Etsin tietynlaista käytettyä autoa. Kun sopivaa ei vielä löytynyt, laitoin pieneen paikallislehteen Ostetaan-ilmoituksen.
Lauantaipäivä menikin sitten puhelimessa, oikein vaan perusteellisesti.
Jo puolen päivän aikaan alkoi toisesta korvasta pursuta ulos se loppumaton jaarittélu, mitä vanhoja autojaan kauppaavat ihmiset jaksavat hölpöttää.
"Isäni oli tamperelainen puuseppä ja hänellä oli sota-aikainen letukka, jolla me kuljettiin kauppareissut ja kirkkoon sunnuntaisin. Reellähän sinne ennen muinoin aina ajettiin, mutta teiden parantuessa tuli mahdollisuus huristella nelipyörällä ja oli se meistä lapsista niin hienoa. Minun nuoruudessani ajokortin sai vasta toisellakymmenellä, eikä silloin ollut nuorilla varaa autoihin. Polkupyörällä käytiin tansseissa ja silkkaa yleellisyyttä se oli jos joskus auton kyydissä kotiin pääsi. Sen ajan autot olikin leveitä ja mahtavia. Mieheni tapasin siellä tansseissa ja vuonna 62 mentiin naimisiin. Meille tuli kolme lasta, joista Liisa on keskimmäinen ja asuu nykyään yhdysvalloissa. Liisan syntymän aikaan ostettiin meidän perheen ensimmäinen Saappi, jolla käytiin Inarissa joka kesä. Kerrankin alkoi moottori kiehua ennen Rovaniemeä, jäätiin sinne peltoaukealle jäähdyttelemään ja juotiin termospullosta kahvit. Saappeja meillä oli sen jälkeen vielä kolme, kunnes mieheni veljen eno menehtyi vesillä ja hänen jälkeensä jäi ruohonvihreä Taunus. Ostimme sen käypään hintaan ja se olikin vahva auto. Vahva auto se kuule oli, niin ettei nykyään sellaisia enää tehdäkkään. Mutta niin sinä kun autoa olet ostamassa, sinulle tämä meidän Carina olisi kuule passeli peli. Silloin kun minä menin kaupunginsairaalaan töihin niin Carina ostettiin uutena tuolta keskikaupungin automyynnistä. Hintaa sillä oli satakolmekymmentätuhatta markkaa, johon päälle lisättiin vielä moottorilämmittimen asennus ja ylimääräiset istuinsuojat. Käytiin Pentin kanssa säästöpankissa autolainaa hakemassa, kun oli se taloudellinen tilanne silloin vähän niin ja näin. Vaan edullista ajoa on kuule meidän Carinalla ollut. Ruotsissa sillä käytiin kesällä -95 ja ainoastaan 6 litraa kulutti sadalla. Samana kesänä muuten tehtiin alustan massaus, ja kyllä on auto pohjastaan vieläkin kuin uusi. Me ei olla koskaan sitä kenellekään lainattu, ja Pentille aina sanon kun ompeluseurasta tullaan että auto pestään ennen talliin ajoa. Talvella sitten ei ole ajettu juuri lainkaan ja katsastuksessa aina käyty ajallaan. Nyt kun meidän poika osti ison Mersun, mahdutaan siihen kaikki. Enkä minä tuota Carinaa oikein viitsi purkaamollekaan antaa, se kun on niin turkasen nätti sisältä ja vielä alkuperäiset renkaat. Ilmanpaineen tarkistus on suoritettu lokakuussa ja samalla täytetty pissapoika. Eihän tuollainen auto muuta huoltoa juuri tarvitsekaan, kun bensaa tankkiin ja menoksi. Mutta mitäs tässä sen enempää, tulet katsomaan vaan niin tästä saat kuule kestävän pirssin ajoon kuin ajoon. Uusi se ei enää ole mutta laadukas Toyota pitää arvonsa. Naapurillakin on ollut Terceli vuodesta -81 ja hänei siitä luopuisi kirveelläkään. Enkä minäkään, autohan on parempi kuin..." ja KLIKS en jaksanut kuunnella enempää.
Hyvät ihmiset;
- Esitelkää AUTONNE lyhyesti ja selvästi
- Olen ostamassa AUTOA, en sukuanne ja historiaanne
- Antakaa toiselle suunvuoro
- Keskittykää olennaiseen
- Tietäkää hinta kun myytte jotain
- Olkaa rehellisiä
- Olkaa asiallisia
Jaarittelu joutaa pois kaupanteosta. KIITOS!
Lauantaipäivä menikin sitten puhelimessa, oikein vaan perusteellisesti.
Jo puolen päivän aikaan alkoi toisesta korvasta pursuta ulos se loppumaton jaarittélu, mitä vanhoja autojaan kauppaavat ihmiset jaksavat hölpöttää.
