttia ,uskallusta kertoa edes näin anonyymisti. Onko niin kuten eräs tuttu kertoi palattuaan parisuhteeseensa ja elettyään siinä neljä vuotta tyytyväisenä (tai kaksi niiden kahden ensimmäisen kituvuoden jälkeen), että hän haluaa pitää ne onnen ja rakastumisen hetket ikuisesti muistoissaan ja nauttia niistä koska ei voi vaimonsa kanssa saavuttaa samaa huumaa.
Kertokaapa
kannattaisiko itsekin?
422477
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 42
Vanhimmat
Enpä ole noita aikoja muistellut ja haluan todellakin vain unohtaa.
olet täällä, tällä palstalla? =0
siksi, että halusi antaa rehellisen vastauksen kysymykseen jonka kiperyyden tajuaa. Miksi itse olet tällä palstalla, tirkistelijämäkö?
Että henkilö, joka nimenomaan haluaa unohtaa oman menneisyytensä uskottomana, kirjoittlee uskottomuuspalstalla jakaakseen kokemuksiaan "virheistään"..?
Eeeeiii oikein mene läpi. Sori :)
vaikka siksi , että asia painaa vielä mieltä tai uteliaisuudesta sitä kohtaan ,jonka on kokenut ja haluaa tietää miten muut sen ovat kokeneet.
jotain tollaista - mut auttaako kauheesti tavoitetta: "haluan unohtaa".
kahdelta vuodelta. En niitä erityisesti helli koska väärinhän tein. En ole ylpeä pettämisestäni ja rakastan vaimoani.
Avioliittomme tarina lienee klassisin. Ensin mies petti. Vajaa vuosi paljastumisen jälkeen itse kohtasin miehen, joka oli kaikkea sitä, mitä nainen voisi rinnalleen toivoa.
Elin puoli vuotta kauneinta rakkaustarinaa ja olin onnellinen, vaikka asuin edelleen mieheni kanssa. Sitten päätettiin uuden rakkauteni kanssa, että muutamme yhteen - minä hänen luokseen.
Viikkoa ennen lähtöäni - kirjaimellisesti avoimien matkalaukkujen keskellä pysähdyin miettinään. Oliko rakkauteni oikeaa? Olinko rakastunut ihmiseen kipeällä sydämellä? Entä kun olisin ollut jälleen "terve" sydäminen? Teinkö oikein miestä kohtaan, joka rakasti minua "puhtaalta ja terveeltä" pohjalta, sydämeltä?
En lähtenyt, koska vastasin itselleni esittämiini kysymyksiin rehellisesti.
Mutta häntä en unohda. Ja kyllä se aika on elämässäni aina. Ei muistoja voi viedä. Ja kun oma mies suutuksissaan sanoo mitä sylki suuhun tuo, niin ajatuksissani voin sulkeutua siihen syliin, joka aina oli kiltti ja turvallinen.
Erikoista meidän avioliitossa on nyt se käsitys, että minä tein pahemmin kuin mieheni, koska rakastuin toiseen ja olin jättämässä mieheni. Mieheni on tunnustanut pelkäävänsä lopun ikäänsä, että rakastun joskus toiseen ja lähden. Pienempi pelko on kuulemma tulla vain fyysisesti petetyksi..
miehesi kanssa ja se unelmien miehen syliin käpertyminen loukkaa ja syvältä. Näen tämän ilmiön miehessäni , olen miettinyt kerronko hänelle aiemmasta ,pitkästä ihanasta suhteesta, jollaista koskaan en varmastikkaan voi enää saada ,ja jolle tasolle mieheni ei yllä ( olin sinkku sen suhteen aikana),loukatakseni !katkeruutta ! En varmaankaan kerro.. Tulee sellainen olo, että meidän välillämme on jotain ,joka estää todellisen läheisyyden. Tuo minun suhde on mielestäni on eriasia ,koska se tapahtui ennen liittoamme. Paritapaamisessa kysyttiin, että pettäessään miehelleni se nainen oli lähin ja meidän välissä , suhde minuun 0%.Mieheni sanoi nyt kuulema 100%. Niin minäkin suostuin siellä sanomaan 100% ,mutta en sisimmässäni koe niin olen vain se about 30% tällä hetkellä...
Muistoja ei voi unohtaa, paitsi aktiivisesti, niitä voi kyllä ylläpitää ja helliä, mutta jos niin haluaa tehdä, se pitäisi osata tehdä niin ettei loukkaa toista. Toisaalta muistojen helliminen ja hehkuttaminen on henkistä petturuutta, etkö olekkaan löytänyt tai edes yrittänyt löytää sitä todellista rakkautta suhteeseesi. Miehesi rakastaa ja sinä vellot vieraiden miesten sylissä kuvitelmissasi, ei läheisyydessä mieheesi.
