Mietin tässä kun puoliso oli sairaana, että mitä jos puolisolle tapahtuisi jotain? En usko, että saisin sossustakaan mitään, sillä minulla on omaisuutta perikunnan kanssa. Myytävänä on, mutta ostajaa ei ole löytynyt. Millä sitten eläisi? Kaikkea sitä tuleekin pohdittua, mutta on tässä aika tyhjän päällä. Entä jos minulla tai jollain puoliso kyllästyy elättämään ja lähtee? Millä sitten laskut? Erokaan ei astu voimaan ihan heti, joten puolison tulot vaikuttaisivat silti vielä pitkään. Uskon, että eroja on tullutkin sen takia, kun puoliso joutuu elättämään.
Puolison tuen varassa
eläminen=riski
171673
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
on minullakin kun olen avoliitossa. Olen myös miettinyt, että aika tyhjän päällä tässä ollaan. En ole onnistunut löytämään työtä, vaikka olen aktiivisesti hakenut. Kyllä todellakin tuntee olevansa heikoilla...
Esimerkki elävästä elämästä, tosin jo muutaman vuoden vanha. Yksinhuoltajalta evättiin toimeentulotuki, koska hän oli osakkaana perikunnan omistamssa P-Karjalassa olevassa omakotitalossa. Olisi kuulemma pitänyt myydä omakotitalo. On vain niin, että siinä omakotitalossa asui yksinhuoltajan vanha leskiäiti, jolla oli perintökaaren mukainen asumisoikeus talossa.
Leskeneläke turvaa jonkin tason tulot jälkeen jäävälle!
Ainakaan meidän muijalle, joka nyt saa pientä sairauseläkettä, ei kävisi kuinkaan.
Hän saisi oman eläkkeensä lisäksi noin puolet minun työttömyyseläkkeestäni.
Mikäli olisin työelämässä niin kai se leskeneläke laskettaisiin minun työeläkkeestäni.
Miten hitossa te ihmiset laskette aina ja kaiken sossun tai kelan varaan??!!
Puolison elättäminen! Meille oli itsestään selvää että elämme vaimon kanssa samassa taloudessa, yhteisillä rahoilla. Vaimo oli aikanaan lasten kanssa kotona 7 vuotta saamatta mistään mitään.
Ei voinut ilmoittautua työkkäriinkään koska olisivat osoittaneet töihin.
Käsite puolison tuki on minusta loukkaava ja halventava!!
Ajattelin sitä hetkeä, jos tapahtuu jotain, niin sitä on sen varassa, mitä on tilillä. Mieluiten haluaisin työtä, mutta työkkäriä ei tunnu kiinnostavan antaa edes tukipaikkaa ja yhdistelmätukipaikkaan ei ole oikeuttakaan. Meillä on kaksi alaikäistä lastakin elätettävänä. Tiedän, että ennenkin ovat vaimot eläneet ilman tukia. Sitä, mistä he ovat esim. sotaleskenä saaneet tuloja/ruokaa/vaatteita en tiedä. Enkä tiedä mistä itse saisin. Itsehän voisikin mennä vaikka veneen alle tai vaan tappaa itsensä, mutta lapsia on ajateltava ensin.
suurin osa asukkaista, vaan maaseudulla asuttiin. Siellä rahalla ei juurikaan ollut merkitystä, vaan elettiin vielä vuosisadan puolen välinkin paikkeilla vaihdantataloudessa. Jos rahaa tuli, niin se vietiin pankkiin. Kaupassa käytiin kerran tai pari vuodessa. Välillä meni paremmin, välillä heikommin, mutta toimeen tulivat.
Ja: valtio ei rajoittanut sotien jälkeen uudisrakentamista vaan edisti sitä pakko-ottamalla mm. maata isoilta tiloilta.
Joskus puhuin ukkini kanssa asiasta ja hänen mielestään asiat olivat nykyisin paljon paremmin kuin ennen vanhaan(elettiin 1990 luvun alkua).
elämä on ollut paljon vaatimattomampaa kuin nykyisin. Maalla asuvavilla oli lehmiä, lampaita jne. ja viljelyksiä, josta he saivat elannon. Muutenkin kaikki tehtiin alusta saakka itse. Naiset lähettivät maitoa meijerille, josta he saivat maitotilin.
Niinpä, mutta kun ei asu maalla. Kerrostalossa olen viljellyt salaattia ja amppelimansikkaa, joka ei maksa edes itseään takaisin. Jos joku keksii jotain oikeasti tuottavaa, otetaan kiitollisena vastaan.
Mitä sitten tehdä aikuisiällä toisensa kohdanneet parit, jos on esim. henkilökohtaisia velkoja?
Puolisonko ne tulee maksaa, vaikkei olisi edes tunnettu velkojen syntymisajankohtana?
Kyllä se vaan niin on, että halutaan toiselta osapuolelta ihmisarvo pois.
Rahaa se nielee työpaikan hakeminenkin, kuukaudessa ainakin sata euroa, jos asuu syrjäseudulla eikä bussit kulje.
Ainakin avioerotilastot "kaunistuvat".
Tai sitten olen ymmärtänyt väärin jotain ja valtio onkin lupautunut maksamaan tulottomien velat...