"Isäni oli tamperelainen puuseppä ja hänellä oli sota-aikainen letukka, jolla me kuljettiin kauppareissut ja kirkkoon sunnuntaisin. Reellähän sinne ennen muinoin aina ajettiin, mutta teiden parantuessa tuli mahdollisuus huristella nelipyörällä ja oli se meistä lapsista niin hienoa. Minun nuoruudessani ajokortin sai vasta toisellakymmenellä, eikä silloin ollut nuorilla varaa autoihin. Polkupyörällä käytiin tansseissa ja silkkaa yleellisyyttä se oli jos joskus auton kyydissä kotiin pääsi. Sen ajan autot olikin leveitä ja mahtavia. Mieheni tapasin siellä tansseissa ja vuonna 62 mentiin naimisiin. Meille tuli kolme lasta, joista Liisa on keskimmäinen ja asuu nykyään yhdysvalloissa. Liisan syntymän aikaan ostettiin meidän perheen ensimmäinen Saappi, jolla käytiin Inarissa joka kesä. Kerrankin alkoi moottori kiehua ennen Rovaniemeä, jäätiin sinne peltoaukealle jäähdyttelemään ja juotiin termospullosta kahvit. Saappeja meillä oli sen jälkeen vielä kolme, kunnes mieheni veljen eno menehtyi vesillä ja hänen jälkeensä jäi ruohonvihreä Taunus. Ostimme sen käypään hintaan ja se olikin vahva auto. Vahva auto se kuule oli, niin ettei nykyään sellaisia enää tehdäkkään. Mutta niin sinä kun autoa olet ostamassa, sinulle tämä meidän Carina olisi kuule passeli peli. Silloin kun minä menin kaupunginsairaalaan töihin niin Carina ostettiin uutena tuolta keskikaupungin automyynnistä. Hintaa sillä oli satakolmekymmentätuhatta markkaa, johon päälle lisättiin vielä moottorilämmittimen asennus ja ylimääräiset istuinsuojat. Käytiin Pentin kanssa säästöpankissa autolainaa hakemassa, kun oli se taloudellinen tilanne silloin vähän niin ja näin. Vaan edullista ajoa on kuule meidän Carinalla ollut. Ruotsissa sillä käytiin kesällä -95 ja ainoastaan 6 litraa kulutti sadalla. Samana kesänä muuten tehtiin alustan massaus, ja kyllä on auto pohjastaan vieläkin kuin uusi. Me ei olla koskaan sitä kenellekään lainattu, ja Pentille aina sanon kun ompeluseurasta tullaan että auto pestään ennen talliin ajoa. Talvella sitten ei ole ajettu juuri lainkaan ja katsastuksessa aina käyty ajallaan. Nyt kun meidän poika osti ison Mersun, mahdutaan siihen kaikki. Enkä minä tuota Carinaa oikein viitsi purkaamollekaan antaa, se kun on niin turkasen nätti sisältä ja vielä alkuperäiset renkaat. Ilmanpaineen tarkistus on suoritettu lokakuussa ja samalla täytetty pissapoika. Eihän tuollainen auto muuta huoltoa juuri tarvitsekaan, kun bensaa tankkiin ja menoksi. Mutta mitäs tässä sen enempää, tulet katsomaan vaan niin tästä saat kuule kestävän pirssin ajoon kuin ajoon. Uusi se ei enää ole mutta laadukas Toyota pitää arvonsa. Naapurillakin on ollut Terceli vuodesta -81 ja hänei siitä luopuisi kirveelläkään. Enkä minäkään, autohan on parempi kuin..." ja KLIKS en jaksanut kuunnella enempää.
Hyvät ihmiset;
- Esitelkää AUTONNE lyhyesti ja selvästi
- Olen ostamassa AUTOA, en sukuanne ja historiaanne
- Antakaa toiselle suunvuoro
- Keskittykää olennaiseen
- Tietäkää hinta kun myytte jotain
- Olkaa rehellisiä
- Olkaa asiallisia
Jaarittelu joutaa pois kaupanteosta. KIITOS!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hyvin kirjoitettu! Ja pätee kyllä muuhunkin myyntiin kuin auton.
luin että miehen veljen eno kuoli, eikö sitä voinut enää vaikeammin kirjoitta, eikös se ollut sitten miehen eno, samoin kun minun siskon isä, heh heh, huumoria.
Me kuuntelemme. Meitä kiinnostaa kaikki autoihin,
autoiluun ja sukulaisiin liittyvä. Meille voi
kertoa, kuuntelemme korvat höröllä ja katsomme
silmiin kuin vain ymmärtävä kauppias vain voi.
Me ymmärrämme että ladaan liittyy muistoja sekä
datsun on palvellut paremmin kuin nykynuoriso
armeijassa.Me ymmärrämme, tule meille.
Me olemme automyyjien kunniakas ammattikunta.
Osto ilmoituksesi? Oliko ostetaan auto 100- 1000e? Ilmoitukseen pitää laittaa tarkasti mitä hakee!