Sanon vielä ,että se mitä meillä on korvienvälissä oli se miten hirveää tai kaunista on tietysti meidän oma asia. Joskus niistä kyllä voi olla uskomattomat seurauksetkin. Kaksipiippunen juttu.
Kerrankin olen sanaton - lähes. :) Juuri tuo kuvaa myös hyvin sen selkeän eron, joka miehen ja naisen pettämisen välillä *yleensä* on: mies pettää "biologiansa" vuoksi, nainen "tunteidensa". Pistin nuo sanat sitaatteihin, koska perimmäisiä syitä on vaikea selvittää tai ymmärtää - varsinkaan toisen sukupuolen näkökulmasta.
Sanoisin kuitenkin, että kummankaan syyt eivät ole "oikeita" taikka "vääriä". Ne ovat vain syitä - pettäjälle itselleen. Myöskään se, osaako syynsä tai motiivinsa selittää taikka ei, ei tee kumpaakaan toistaan enemmän tai vähemmän oikeutetuiksi tai tuomittavaksi.
Miehenä minäkin koen naisen rakastumisen (ulkopuoliseen) huomattavasti pelottavammaksi ja vaarallisemmaksi uhkaksi parisuhteen kannalta, kuin miesten vieraissakäynnin. Mutta olen ymmärtänyt, että naiset kokevat (luonnollisesti) päinvastoin. Naisten on vaikea käsittää miehen "syiden puutetta" (kuten he asian useinmiten näkevät ja esittävät) ja kokevat varmaankin se omasta näkökulmastaan pelottavaksi yhtä lailla.
En oikein ymmärrä kysymystä täysin, tarkoitatko kenties yhtä satunnaista pettämistä, pettämistä ylipäätään, pidempää salasuhdetta vai jotain syvempää salaista ihastumista?
Ylipäätään tuo pettäminen on jotain jota joutuu kantamaan sisällään koko sen elämän ajan, kun on jollakin tavalla tolkuissaan. Jokainen tietysti päättää itse, miten sen kantaa. Jotkut saavat siitä macho-itsetuntoa vielä vuosienkin jälkeen, toisille se vaan on yksi elämänvaihe ja jotkut pyrkivät analysoimaan tapahtumia ja ottamaan opikseen.
Itse ainakin pettämiskierteen läpikäytyäni ja siitä irrottauduttuani ensin tunsin ehkä jotain miehistä itsetunnon kohotusta koko tapahtumasarjasta. En edes halunnut nähdä itsessäni mitään vikaa asioihin, olin vaan Mies joka kykeni pyörittämään naisia sormensa ympärille.
Loppujen lopuksi on kuitenkin pakko alkaa katsomaan totuutta silmiin ja tajuta omat heikkoutensa.
Minulla tietenkin sellainen tapaus, että en ole enää tuon kumppanin kanssa, joten ei täsmää ihan siihen mitä pyysit. Mutta ei siinä ole pidemmän päälle mielestäni mitään "vaalittavaa"! Voihan sitä varmaan tuudittautua siihen miehiseen itsetuntoon iäti, mikäli ei halua katsoa totuutta.
Yksittäisiä pettämiskertojakin on jäänyt mieleen. Eikä niitä saa pois ennen kuin tulee seniiliksi. Valitettavia arpia elämän tieltä. Hauskahan niitä on ollut joskus yksinään muistella, mutta ajan myötä ne haluaisi pois mielestä. Mutta kun ei niitä saa.
Mutta palatakseni noihin tuttusi sanomiseen. Itselläni kävi eräällä reissulla niin, että tapasin erään neitokaisen. Tutustuimme toisiimme ja minä tietenkin esitin vapaata. Se oli lähestulkoon ihastumista ensisilmäyksellä. Rakastuminen on liian voimakas sana. Vaihdoimme puh. numeroita ja pidimme yhteyttä pitkään ja muutaman kerran tapasimmekin. Ei voitu kovin usein tapailla, eikä pienin syy siihen ollut minun tapaamisrajoittuneisuuteni.
Tiettyjen syiden (ei koskaan saanut tietää, että seurustelen, tämä siis ei ollut syy.) vuoksi päätimme lopettaa yhteydenpidon.
Tunsin omasta mielestäni erittäin syviä ja voimakkaita tunteita tuota ihmistä kohtaan. Se oli jotain, mitä halusin vaalia juuri samalla tavalla kuin kaverisi. "Tahdon pitää sen kauniina muistona mielessäni." Tuo ihminen kieltämättä pyöri pitkään mielessäni.
Elämä menee eteenpäin. Tietenkin voisin pitää tuon tapahtuman jotenkin kauniina muistona jos haluaisin. Kuitenkin olen voimakkaasti tänä päivänä sitä mieltä, että ei siinä mitään sen kummallisempaa ollut. Aika oli vain niin otollinen. Keskitin tuohon ihmiseen kaikki ne haaveet naisesta, mitä en enää omastani löytänyt. Mielikuvitus tekee tepposet. Myöhemmin ajatellen asiaa, elämänarvomme ei olleet samanlaisia, ei meillä ollut juuri mitään yhteistä ja yhteinen taipaleemme olisi todennäköisesti loppunut joskus kuitenkin. Tuskin edes tapaamisemme olisi johtanut mihinkään, ellei aika olisi ollut juuri niin otollinen.
