voisikos joku viisaampi/kokeneempi ihminen antaa mulle pari vinkkiä. eli olen 22-vuotias nainen ja olen tehnyt päätöksen että haluan erota miehestäni. tänään olen alkanut katsastamaan uusia asuntoja, joita ei kyllä kovin runsaasti kaupungissa ole tarjolla. missä vaiheessa minun pitäisi miehelle sanoa että haluan muuttaa pois? koska jos sanon heti ja menee aikaaa enne kuin saan oman kämpän, niin joudun kärvistelemään vihan ja surun vallitessa piiiitkän aikaa. jos taas kerron asiasta pvää ennen muuttoa, saattaa olla niin että mies ei ehdi asiaa oikeen sisäistämään, ja tuntuuhan se tylyltä ajatukselta..
sitten toinen asia. mites tällaiset omaisuus jutut kannattaisi ratkoa? eli siis kenelle tuo mieheni maksama mutta minun nimilläni oleva auto kuuluu? siis tuo ihan vaan esimerkkinä.
ja sitten ihan tämä henkinen puoli, että mitä voisin tehdä että ero olisi miehelleni mahd. helppo? hän on niin "heikko" ihminen, että pelkään ihan oikeasti että hän tekee itsellensä jotain kun lähden. mutta minusta tuntuu kuitenkin että tuo ei ole syy jäädä.. teen hallaa itselleni jos jään.
kiitoksia kaikille jo etukäteen avusta ja neuvoista, ne tulevat todellakin tarpeeseen!!
sitten toinen asia. mites tällaiset omaisuus jutut kannattaisi ratkoa? eli siis kenelle tuo mieheni maksama mutta minun nimilläni oleva auto kuuluu? siis tuo ihan vaan esimerkkinä.
ja sitten ihan tämä henkinen puoli, että mitä voisin tehdä että ero olisi miehelleni mahd. helppo? hän on niin "heikko" ihminen, että pelkään ihan oikeasti että hän tekee itsellensä jotain kun lähden. mutta minusta tuntuu kuitenkin että tuo ei ole syy jäädä.. teen hallaa itselleni jos jään.
kiitoksia kaikille jo etukäteen avusta ja neuvoista, ne tulevat todellakin tarpeeseen!!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tilannehan on molemmille varsin ikävä, mutta mielestäni sinun oma etusi ratkaisee milloin ja miten asiasta kerrot. Juurikin siksi että mies voi ryhtyä hankalaksi kun joudut kuitenkin vielä yhteisessä asunnossa asumaan. Etsit siis asuntoa ja kun sellaisen löydät niin 3-4 päivää muuttoa aiemmin minä en sinuna asiasta kertoisi. Jos keskusteltavaa on niin se onnistuu kyllä myöhemminkin, mutta miehen ryhtyessä hankalaksi viikkokin voi olla helvetti.
Jätetyt osapuolet käyttävät usein hyväkseen itsetuhoisuuttaan, ahdistuneisuuttaan ja masetuneisuuttaan ja jättävä osapuoli tuntee usein valtavaa syyllisyyttä ja vastuuta. Asia on kuitenkin niin että ihminen on vastuussa vain itsestään ja jätetyn itsetuhoisuus tai muut uhkaukset eivät ole hyväksyttäviä syitä jatkaa muuten tuhoon tuomittua suhdetta. Miksi sinun olisi riudutettava itsesi vain koska mies ei välttämättä kykene käsittelemään eroanne normaalilla tavalla? Rajansa kaikella.
Sitä en tiedä miten erosta voisi tehdä jätettävälle helpomman, etenkään kun jätettävän ongelmaisuus on suurelta osin eron vaikeuden syy. Se on kuitenkin selvää että sinä et voi toisen ongelmien vuoksi uhrautua millään tavalla. Sinun on nyt elettävä itsellesi, mies on vapaa tekemään omat hyvät ja huonot ratkaisunsa ja kantamaan myös vastuun niistä.
Auto on yksiselitteisesti vain sinun omaisuutta. Jos sen ostohinta on ollut enemmän kuin 3400 euroa (tarkista raja) niin sinun olisi pitänyt maksaa lahjaveroa.
Tavarat ovat sen kuka ne on ostanut tai sen kenelle ne on ostettu. Siis kaikki mitä mies on sinulle ostanut on sinun ja kaikki mitä sinä olet ostanut miehelle on miehen. Ja kaikki muut miehen ostamat tavarat ovat miehen ja kaikki muut sinun ostamat tavarat ovat sinun. Harkintaa voi tietenkin tavaroiden jakamisessa käyttää.
"Auto on yksiselitteisesti vain sinun omaisuutta."
