...vai onko hän vain normaali suomalainen mies!? Ongelman ytimenä on se, että mieheni tuntuu pitävän suhdettamme itsestäänselvyytenä. Kaikki alkoi siitä, kun hän lopetti sanomasta rakastavansa minua. Sehän on kuulemma itsestäänselvä asia. Riittää siis, jos kerran neljässä kuukaudessa asiasta mainitsee. Minulle se ei kuitenkaan riitä. Mielestäni suhteen eteen tulisi tehdä tiettyjä asioita. Vähän aikaa sitten testasin häntä ja kysyin, että miksi hän minun kanssani on (odottaen tietysti jotain, että olisin erityinen hänelle ja miten erotun muista ihmisistä tms). Vastaus oli, että kanssani on kiva olla. Pettymys. Toiseksi sanoin, että joskus voisit edes sanoa jotain positiivista minusta (kuten olet kaunis ym). Vastaus oli yhtä tympeä: "Juurihan mä kehuin sun makaronilaatikkoas. Ja sun ostamat vaatteet on ihan hienoja." Vaadinko liikaa, jos haluaisin joskus kuulla jotain hyvää itsestäni tai toivoisin suhteessamme olevan romantiikkaa!? Onko tälläisella suhteella tulevaisuutta!? En oikeasti enää tiedä, onko mieheni kanssani ollenkaan oikeista syistä. Eniten tässä ehkä pelottaakin se, että jos kohtaankin jossain vaiheessa miehen, joka oikeasti jaksaa joskus kehua minua ja nähdä eteeni vaivaa...
Mikä miestäni vaivaa...
Pampula
214976
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
eikä vielä edes yhdessä asuta...Kyllä sitä miettii välillä, ett välittääkö hän vai ei. Mutta,mutta..pitäisi aina huomata siitä käytännöstä, olemuksesta, eleistä..ne kuitenkin kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Kun ottaa lähelleen, hellii, antaa kongreettista rakkautta, syli aina valmis mihin mennä!Sillä mitä loppujen lopuksi merkitsee turhat sanat jos toisin tekee. Kunhan edes vastaa miettimättä kysyessäni..rakastatko. Rakkautta ja välittämistä on myös minun tekemisieni arvostaminen...
Niinpä, ystäväiseni, ei haikailla sanojen perään liikaa...niitäkin tyyppejä on..mutta arki voi olla paljon huonompaa sellaisten kanssa, kokemusta on.
Mun mies kertoo joka ainoa päivä rakastavansa mua, jotta mä en luulis et hän pitää mua itsestään selvyytenä. Mun mies soittaa mulle päivällä töihin ja kysyy mitä kultsukalle kuuluu. Sitten jutellaan kumpi käy kaupassa ja mitä ruokaa laitetaan. Mun mies pitää mun lapsia ominaan ja vie tyttöä ostoksille ja menee pojan kanssa pelaamaan. Mun mies ostaa viinipullon aina joskus kun olemme kahdestaan, jotta arkikin olis juhlaa. Mun mies kertoo mun tullessa myöhään töistä, että häneen tulee rauhallinen lämpö, kun minä tulen kotiin. Mun mies katsoo mua saunan jälkeen kun olen tukka märkänä ilman meikkiä ja sanoo, että on ihanaa, että hänellä on noin kaunis nainen. Mun mies kertoo myös mun lapsille, miten hän heidän äitiään rakastaa ja miten hyvä ruuanlaittaja heidän äitinsä onkaan. Nämä kaikki ja paljon muuta hän tekee ilman, että minun olisi tarvinnut koskaan vaatia mitään. Kerropa tämä miehellesi. VOi ruveta pohtimaan asioita.