Nykyään tuokin ennen niin muka kaunis muisto ja jotain jota piti vaalia alkaa enemmän tuntumaan kaiken idioottimaisuuden ja typeryyden huipentumalta mitä joskus on tullut tehtyä.
Asioita voi tarkastella monelta kantilta. Jos haluaa ajatella asiaa kauniisti ja suojella itseään, niin voihan sitä pitää kauniina tapahtumana mielessään. Kuitenkin mielestäni kaverisi edelleenkään ajattelutavasta päätellen ei osaa etsiä itsestään mitään vikaa tapahtumien kululle, vaan syyttää mielessään omaa kumppaniaan ja pitää tekoaan jotenkin oikeutettuna.
fiksusti pohdiskelevasta vastauksestasi. Minun kohdallani on kyse miehen kaksi vuotta kestäneestä suhteesta ,jonka nainen lopetti kun jäi kiinni. He tapasivat etäisyyden takia noin 20 kertaa ,mutta puhuivat puhelimessa todella ahkerasti. Outoa minulle on se, että heidän keskustelunsa käsittelivät toisiensa nelihenkisiä perheitä. Kuvittelisin ,että se olisi ollut jotain unelmointia ja rakkauden hehkuttelua. Tämä nainen itse sanoi minulle puhelimessa "Minäpä tiedän kaiken mitä teillä tapahtui kahden vuoden aikana ,ainasitä myöten mitä teillä oli ruokana". Silloin tuli sellainen olo ,ettei tuo ole kovin kiihkeä suhde ollut, en ainakaan viikkoa kauempaa toisen arkisia kotiasioita olisi viitsinyt jatkuvasti kuunnella.
Toisaalta suututti, että mieheni oli loukannut perheemme intimiteettiä ,ikäänkuin se olisi ollut vain hänen ei meidän muiden intiimi alue, koti.
Miehelleni suhde ilmeisesti oli sitä suurta rakastumista ,ja nainen ,jolta hän saa kaiken, eikä mitään vaadita. Minusta tuntuu, että hän yhä vain miltei puolentoista vuoden kuluttua hellii niitä muistoja, vaikka onkin sanonut haluavansa olla kanssani naimisissa ,rakastavansa minua jne.
Tietysti se kaksi vuotta valehtelua ,kaikesta yrittämisestä huolimatta ,saa epäluuloiseksi(joka ei koskaan ole ollut minun piirteeni, päinvastoin). Minusta tuntuu ,että meidän läheisyyden kehittymisen esteenä on tuo kielletynhdelämän hekuma. Vainka kuinka hakkaan päähäni, että se oli vain ruusunpunaisten lasien läpi katsottua idealisaatiota tuntuu, että minä olen vain se toisarvoinen (kylläkin lasten äiti, kodin ylläpitäjä ja paljon muuta , sanoo järkeni)
minun seksuaalisuuttani on loukattu rankasti ja nämä mielikuvat loukkaavat lisää. Mies ei ole oikein suostuvainen puhumaan, sanoo vain että se on ohi ja pois ,mutta realistina ja tarkkasilmäisenä näen ,että kyllä ne kaksi vuotta yhä elää ja vaikuttaa. Helpointahan olisi, jos en tietäisi mitään.
Ehkä lopuksi,mistä tiedän nämä miehen unelma nisen huumat? Hän (pölvästi) kertoi ja hehkutti ne minulle suhteen loputta. Nyt minä ajattelen, että miksi, miksisi piti kääntää veistä haavassa? Olisi ollut parempi ,jos niistä en olisi mitään tiennyt. Mutta tapahtunut mikä tapahtunut. Ja sen kanssa on elettävä.
Huh ,tulipa pitkä vuodatus ,mutta kirjoituksesi antoi uusia näkökulmia ja ymmärystä minulle. Huomaa ,että olet ajatteleva ihminen, jolla on viisautta että myös tunteita. Sain aika paljon lohtuakin kirjoituksestasi.
Valitettavasi kaikki miehet eivät tuollaiseen analyysiin pysy.
Kiitos ja hyvää kevättä
Ja nyt sitten käsi 5 minuutiksi sydämelle ennen vastausta, tai kullille tai päälaelle, miten vaan:
Voisitko edelleen käydä vieraissa?
Ja olipa vastaus mikä tahansa, kunnolliset perustelut (sellaiset, jotka mieskin ymmärtää).
Voisin käydä vieraissa esim. kumppanin luvalla. Tietenkin puntit täytyy pysyä tasan ja antaa myös kumppanin tehdä se.
