Täällä sinkkupalstalla on saanut lukea aika paljon miesten valituksia siitä, miten naiset ovat niin nirsoja, kun ei mikään kelpaa. Keskustellaanpa välillä siitä, miksi miehet eivät halua sitoutua.
Siis, miksi ihmeessä osa miehistä, etenkin ne hyvännäköiset, seksikkäät ja sosiaaliset valioyksilöt eivät halua vakiintua? Ymmärrän, jos parikymppinen mies haluaa vielä katsella ympärilleen ja viettää aikaa kavereiden kanssa, mutta että kolmekymppinenkin. Johtuuko se siitä, että hyvällä miehellä on niin paljon valinnanvaraa, ettei tiedä, kenen kanssa olisi? Vai johtuuko se siitä, ettei seurustelua ylipäätään pidetä niin tärkeänä kuin esim. kavereiden kanssa olemista? Menevätkö jotkin muut asiat parisuhteen edelle? Harrastukset, ura, jokin muu?
En kertakaikkisesti ymmärrä miesten ajatustenjuoksua. Useimmat kolmekymppiset kai elävät jo parisuhteessa, joten luulisi, ettei kavereiden kanssa nyt niin kauheasti enää aikaa vietetä. Monilla alkaa olla jo perhettäkin. Sanotaan, että sellainen mies ei välttämättä halua sitoutua, joka saa seksiä muutenkin helposti. Miehet, hei, onko irtoseksi oikeasti parempaa kuin parisuhdeseksi? Minusta ainakin seksi on parasta parisuhteessa vakituisen kumppanin kanssa. Vaikka seksiä saisi helposti, korvaako määrä todella laadun? En tajua. Onko jotenkin mahtavaa panna joka kerta eri naista? Saako siitä oikeasti jotain? Jo pelkästään seksi ja muu fyysinen läheisyys ovat mielestäni riittävä syy elää parisuhteessa.
Parisuhteessa saa muutenkin koko paketin, sekä rakastetun että ystävän. Kumppanin kanssa voi tehdä vaikka mitä: käydä leffoissa, ulkona syömässä, urheilemassa, ulkomailla, baarissa jne. Mitä sellaista miespuolisten kavereiden kanssa voi tehdä, mitä ei voi tehdä naisen kanssa? Väittäisin, että kumppanin kanssa voi tehdä enemmän asioita kuin kavereiden kanssa. Miksi siis oikeasti jotkut miehet elelevät mieluummin sinkkuina kuin parisuhteessa?
Siis, miksi ihmeessä osa miehistä, etenkin ne hyvännäköiset, seksikkäät ja sosiaaliset valioyksilöt eivät halua vakiintua? Ymmärrän, jos parikymppinen mies haluaa vielä katsella ympärilleen ja viettää aikaa kavereiden kanssa, mutta että kolmekymppinenkin. Johtuuko se siitä, että hyvällä miehellä on niin paljon valinnanvaraa, ettei tiedä, kenen kanssa olisi? Vai johtuuko se siitä, ettei seurustelua ylipäätään pidetä niin tärkeänä kuin esim. kavereiden kanssa olemista? Menevätkö jotkin muut asiat parisuhteen edelle? Harrastukset, ura, jokin muu?
En kertakaikkisesti ymmärrä miesten ajatustenjuoksua. Useimmat kolmekymppiset kai elävät jo parisuhteessa, joten luulisi, ettei kavereiden kanssa nyt niin kauheasti enää aikaa vietetä. Monilla alkaa olla jo perhettäkin. Sanotaan, että sellainen mies ei välttämättä halua sitoutua, joka saa seksiä muutenkin helposti. Miehet, hei, onko irtoseksi oikeasti parempaa kuin parisuhdeseksi? Minusta ainakin seksi on parasta parisuhteessa vakituisen kumppanin kanssa. Vaikka seksiä saisi helposti, korvaako määrä todella laadun? En tajua. Onko jotenkin mahtavaa panna joka kerta eri naista? Saako siitä oikeasti jotain? Jo pelkästään seksi ja muu fyysinen läheisyys ovat mielestäni riittävä syy elää parisuhteessa.