...tossun alla..?
oikea miehinen mies. Nössöjä en katselis. Hyvin miehekäs ja kuten jo sanoin, hän tekee tämän kaiken ilman, että olisin koskaan vaatinut tai pyytänyt.
suomalaiselta mieheltä. eipä omanikaan niin hirveästi tuota sanaa toistele:) tai kiittelee sillontällön mutta ei kehu hirvittävän paljoa mutta joskus. luulisin että se vaan on se pieni ero miehessä ja naisessa.. toiselle asiat selvät toiselle ei. ja sekin koskettaa niin monia juttuja:)
mutta puhuminenkin voisi auttaa. omista toiveista jne.
Ehkäpä se vaan on joillekin helpompaa kun toisille.Enkä kyllä usko että se nyt kovinkaan muuttuu,jos se ei ole tähänkään asti ollut kovin puhelias kaveri.Joillekin se on vaikeeta saada niitä sanoja ulos,mutta tunteet näytetään teoilla.Mutta toisaalta,sitä ihanammalta se tuntuu ja kuulostaa,kun sen kuulee harvoin.
on juuri tyypillistä: "odotin että se sanoisi että ..." mutta se sanoikin vaan sillai, ja sitten loukkaannuin.
Olet kuitenkin rakastunut tiettyyn ihmiseen; miksi odotat että se alkaisi yhtäkkiä satuilemaan vaikkei ilmeisesti niin tehnyt ennenkään? Pettymyksiä aiheuttaa tuollainen just että odotetaan toisen tekevän niin ja näin...
Miehet tuppaavat näyttämään kiintymyksensä pieninä tekoina, eikä aina niinkään sanoina.Toki on niitä mitkä höpöttää ja satuilee vaikka mitä, eivätkä tarkoita yhtään mitä sanovat, valehtelee ym.
Siinäpä se juuri onkin, että aluksi mies oli romanttinen ja sanoi usein rakastavansa minua, mutta vuosien kuluessa mennään koko ajan huonompaan suuntaan. Toisaalta sekin on totta, että usein liirumlaarum-tyypit eivät tarkoita puoltakaan jutuistaan. Kokemusta on siltäkin saralta, että entinen poikaystäväni puhui paljon, mutta puuta heinää. Että ehkäpä tulisi löytää se kultainen keskitie....mutta joskus olisi kuitenkin ihanaa kuulla jollakin tavalla olevansa tärkeä (muutakin kuin huppelissa sanotut sanat).
Kerro hänelle miltä sinusta tuntuu. Miehiin ei kuitenkaan mikään vihjailu toimi, asia pitää vääntää rautalangasta tai tarpeen mukaan ratakiskosta. Kerro hänelle sama kuin mitä olet tänne kirjoittanut. Miehillä ja naisilla on erilaiset tarpeet ja tavat osoittaa kiintymystä, varmasti miehesikin osoittaa sinulle kiintymystä ottamalla kainaloon tai hipaisemalla ohi kulkiessaan. Naiset vaan ei aina valitattavasti huomaa sitä kun miettivät vain omia tarpeitaan ja olettavat että miesten pitäisi osoitaa rakkautta samalla tavalla kuin naisten. Minua ainakin huolestuttaisi jos mieheni alkaisi minulle joka päivä kertomaan rakkaudestaan.
Eros pois. Kaikki naiset ovat petollisia. Sinä mukaanlukien
Viivi ja Wagner.
Sen hyvin Viiville että mä kerron sulle sitten kun en enää rakasta.
Tällä tavoin munkin mies on asian ilmoittanut...puolileikillään tietenkin, mutta valitettavasti se on arkipäivässä totta. En saa kuulla rakkaudentunnustuksia tai muutakaan löpertelyä. Enkä oikeastaan saa minkään muunkaanlaista huomiota osakseni. Jos saan, niin harvoin. Ja silloinkin yleensä pyydeltyäni sitä jonkin aikaa. Sellaisia ne miehet vain on. Arki astuu kuvioihin.