Pettämistä ei nykyään tarvitse harkita. Se on poissuljettu vaihtoehto. En ainakaan niistä syistä mistä sen olen aikaisemmin tehnyt.
Vaikka sanotaan, että pettäjä on aina pettäjä, niin ainakin omalla kohdalla tuo aikaisempi pettäminen on tehnyt minusta aikaa myöten uskollisemman. Ainakin uteliaisuus sitä kohtaan on hävinnyt. Kuitenkin on olemassa tietty "miehinen" kulttuuri, jossa miehet katsovat naisia arvostellen, puhutaan seksistä avoimesti ja äänekkäimmät ja tietyllä tapaa miesten maailmassa sosiaalista arvostusta saavat ovat niitä joilla on eniten seksikumppaneita. Tietenkin myös pettäminen on näissä piireissä tietynlainen miehisyyden merkki. Kokemattomalla ja uteliaalla miehellä tuollainen ainakin helposti laskee kynnystä pettämiseen. Kun minä olen tämän asian läpikäynyt, niin ei tarvitse sitä enää tehdä osoittaakseen itselleen olevansa jotenkin laumaan kuuluva tai uteliasuudesta, onko siinä jotain hienoa, kun kaikki siitä puhuu.
Lisäksi tiedän, että se jännitys ja tietynlainen hyvän olon tunne, mitä siitä saa syö suhdetta. Ei saa enää sellaista yhteenkuuluvuutta suhteeseen, mitä siinä on aiemmin ollut. Vaikka oma ei tietäisikään, niin se ei ole enää sama asia. Ei olekkaan enää hyvä olla sen oman kanssa. Jännitys ja tunne "mulla on jotain, mitä sä et tiedä" vie ajatukset. Kun mieli on tottunut siihen, että saa kicksejä jostain jännityksestä ja pelosta, että jääkö kiinni, niin normaali olo oman kanssa on kuin söisi ruisleipää.
Pettäisinkö missään tilanteessa? Ensin tietenkin ongelmat pitäisi yrittää ratkaista puhumalla. Jokaisessa suhteessa on ongelmia, eikä niistä pakeneminen pettämällä mitenkään paranna tilannetta. Vaikkakin tämä on varmasti yksi yleisempiä ´syitä´ pettämiseen, selitetään itselle (ja jossain tapauksessa sille kakkoselle), että kun oma on sellainen ja se tekee niin...
Seuraava (2. viimeinen) vaihtoehto tietenkin on jättäminen, mikäli suhde jostain syystä siihen pisteeseen ajautuu.
Jos nämä molemmat vaihtoehdot jostain syystä olisi suljettu, niin... koskaan ei pidä sanoa ei koskaan.
vaikka mulle kyllä jäi sellainen olo, ettei se nyt kuitenkaan *ihan* 100 rehellinen onnistunutkaan olemaan, vaikka varmaan yritti... ;)
aloittaja ja mielestäni "Rakostaja " on parhaiten ymmärtänyt kysymykseni ja osannut monipuolisesti pohtien siihen vastata. Sen tivaaminen, että pettäisikö vai ei, on aika triviaalia , voisihan sitä maalailla vaikka minkälaisia tilanteita niin , että viisaammallakin päässä pyörisi ja oma nimikin unohtuisi.Pettäisitkö jos? Pettäisit kuitenkin jos ? Ihan kuin joku huonoa omaatuntoa kantava petturi yrittäisi väen vängällä saada toisesta pettäjäkumppanin (samaan rinkiin).
Tunnen miehiä, jotka ovat pettäneet , eräskin useamman kerran aikoinaan ,mutta nyt kun mieheni pettäminen alkoi ilmetä he lähinnä varoittelivat miestäni . Kertoivat kuinka kauheaa oli ,kun oli menettää koko perheensä.
Ja olen varma , että nämä tuntemani miehet eivät enää petä , yksi näistä sanoi , että petettyään raskaana olevaa vaimoaan ja tajuttuaan tilanteen (silloin kasvoin mieheksi, hänsanoi) olisi voinut ampua kuulan kalloon niin pahaa teki.Sitten hän onkin ollut hyvä isä miltei jo aikuisille lapsilleen.
Tämä minun kyseleminen lähti siitä , että mieheni kehui ja hehkutteli kuinka ihanaa oli ollut. Sen naisen yöpuvut jne. Vaikka kyseessä oli tuiki tavallinen pyylevähkö nainen, olen sen omin silmin nähnyt.
Tämämn kirjoitan siksi koska toivon juuri tietoa siitä miten petossuhteet ihmisen mielessä elävät.
Luulisi, että jos haluaa edelleen elää vakituisessa parisuhteessaan ja rakastaa puolisoaan pyrkisi aktiivisesti unohtamaan (vaikka kuinkakin hehkeät ja ihanat hetket) ja panostaisi oman avioliiton tunnesuhteen luomiseen , ylläpitämiseen ja kehittämiseen.