Parisuhteessa saa muutenkin koko paketin, sekä rakastetun että ystävän. Kumppanin kanssa voi tehdä vaikka mitä: käydä leffoissa, ulkona syömässä, urheilemassa, ulkomailla, baarissa jne. Mitä sellaista miespuolisten kavereiden kanssa voi tehdä, mitä ei voi tehdä naisen kanssa? Väittäisin, että kumppanin kanssa voi tehdä enemmän asioita kuin kavereiden kanssa. Miksi siis oikeasti jotkut miehet elelevät mieluummin sinkkuina kuin parisuhteessa?
Vastaukset 19
Vanhimmat
...tuon tietäisi! Ja sitten kun pitää mennä aina rakastumaan näihin sitoutumiskammoisiin tyyppeihin. Viimeisin tälläinen ex-mies selitteli, että hän ei halua olla tilivelvollinen kenelläkään. Haluaa tehdä juuri niinkuin sillä hetkellä itsestä tuntuu. Jos nyt tekee mieli lähteä kavereiden kanssa iltaa viettämään, hänellä on siihen mahdollisuus, ei tarvitse muistella, että oliko sen tyttöystävän kanssa jotain suunnitelmia. Hän ei myöskään halunnut tehdä kompromisseja missään asiassa, vaan halusi tehdä juuri niinkuin itse haluaa. Mennä ja tulla niinkuin itsestä parhaalta tuntuu, ei tarvitse huomioida ketään toista. Kuulostaa aika itsekkäältä. Kai tuo vapaus ja itsekkyys? sitten menee parisuhteen edelle. Hän ei välittänyt niinkään irtoseksistä, vaan seksin suhteen hän olisi mieluummin parisuhteessa. Mutta vapaus meni kait sitten vakituisen ja hyvän seksinkin edelle...kuten myös hyvän ja lupaavalta vaikuttavan parisuhteen edelle!
mielestäni on kyse vastuuntunnon kammosta tässä sitoutumiskammossa. Olen seurustellut 35v miehen kanssa, jka sinkkuna pärjää vuokra-asunnossaan ja huolehtii itsestään, mutta jos pitäisi huolehtia yhteisistä asioista ja tuntea vastuuta vähän muistakin kuin itsestä alkaa perääntyminen. esim. mies halusi kihloihin muttei yhteistä asuntoa! Törkeää! Miten joku voi haluta samanaikaisesti kihloihin (ja kai sitten naimisiinkin) ja toisaalta ei ole valmis luopumaan omasta yksityiselämästä sen vertaa, että olisi yhteinen asunto! Ikävä hairahtaa tuollaisiin tyyppeihin ,yritän olla varuillani jatkossa!
Siis missä kohden tuo mies teki väärin? Kaikkein eniten minua raivostuttaa hokema itsekkäistä sinkuista. Mitä haittaa on sellaisesta "itsekkyydestä", josta kukaan ulkopuolinen ei joudu kärsimään? No hyvä on, sinä jouduit kärsimään, kun menit rakastumaan tällaiseen "itsekkääseen" mieheen, mutta noin yleisesti ottaen, mitä se ketään haittaa, jos joku haluaa elää yksin? Eikö itsekkyys parisuhteessa ole paljon pahempi asia. Siitä aina joutuu joku ulkopuolinen kärsimään.
Haluan asua kohtuullisen mukavasti ja edullisesti tietäen
samalla, että pankkitili pullistelee
rahaa harrastuksiin, matkusteluun jne..
sen sijaan, että sijoittaisin kaikki nykyiset
tulevat rahat isoon omakotitaloon, jonka ympärillä elämäni siitä lähtien pyörisi.
Ajatuskin pelottaa. Kunnioitan kuitenkin myös
"omakotitaloelämän" valinneita.
...samaa minäkin ihmettelen. Parempihan se on, että mies tajuaa ettei pysty/halua ottaa vastuuta parisuhteessa olosta ennen kuin homma alkaa, kuin tapaus, jossa ollaan suhteessa, mutta mies tekee silloinkin mitä lystää.
Eli suomeksi: et menettänyt mitään.