Olen niitä miehiä, joka kertoo puolisolleen rakastavansa häntä. Kehun kauneuttakin tämän tästä ja haluan halata ja pussaillakin silloin tällöin. En tee tätä mielestäni koko aikaa, vaan sopivassa määrin, mutta en tunnu saavan asiasta arvostusta. Vaimoni tekee todella harvoin aloitteen halailuun tms. Näytän arvostavani häntä muutenkin tekemällä oma-aloitteisesti kotitöitä, pyytämättä lämmitän saunan sillä aikaa kun on lenkillä, mutta tuntuu että minusta on tullut itsestäänselvyys.
Kyllä me miehetkin kaipaamme arvostusta ja lämpimiä tunteen ilmauksia. Olen asiasta varmaan yhtä ymmällä kuin aiheesta kirjoittaneet ladytkin.
Se, että pitää toista itsestäänselvyytenä, voi ilmetä monella tavalla. Tämä sinun tapauksesi ei minusta ole pahimmasta päästä. Pahinta on jatkuva lupausten pettäminen, eli toisen ihmisen kunnioittamattomuus.
Vaadit kyllä liikaa, jos odotat kehuja mieheltä, joka ei ole tottunut niitä antamaan eikä saamaan.
Oudolta kuulostaa, jos mies on "lakannut sanomasta rakastavansa sinua". Kuinka usein sait sen kuulla aiemmin, jos kerran neljässä kuukaudessa ei riitä?
Voit kyllä vaihtaa mieheen, joka jaksaa kehua ja nähdä vaivaa eteesi (ainakin aluksi), mutta nykyisen miehesi muuttaminen on yleensä ottaen mahdottomalta kuulostava tehtävä.
Eri asia onkin, onko miehesi muuttanut tapojaan radikaalisti, silloin ollaankin jo heikommilla jäillä.....
Miehet, miehet.. Ne ei yleensä tajuu ennen ku on liian myöhästä.. Ja sitten kun nainen päättää erota, niin mies uikuttaa perään ja lupaa tehdä ihan mitä vaan suhteen hyväksi.
Minä henkilökohtaisesti unelmoin miehestä , joka ei pelkää puhua tunteistaan avoimesti ja kohtelee naistaan kuin kukkaa.
Itse asun poikaystäväni kanssa tällä hetkellä, mutta ongelmani ovat täysin samoja kuin sinulla, Pampula.
tunteista jos naiset voisivat kestää sen. Kyllä siihen oppii ettei voi puhua kun toinen ahdistuu. "Tarkoititko sinä nyt tätä vai sittenkin tätä ja etkai sinä nyt sitten sitä tarkoittanut". Tuntuu että miehen tehtävä on pitää naisen tunnemylly samoilla kierroksilla, sillä jos systeemi saa uutta ainetta, se keikahtaa johonkin täysin ennalta arvaamattomaan suuntaan (ei sitä tajunneet edes sen naisen kaverit).
Kyllä rakkaani, kyllä rakkaani.
Miten niin naiset eivät kestäisi miesten puhumista?
Voisitko valaista?
miehesi on feikannut alkuun, eli pistänyt parastaan saadakseen sinut omakseen. Nyt ei sitten enää katso tarpeelliseksi yrittää liikoja :(
Kun alkuhuuma on ohi, miehen suu vetaytyy yhta tiukaksi, kuin se on aina ollutkin. Rakkaus heilauttaa hieman miesta, mutta vahvat juuret eivat hevilla murru, sen olen tullut huomaamaan.
Jos lopetat makaroonilaatikon teon sun muut ja ottaisit aikaa itsellesi, voi miehesi jopa huomata ettei se ruoka aina helpolla poytaan tule.
Miehen tie sydameen kay yleensa vatsan kautta!
Muista, elat omaa elamaasi ja vain Sina tiedat mita haluat elamaltasi.
Haluatko rakkautta, jossa myos Sina olet tarkea vaan elaman, jota seuraat sivusta elamatta sita itse.
Olenko teista oikeassa hyvat naiset? :)