Minusta oli julmaa mieheltäni kehuskella sillä ihanuudella, se oli suurta rakkautta, kaksi elämäni onnellisinta vuotta (nuo kaikki lausuttu silloin kun hässäkkä oli kuumimmillaan). Miksi piti sanoa niin? Kerskailla? Typeryyttä? Polla sekaisin? Taisi silloin vielä uskoa sanomaansa ,olen siitä varma.
Nyt on toinen ääni kellossa ja hän lähinnä häpeää sanomaansa. Mutta , kun petetään sitä loukataan ja lujasti naiseutta myös seksuaalisesti. Jos olisin mies olisin kulkenut ns. lerppakullina puolitoistavuotta. Ja kaiken tämän takana on se ,että näen ja vaistoan hänen hellivän muistojaan. Hän vertaili minua siis siihen naiseen se loukkasi äärettömästi seksuaalisuuttani. Olen yrittänyt puhua tästä asiasta, mutta se on joko liian arka vielä tai hän ei ymmärrä , että seksuaalisuus on naiselle vähintäänkin yhtä arka paikka kuin miehelle.
Meillä on mennyt monen asian suhteen hyvin ,mutta tuntuu, että tuleeko tästä kynnyskysymys. En vain suostu olemaan parisuhteessa ja varsinkaan seksisuhteessa miehen kanssa , joka on fyysisesti paikalla mutta psyykkisesti poissa tunne-elämän kysymyksissä.
Toivon vielä asiallisia kannanottoja ja näkemyksiä tai kokemuksia niin miehiltä kuin naisilta.
Ja minä olen se, joka esitti Rakostajalle sen *yhden* kysymyksen (ilman mitään pyörittelyä!). Kysymys kuului: voisitko vielä pettää. Ja kuten itsekin saatoit Rakostajan vastauksen jumalattomasta pyörittelystä pätellä, hän ei suinkaan ole asian kanssa sinut. :)
Miehenä (kokeneena, koulutettuna, sosiaalisena ja pärjäävänä) voin vakuuttaa sinulle, hyvä alkuperäiskirjoittaja, että sillä mitä Rakostaja ja mainitsemasi tuntemasi miehet kertovat, kuinka "he lähinnä varoittelevat miestäsi" ja kuinka he kertoivat "kuinka kauheaa oli ,kun oli menettää koko perheensä." ja miten yksi näistä sanoi , että "petettyään raskaana olevaa vaimoaan ja tajuttuaan tilanteen (silloin kasvoin mieheksi, hänsanoi) olisi voinut ampua kuulan kalloon niin pahaa teki." ei ole mitään tekemistä sen kanssa mitä he ajattelevat ja mitä e kaikista hienoista puheista huolimatta haluavat ja todennäköisesti jossakin vaiheessa myös tekevät.
Mies vain on mies. Sille ei vain voi mitään. Sorry :)
Siihen, mitä teidän (sun ja miehesi) välillä on tapahtunut, en osaa ottaa kantaa. Ihmettelen miehesi sanomisia (en tekoja). Pistää kyllä miettimään, mitä hänellä on/on ollut hampaankolossa, kun tuollaisia puhuu!? Aika itsetuhoista juttua parisuhteen kannalta. En ymmärrä.
Kieltämättä en ymmärrä
ettet osaa ottaa mitään kantaa varsinkaan naisen seksuaalisuutta sivuavaankaan kysymykseen.
Koulutettu jne. kuule täällä on akateemisesti koulutettu johtavassa asemassa oleva nainen , että se siitä (sinun koulutettuna , sosiaalisena ja pärjäävänä) miehisestä ylemmyydentunnostasi.
Ilmeisesti et pysty käsittelemään rakenteeltaan moniuloitteisempia tekstejä kun noin tulkitset "Rakostelijan" tekstin. Tarjolla on myös selko kirjallisuutta. Minulle tekstin jäsentäminen ei tuottanut vaikeuksia.
Todella loukkaavasti läheisistäni miehistä puhut. Yksi on kaksoisveljeni ,jonka kanssa olemme aina olleet hyvin läheisiä. Näytin hänelle sinun kirjoitustasi ( muuten veljeni on kirurgi, ettei jäisi nuo tittelit mainitsematta pärjäävälle) hän sanoi , että olet fiksautunut tuohon mies on mies ajatteluun ja, että noita aina silloin tällöin tapaa töissä ölisemöaaä sairanhoitajille.
Seuraavaksi tietysti kysytään,että mitäs tänne kirjoittelet? Siihen vastaan , että kirjoittelen minne haluan (luvallisesti siis) ja ihminen se minäkin olen, vai kuinka ?
Nimetön tekstisi on muuten merkkeineen muineen aika huonosti luettavaa ja virkkeetkin voisivat olla napakampia ,siis ei virkkeeseen kovin monta sivulausetta tai sen tapaista.