Mutta kahdestaanhan on paljon halvempaa kuin sinkkuna. Pakkoko se omakotitalo on hankkia? Eikö voi asua vaikka 40-50 neliön kaksiossa? Silloin asuminen tulisi halvemmaksi kuin yksin 20 neliön yksiössä. Samoin ruokakulut pienenevät, vakuutukset, TV-lupa, Hesari tms. matkoilla hoitellihuoneet jne. Minua ainakin ärsyttää sinkkuna eniten se, kun kaikki on paljon kalliimpaa.
Eihän se mies missään väärin tehnyt. Alkuperäinen kirjoittaja kysyi, mistä mahtaa johtua sitoutumiskammo. Kerroin vain omakohtaisen kokemuksen, jossa sitoutumiskammo johtui itsekkyydestä ja haluttomuudesta huomioida toista. Todellakin olla itsekäs sinkkuna, kuin itsekäs parisuhteessa
Valitettavasti on niin, että ne ominaisuudet jotka noissa miehissä vetoavat, liittyvät olennaisesti myös siihen sitoutumattomuuden haluun. "Villi ja vapaa", tai miten sen haluaakaan mieltää.
Elämä on sarja vääriä valintoja ja toistuvia pettymyksiä - deal with it.
"kaikkeen kyllästyy". Tällä periaatteella kukasta kukkaan liitelevät ikipelurit vaihtavat naikkosia mielihalujensa mukaan. Tai pyörittävät haaremintapaista, säälipimpsaa saa aina joltain hyväuskoiselta ;)
Vaikka eteen saattaisi tullakin seoikean tapainen ihminen, ei nämä pelaajat tajua edes tutustua sellaiseen. Eihän sellaista yli-ihmistä ole olemassakaan, joka kelpaisi tälläisen miehen kumppaniksi. Kynnysmatoiksi heidän eteensä levittäytyvät saavat kunnian tyydyttää tarpeet, kunhan tajuavat supliikkimiehen rivien välistä jättää suhdefantasioinnit sikseen.
Loistava kuvaus! Tunnen ihmistyypin. Naisia löytyy vaikka jokaiselle sormelle, mutta kaikissa on jotakin vikaa. Jos kaikkien hyvät ominaisuudet saisi koottua yhteen pakettiin niin ehkä sitten voisi sitoutua...
Ja niinpä pelimies jatkaa (loppujen lopuksi)yksinäistä intohimoisen seksin värittämää etsimistään tajuamatta mitä ehkä koko ajan elämässään menettää.
Voisit kokeilla joskus deittailla jotain muitakin kuin niitä pano-/pelimiehiä. Ei olis ehkä noitakaan ongelmia sen jälkeen.
Niin se juuri on. Olen jo yli
nelikymppinen sinkku ja kun olen tottunut huolettomaan ja antoisaan sinkkuelämään, niin
en pystyisi (vielä(kään)) asumaan avio/avoliitossa. Se on kai sitä sitoutumisen
ja vapauden menettämisen pelkoa.
Viihdyn erittäin hyvin yksiksenikin, enkä
aina kaipaa ihmisiä ympärilleni. Sinkkuus on
myös luonnekysymys, toisille se sopii, toisille ei. Se vaatii myös itsekuria, vapaus on hyvä renki mutta huono isäntä.
Kyllä se nyt vaan on niin että ku on tarpeeks kokemusta, nii tietää mitä voi parhaimmillaan saada ja sen takia vaatimustaso kasvaa koko ajan. Tulee vähän itsekkääks kusipääks. Ite ainaki oon huomannu et vaadin aika paljon. Esim seksijutuis oon ihan täys mulkku, siis esim jos mimmi ei niele nii en viitti ees tutustuu paremmin. Toi ny on vaa yks juttu mut siis tota linjaa, eli ei kiinnosta yhtää tyytyy vähempää ku on pakko.
"jos mimmi ei niele nii en viitti ees tutustuu paremmin".
