Moi!
Kaipaisin kokemusta lapsen näkökulmasta avioerossa psykologian tutkielmaani. Eli miten olet selvinnyt vanhempiesi erosta?
Vanhemmat voivat kommentoida myös lastensa suhtautumista eroon.
Kaipaisin kokemusta lapsen näkökulmasta avioerossa psykologian tutkielmaani. Eli miten olet selvinnyt vanhempiesi erosta?
Vanhemmat voivat kommentoida myös lastensa suhtautumista eroon.
Vastaukset 3
Vanhimmat
tuskinpa on kyseessä ainakaan yliopistossa tehtävä tutkielma, silloin nimittäin tietäisit muutamia perusjuttuja kyselyn tekemisen "etiketistä". Kuka haluaa tietoja, mihin tarkoitukseen, mihin oppiaineeseen, mikä koulu kyseessä jne. Luulisin, että näin saat lattavampia ja luotettavimpia vastauksiakin.
Kuka puhui yliopistosta?? Ihan lukioon suullinen esitelmä, eli ei niin virallinen. Olisi mukava vain kuulla mielipiteitä aiheesta!
Vanhempieni erotessa oli 12 v. Olin silloin erittäin onnellinen vanhemieni erotessa. Äitini jäi yksihuoltajaksi. Isäni ei ollut alkoholisti, mutta väkivaltainen. Sain äitini sisarukset lapsineen äitini apuun tarvittaessa. Elin onnellisen lapsuuden. Isäni vanhempiin en menettänyt yhteyttä vaikka isäni olikin väkivaltainen. Nyt olen itse äitinä/isoäitinä pystynyt soveltamaan näitä omia kokemuksiani lapsenlapsiini. Näistä vuosista on kulunut aikaa, mutta erittäin hyvin mielessäni. Vanhempieni erosta on kulunut vuosia. (1967)