Kaikekka ystävyydellä siis sinulle on VAIN mies , OK !
Mut nytpä mä en enää taidakaan niin hirveesti ihmetellä niitä sun miehesi patoutumia....
ihan hyvä että veljesi (kommentin perusteella)valitsi kirurgin ammatin. Heille sallitaan yleensä huonot sosiaaliset taidot, jos osaavat korjata hyvin ihmiskroppaa. Ovat oikein kuuluisia "ainaisia lapsia". Ei tietysti voi yleistää kaikkiin kirurgeihin, mutta veljesi (yhteisine geeneninenne) ei selvästikään tee yleisestä poikkeamaa. :)
Sitten, jos otit toteamukset itsestäni "ylemmyydentuntona", minulle se kertoo vain ja ainoastaan sinun alemmuudentunnosta. Kummallista, otten huomioon että olet akateemisesti koulutettu, johtavassa asemassa ja sen lisäksi mm. kirjoitat & luet virheettömästi. ;)
Ps. Muista näyttää tämä veljellesikin! ;)
hänelläkin todella vaativa työ . Olemme Ammatillisesti aika tasavertaisia ,jos kuvittelit , että miesressu on alakynnessä pieleen meni.
Jos kysymys on taas siitä, että naisen pitäisi olla siellä alakastissa, olet todella heikko itset untoinen.Taidat muuten olla vähän väärällä palstalla matshoilemassa, muut ovat kirjoittaneet tosi asiallisesti. Empä halua kaltaistesi kanssa kinailla vaan toivon fiksuilta ihmisiltä järkeviä mielipiteitä.
että ihan oikealla palstalla oon.. uskottomuudestahan täällä oli puhe, right? Mut Lady-Domina ja muut s/m jutut on tuolla seksi-osastolla. Wink Wink ;)
se "nimetön" noine älyttömine merkkeineen
Hienoa, kiitos! En muista milloin olisin nauranut ääneen näin makeasti. Yksin himassa.
Ps. huolestuttaa jonnin määrin akateemisen koulutuksen pakollisen suomen kielen kurssien taso...alkuperäinen taisi lintsata ne kurssit. ;-)
Muttamutta, suomen kieli on rehevä tai taipuisa. Ilmaiskoon kukin itseään parhaaksi katsomallaan tavalla. Ongelman ydin oli kai jossain muualla kuin akateemisuudessa tai ei-akateemisuudessa.
meillä koulutetuilla ihmisilläkin voi olla ns. luki-häiriö, jos olet sellaisesta kuullut. Ja jos vähän enemmän asiaa tutkit esim.luet ehkä naistenlehtiä ,jossa on käsitelty Ruotsin kuningasperheen luki-häiriöitä. Toki on paljon maailmanhistoriaan ja taiteesee liittyviä luki-häiriöisiä Einstein, Churchill,Alvar Aalto, jne.
Toinen asia on se, että nykyaikana pidetään ihmistä aika valistumattomana ,joka ei tiedä ,että noin 25 % ihmisistä kärsii jonkinasteisesta lukihäiriöstä. Lukihäiriön takia käytän sihteeriä kuten muutkin lukihäiriöttömät kolleegani.
Onneksi lukihäiriöiset ovat tutkimusten mukaan keskitasoa älykkäämpiä ja siksi usein menestyvät ammateissaan.
Niin, sinulle tällainen tietopaketti.
että sä oot ihan fiksu ja akateeminen ja kaikkea hienoa, vaikka sulla onkin lukihärö. Ihan totta, me uskotaan sua! Do not worry! :)
Ai mitä älyttömiä merkkeäjä? Kerro? :)
Juujuu. Olenkin itse keskimääräistä alempi älylliseltä tasoltani enkä edes osaa kirjoittaa suomea kovin hyvin. Pointti ei ollutkaan siinä. Se mikä nauratti, oli turhanpäiväinen suomenkielentaidon (kirjoitetaanko yhteen - en tiedä, en osaa...) repostelu, kun arvostelijakaan ei ymmärtääkseni ollut kovin täydellinen omassa kielenkäytössään. Niin kuin en minäkään :-)
Ensin pieni korjaus. Kysymys kuului:"Voisitko vielä käydä vieraissa?", ei "Voisitko vielä pettää?". Siinä on vissi ero. ;-)
Pyöritin asiaa ehkä liikaa, selittäen asioiden taustoja. Kuitenkin asiaan yksinkertainen vastaus. Voisin pettää.
Asian pyörittelyä ja selittelyä oli juuri siksi, että kysymykseen ei voi yksinkertaista vastausta antaa. Jos sanon vain yksinkertaisesti "voisin", niin saisin heti vastaukseksi, että olet siis pettäjä edelleen, ei koira karvoistaan mihinkään pääse.