Tän oli pakko olla provo! Kuinka moni nainen ensi kertaa seksiä harrastettaessa muka ottaa suihin ja vielä nielee? Ei ihme, että olet sinkku. Minä ainakin haluan tutustua kunnolla ennen kuin suostun edes ottamaan suihin. Siinä vaiheessa pitää jo olla aitoja tunteita ja luottamusta miestä kohtaan. Parhaita temppuja en paljasta heti ensimmäiseksi ;)
ytimekkäästi noinhan se menee suurimman osan kohdalla.Miehet ja naiset on vaan erilaisia tässä asiassa ja sillä hyvä,ei se siitä päivittelemällä miksikään muutu.Sit kun oot siinä iässä (pitkästi yli 30v) että vois alkaa oikeasti miettiin jotain vakiintumisjuttuja niin kynnys niihin on ehtinyt kasvaa jo mount everestin korkuiseksi koska sulla ei oo mitään käytännön kokemusta oikeasta seurustelusta / yhteiselosta / parisuhteesta.Ota suosiolla joku peräkammarin poika tai sellainen mies joka on ollut jonkun sortin suhteessa teinistä asti,heillä homma on sentään jotenkuten hanskassa.
Mä oon kyllä ainakin niin laiska ja saamaton pelkuripaska etten mä enää ketään naista kiinnosta, really. Kaikki naissuhteet on tyritty, elämäni kaikki naiset, ja that`s it. Olen niiiin luovuttanut. Ette todellakaan menetä mitään, naiset.
----
A guy told me one time, "Don't let yourself get attached to anything you are not willing to walk out on in 30 seconds flat if you feel the heat around the corner." Now, if you're on me and you gotta move when I move, how do you expect to keep a... a marriage?
Neil McCauley / Heat
----
Vincent Hanna: Why don't you try leading... a normal life?
Neil McCauley: What the fuck's that? Barbecues and ball games?
Vincent Hanna: Yeah...
Siihen se ilo loppuukin...
Itse olen 32 v. ihan menestyvä mies, aika usein komeaksikin sanottu. En enää kaipaa pysyviä seurustelusuhteita, niiden aika on mennyt tavallaan jo ohitse. Nuorempana haikailin kovasti oman kullan perään ja lyhyitä seurustelusuhteita olikin muutama, mutta niistä ei sitten tullut eri syistä mitään sen pitempiaikaisempaa. Mikään naistenmies en kuitenkaan ole koskaan ollut, koska olen aina ollut naisten kanssa aika ujo. Aikoinaan se, että ei ollut tyttöystävää tms. tuntui kovinkin ikävältä ja halusin kovasti pysyvää ihmissuhdetta. Mutta nyt kun ikää on tullut lisää niin tavallaan se kaipuu on hiipunut ja muut kiinnostuksen kohteet ovat tulleet enemmän tilalle. Pari satunnaista lyhyttä naissuhdetta on edelleen ollut viime vuosina, mutta niitäkin kaipaan enää harvemmin. Reissaan työssäni ja muutenkin paljon ulkomailla ja pidän vapaudesta ja harrastuksistani. En koe olevani mikään ns. valioyksilö, mutta eikös ole toisaalta hyvä, että on näitä valioyksilöitäkin, jotka valitsevat sitoutumattomuuden? Silloin jää enemmän ja parempia mahdollisuuksia niille miehille, jotka eivät ole niin valioyksilöitä, mutta jotka todella haluaisivat parisuhdetta.
Sitoutumiskammo...joo. Itse tutustuin muutama kuukausi sitten ihanaan 30 vee mieheen, joka oli myös musta kiinnostunut. Tapailtiin, nautin joka hetkestä tän miehen kans, seksi oli mahtavaa jne... hän on joskus saanut tosi pahasti nenilleen seurustelusuhteessa ja on niin sitoutumiskammoinen, ettei uskalla yrittää mun kans nyt mitään vakavampaa. Kertaakaan ei oo sanonut ett ei haluis olla mun kanssa, oikeastaan täysin päinvastoin, oon kuulemma parasta mitä sille on pitkään aikaan tapahtunut.... Nyt oonkin sit syyllistynyt jonkinnäköiseen pommitukseen, oon ottanut yhteyttä ehkä luvattomankin paljon. hänen suunnalta ei oo kyllä juuri mitään kuulunut. Tää kaveri ei oo siis mikään pelimies joka juoksis naisten perässä kylillä. Harmittaa kyllä ihan perkeleesti kun ite oon niin pirun ihastunut siihen... miehet, kommentoikaa. Miten pitäis menetellä. jatkanko ahdistelua vai unohdanko koko ukon ja annan hänen olla sit omasta toivomuksesta yksin.