Miten niin? Kyllä maalaisjärjen mukaan noinkin arvokas vehjes kuten auto kuuluu sille joka sen on maksanutkin. Kun avoliitosta lähdet niin mukaasti otat vain sen minkä sinne olet tuonutkin.
Bruno
Kyllä omaisuus on juurikin sen henkilön kenen nimissä se on tai kenelle se on ostettu, oli sen maksanut kuka vain. Tuo omistussuhde on mahdollista oikeuden päätöksellä muuttaa, mutta ei kovin heppoisin perustein.
Auto on siis yksiselitteisesti tytön ja sen pitämisessä ei ole mitään millään tavalla väärää.
Kiinnostavaa oikeusopillisesti kyllä mutta minä ajattelen asiaa vähän moraalisemmalta puolelta.
Meillä on tässä tyttö, joka ei saa suutaan auki puhuakseen avomiehensä kanssa erosta. Hän aikoo vain kadota kuvaruudulta kun asunto järjestyy ja sinun mukaasi on ihan oikein ja kohtuullista viedä mukana auto, joka on ukolle maksanut ties kuinka paljon. Miehenä minä tuntisin itseni tässä tilanteessa petetyksi ja raakasti hyväksikäytetyksi.
Eikö kukaan muu täällä tunne myötätuntoa sitä avomiestä kohtaan? Viikon parin päästä hän on täällä samalla palstalla purkamassa pahaa oloaan...
Bruno
Helpoimmalla pääset kun kerrot vasta kun olet muuttanut, tarvittaessa sinun ei tarvitse kuunnella yhtään mitään. Ei selvitellä mitään, senkus vaihdat numeron etkä kerro osoitetta. Tylyähän se on , mutta varmasti tokenee!
Parhaassa tapauksessa, saat vielä miehesi maksamaan vuokratkuutkin, tietämättään tietenkin, uskoisin että löydät keinon.
Ja ota ilman muuta miehesi maksama auto mukaan, siitähän ei tarvitse edes neuvotella, sinunhan se on!
Kuhan lähet mahollisimman pian, voi miehesikin etsiä jonkun joka osaa ajatella myös omaa napaansa pidemmälle.
Juu ja kyllä, huomasin tuo loppu huolesi.. olihan se pakko tuohon lisätä.
Jos olisit aloittanut sillä ja jättänyt tuon auto-ongelman mainitsematta, olisit onnistunut antamaan aivan eri kuvan tilanteesta, mutta minkäs sitä itselleen mahtaa..
niin kuin naiset yleensä
mikä oikeus on haukkua täysin tuntematonta ihmistä petturiksi ja rahanimijäksi? kysyykö kukaan sitä puolta asiasta mikä eroon vaikuttaa? EI.
kukaan ei ole kiinnostunut miehen alkoholismista eikä väkivaltaisuudesta. ketään ei kiinnosta onko itsetuntoni romahtanut täysin olemattomiin ja että pystynkö elämään tässä maailmassa ilman tukea. hankalaa on, mutta ainakin yritän muuttaa elämäni suunnan, toisin kuin mieheni.
En ole yllättynyt saamistasi arvostelevista ja loukkaavista vastauksista, näin täällä aina käy. Sivuuta tyttö hyvä kaikki nämä epäasialliset ja virhelliset vastaukset, et tee mitään väärää jättäessäsi miehen ja ennakoidessa miehen arvaamatonta ja vahingollista reagointia.
Ei parisuhde ole mikään vangitseva hyväntekeväisyyssuhde, ei toisen ole tarkoitus menettää elämänlaatuaan toisen ongelmaisuuden ja parisuhteen toimimattomuuden vuoksi. Hakeutukoon hoitoon mikäli hoitoa ja hyysäystä tarvitsee. Sori vaan, mutta näin asia on. Kukin vastaa omasta hyvinvoinnistaan ja kullakin on oikeus hakea onnea elämäänsä olematta muiden vanki.
Vai olisiko oikein että minä nappaan tuolta kadulta korean tytön vangikseni, omiin tarpeisiini? Ei? Miksi parisuhteen sitten pitäisi olla toisen vankila ja surmanloukku?
Ymmärrän hyvin tuskasi. Turhaan kiinnität huomiosi täällä räyhääviin, koska he ovat yleensä niitä jätettyjä, jotka eivät kerta kaikkiaan tahdo ymmärtää miksi joku heidät jättää. Haluaisin kovasti nähdä yhdenkin täällä ruikuttavan elävän parisuhteessa jossa he kannattelevat toista ja ovat hänen tukenaan. Se ei ole ihan niin helppoa kuin miltä se kuullostaa.
Sinun tehtäväsi ei kuitenkaan ole kenenkään tukeminen tai kasassa pitäminen. On yksi ihminen ketä pitää rakastaa yli kaiken ja se olet sinä itse. Voimia!