Koskaan ei tiedä, mitä elämässä tapahtuu. Kuten sanoin, pettämiseen pitäisi olla 2 syytä. Parisuhteessa ylitsepääsemättömiä ongelmia ja mahdottomuus irtaantua parisuhteesta. En nyt äkkiseltään näe asiaan muuta mahdollisuutta, kuin vakavat mielenterveydelliset ongelmat kumppanilla.
Tällä hetkellä en näe mitään tarvetta pettää. Joten tämän hetkisessä elämäntilanteessa voisin sanoa, että en voi pettää. En halua menettää sitä, mitä minulla tällä hetkellä on. Tiedän, että siitä maksettava vero on liian suuri, vaikka en jäisikään kiinni.
Silti täytyy myöntää, että kirjoituksessasi on tietty oikea ajatus! Mutta, lue rivien välit, sieltäkin voi löytyä jotain vastauksia. ;-)
vastaat tuon nimettömän kysymykseen pettämisestä et siihen alkuperäiseen siitä parisuhteen väliin tunkeutuvasta petossuhteen muiston kanssa hekumoimisesta. Täälä menee yksi liitto katkolle juuri siitä syystä.
Niin vastasin tuossa postissa. Koska alkuperäiseen kysymykseen vastasin jo aikaisemmin, enkä koe tarvetta vastata siihen useita kertoja peräkkäin.
Valistumaton ja sivistymätön sivunainen tunnustaa, ettei todellakaan tiennyt 25 prosentin suomalaisista kärsivän lukihäiriöistä. Enkä edes Ruotsin kuninkaallisten ongelmista. Mutta tarkistamalla pikaisella googlauksella, sanoisin että tuo 25 prosenttia on yläkantista. Lukibussin asiantuntijat (ns.) arviovat luvun välille 5-25 prosenttia. Lienee siis jossain siellä välillä.
Tiedoksi sinullekin ;-)
olen perehtynyt asiaan ,enkä ala tässä sinulle noiden prosenttimäärien eroa kovin tarkasti selittämään. Osaksi se johtuu testaustavasta osaksi luki-häiriön määrittelemisestä. On paljon luki-häiriöisiä, jotka koskaan eivät tule siitä tietoiseksi, ihmettelevät vain ,miksi jotkin asiat ovat heille hankalia. Kysymys on yleensä paljon laajemmasta asiasta kuin pelkästään lukemisesta sekä/ tai kirjoittamisesta esim. visuaalisesta ja auditiivisesta hahmottamisesta.
Lukibussi on minulle hyvinkin tuttu mutta se on vain yksi monista alaan liittyvistä organisaatioista , julkaisuista, tutkimus-ja kuntoutus ym organisaatioista.
alkuperäiskirjoittajan aloittamasta aiheesta, mutta toisaalta: sitä saa mitä tilaa, itseppä aloitti. :)
Niin, sen halusinkin tulla vielä korostamaan, että se oli kyllä tuo ap, joka nimenomaan alkoi mulle herjata huonosta kirjoitustaidosta tai jotain sinne päin. Minulle on ihan sama miten oikein takka väärin joku kirjoittaa. Riittää että saan asiasta selvän. Mulla itsellänikin on jonkinasteinen kirjoitushäiriö ja teen usein ja paljon kirjoitusvirheitä. Osittain se kylläkinm varmaan liittyy heikkoon näppäimistön hallintaan. Kun ei nuorena oppinut, ei vanhanakaan taida. :-)
Mä en muuten oikein ymmärrä, millä motiivilla toi ap hyökkäsi mun kimppuun kesken mun ja Rakostajan välistä debattia miehestä pettäjän/vieraissa kävijänä. En tiedä ärsyttikö mun mielipiteet, kirjoitustapa/-asu vai sekö että alettiin käydä keskustelua "ohi" hänen? Jaa-a, ei voi tietää.. :)
minäkin ajattelin. Olen muuten samaa mieltä siitä, että pettämisessä ja vieraissa käynissä on kyse aivan eri asioista. Suurin osa ihmisistä kuitenkin mieltää nuo kaksi yhdeksi ja samaksi. Mutta on totta, että jos vieraissa käydään sovitusti, ei se silloin kenenkään pettämistä ole. Taas toisaalta pettäminen voi liittyä moneen muuhunkin asiaan kuin seksiin. Toista voi pettää periaatteessa missä asiassa tahansa. Itsekin pidän pettmistä asiassa kuin asiassa erittäin vakavana ja pahana asiana parisuhteen kannalta - vieraissakäyntiä en niinkään. ;) Tiedän, että tätä on monen todella vaikea ymmärtää. Varmaan se ainakin osittain liittyy pohtimaan tuota eroa..