-Ei tarvitse erota, kunhan vain on eri osoitteet. Muodollisuus järjestely, mutta sekin maksaa; kaksi asuntoa. Silloin voi kuitenkin saada edes jotain puuhasteluhommia palkkatuella ajoittain ja muulloin edes vähäisen työmarkkinatuen.
Tämä työttömyyshän on Suomen lain vastaista ja ihmisarvoa alentavaa, mutta minkäs yksityisenä ikääntyvänä asialle voit. Jotenkin on vain selviydyttävä omin keinoin.
Joo-o, nyt on riski päällä että menee työt alta ja samalla heti luottotiedot; en pysty mitenkään hoitamaan velkoja korvauksilla. Lisäksi edessä on oikeudenkäynti perintöön liittyen, sekin maksaa vaan kun ei ole millä maksaa.
Itse olen soppani keittänyt, joten älkää lyökö lyötyä. Tässä tilanteessa tosi vaikea löytää uutta työtä kun ei ne "kunnollisiakaan" palkkaa.
Mistä ne ihmiset, jotka puhuvat että "työtä on maailmassa kun vaan haluaa tehdä", löytävät nämä kyseiset työpaikat? Kaupan kassallakin pitää olla jotain osaamista? Saati sitten akateeminen luuseri joka on sössinyt asiansa perinpohjin...
vieläkään ymmärrä että teitä ei työkkäri työllistä. tehän ette ole rastie yhteiskunnalle siellä on varmasti sellainen pykälä että jos puoliso elättää ei saa työllistää. Tärkeintä työkkärille on työllistää näitä pitkäaikaistyöttömiä tai saadat heille karenssi.
Ja jos osoittaa jonkinlaista aktiivisuutta työnauhssa itse on työkkäri heti laittamassa kapuloita rattaisiin.
Ymmärtääkseni palkkatuen työllistämiseen saa vain, jos on työmarkkinatukikelpoinen (puolison tulot vaikuttavat) ja määrätyn ajan.
olen hakenut kaikkiin siivousfirmoihin järkevän välimatkan säteellä, kokemusta sitä paitsi on. Samoin kaikkiin kauppohin teen hakemukset puolen vuoden välein. Harmi vaan, kun jos laittaa "kaikki käy", niin on vähän epätoivoisen kuuloinen (mitä kieltämättä onkin) ja sitten jos laittaa jotain ensisijaiseksi, niin kassalle voi olla vieläkin vaikeampi päästä. Mutta ei noissa kaupoissa/hampurilaisbaareissa paljon yli kolmekymppisiä näy. Yksi otetaan silloin tällöin muodon vuoksi, juuri jotta voitaisiin väittää että töitä saa vanhemmatkin. En usko, että sitä yhtäkään haluttaisiin oikeasti ottaa, vaan se on muodollisuus jottei tulisi valituksia pelkkien nuorten palkkaamisesta.
En toistaikseksi näe perheellisenä järkevänä lähteä pk-seudulle, koska muuttaminen maksaa. Olen kyllä ajatellut lähteä sitten samantien kokonaan pois suomesta, kun lapset kasvavat, hittoako sinne pk-seudulle sen kummemmin änkeää.
Epätasaisesti jakautuvat askareet.
Kaakkois-Suomalaisessa pikkukaupungissa minun täytyi saada lapsemme puolestapuhujikseni että vaimoni suostui jäämään 52-vuotiaana ruokamarketin osa-aikakassatyöstä pois.
Olin itse juuri lopettanut töissä käymisen eikä ollut mitään järkeä toisen haaskata aikaa ja olla kalenteriajallisesti kiinni mokomaa korvausta vastaan.
Pienipalkkaisen muijan etuja: Olin itse 3kk Espanjassa työttömänä työnhakijana.
Kun vaimo otti samalle ajalle rokulia olivat hänen työkaverinsa hyvillään eikä meillekään tullut, pienestä palkasta johtuen, paljoa ansionmenetystä.
( Muija ei ollut työnhakija eikä saanut korvausta!)
Leskeneläke.
Taidat hieman dramatisoida?
Viimekädessä on kysymys työttömän nöyryyttämisestä. Olen työskennellyt alalla ja en ole koskaan ymmärtänyt tuota, että työssäkäyvän puolison edellytetään elättävän työttömän puolison. Säännös on tuonut lukuisia rikkoutuneita perheitä, ihmissuhteita, avioeroja ja muita eroja, pahimmillaan on päädytty itsemurhaan.
Velkoja ei oteta huomioon sen enempää tässä tilanteessa kuin toimeentulotukea myönnettäessäkään, joten velkainen työtön on kaikkein hurjimmassa tilanteessa tarkasteltaessa tilannetta niin perheen kannalta kuin työttömänkin kannalta.
Ei ole tätä lakia säädettäessä paljon ihmistä ajateltu. Lyötyä kun on aina helpoin lyödä lisää. Samoin lapsilta on aina helppo riistää, kuten verotuksesta aikanaan poistuneet lapsivähennykset, jotka luvattiin palauttaa, kun lamasta selvitään. Eipä ole näkynyt eikä myöskään kuulunut.