Heh... terveisiä lukihäröltä! =D
Niin, viimeisessä lausessa piti lukea: Varmaan se ainakin osittain liittyy siihen, että harva pysähtyy pohtimaan tuota eroa..
oletpa nyt samoilla linjoilla kuin minä. Pettää voi niin monella tavalla. Esimerkiksi minua loukkaa mieheni pettämisessä juuri tuo psyykkinen- ja tunnepoli, ne niiden nimiset eivät niinkään. Menin naimisiin 28-vuotiaana ja elin aikoinaan railakasta opiskelijaelämää. Samoin asuin usean vuoden ulkomailla. Siihen aikaan sisältyy muutaman viikon suhteita, pari pidempää ja vakavampaa suhdetta ja tietty niitä yhden illan keikkoja. Koskaan en kyllä pettänyt.
Mielestäni tiedän niistä sänkyhommista sen verran ,että ne ovat aivan muuta kuin henkinen pettäminen. Sanoin, etten ole pettänyt ,ja se ei oikeastaan ole totta ,koska olen juuri pettänyt olemalla rakastunut toiseen ,kun olen olen elänyt suhteessa toisen miehen kanssa. Se oli tosi piinallista ja se rakastuminen liukeni omaan mahdottomuuteensa. Sitten lähdin ulkomaille ja vähitellen vakituisen kanssa välit hiipuivat. Rakastumisen kohde oli jo aikalailla unholassa. Nyt muistan, että olen sellaisenkin episoodin elänyt, ei muuta. Minulla on vieläkin tunne siitä, että tuo henkinen pettäminen oli sitä miestä kohtaan väärin. Onneksi olimme opiskelijoita, sinkkuja, vapaita, nuoria , elämä edessä kaikilla. Perheen kanssa tilanne olisi ollut hirveä.
Kuittailkaa vain luki-häiriöstä. 47 vuoden kokemuksella ei enää jaksa välittää.
usein on, että toisen arvostelemisen takana on oma herkkä kohta. Hirveästi anteeksi, että puutuin teidän keskusteluunne, olin näes väärinkäsittänyt, että tämä ei ole kahdenkeskeisten keskustelujen palsta. Toivottavasti saitte kuitenkin aiheuttamastani häiriöstä huolimatta vaihdettua ajatuksianne.
Todellakin kauaksi mentiin aloittamastani aiheesta ,mutta keskustelun rönsyillessä tahtoo niin käydä kun ei missään kokouksenomaisessa tilanteessa olla.
Niistä titteleitä ihmettelin, miksi olit itsestäsi sellaisia kuvauksia laittanut ja anteeksi vaan paukautin vastaan. Ei minun itsetuntoni tätä koulutusta ja titteliä tarvitse. Minulla on työ ,jota teen ja jossa viihdyn , ei sen kummempaa. Loukatahan sinä minua ja varsinkin veljeäni tahdoit. No ei me loukkaannuttu, ajateltiin vaan, että aha !
Kiinnostuin todella sinun ajatuksistasi ,kun muutaman kerran kelailin juttujasi (hitaat aivot, tarvitsevat aikaa).
Kertoisitko minulle perusteellisesti tuon sinun näkemyksesi ja idean. Näissä jutuissa se pakostakin tulee aika "riekaleisena" tarkoitan siis kompakti juttu.
Toivoisin, että kertoisit näkemyksesi ihan asialliseti ja vilpittömästi. Vaikka voin olla erimieltä ,ei se tarkoita ,etten olisi kiinnostunut. Sen varmaan tiedät, että nämä pettämisasiat ovat tulenarkoja. Haluaisin kaikesta huolimatta ,tai juuri sen takia ymmärtää erilaisia näkemyksiä ja ajatuksia niiden taustalla.
viksummille. ;)
Ps. missään en ole puhunut tittelistä mitään. Niin paitsi veljesi, jolla pröystäilit.
Empä pröystäillyt veljelläni. Taisi nyt kajahtaa ja pahan kerran sinun heikkoon itsetuntoon ja keskustelutaitojesi ja -kykyjesi sekä yleissivistyksen puutteeseen.
Hyvää kesää sinulle , jokainen ihminen on arvokas,niin sinäkin, älä suotta tunne alemmuutta.
Toki, mulla on eikko itsetunto, puuttellinen keskustelutaito ja -kyky sekä heikko yleissivistys. =)
Olen aivan ihastunut sinun sanomatoman kauniiseen sielunmaisemaasi ja pohjattoman hyväntahtoiseen luonteeseesi. En tiennyt tuollaisia ihmisiä olevankaan. Nyt tiedän! Maailma näyttää taas PALJON paremmalta paikalta, kuin ennen Sinua!! :)
Hyvää ja kaunista kesää sinullekin, rakkain ystäväni!
miten olette asian kokeneet, miten selvinneet, painaako asiat teitä , miten olette puolisonne kanssa mahdollisesti asioita käsitellyt?
Miten olette päässeet lähemmäs puolisoa tämän näistten mistojen seuratessa teitä?
Kertokaa , jos teillä on jitain kokemuksia niinhyviä kuin huonoja. Ihmismielen liikkeet ovat niin arvaamattomia ja moninaisia varmasti löytyy yhtä monta tarinaa kuon tapahtumaakin