Tuntuu etten pysty tähän. En osaa sitä järjellä selittää. Perheeni on mukava, siis todellakin. Työni on suht helppoa, ruoanlaitto, lasten perään katsominen ja silloin tällöin jotain siivousta. Työtunteja on kylläkin paljon, mutta saan ihan kohtuullisen palkan. Olen tutustunut ihmisiin ja paikkoihin ja kaikki on ollut mukavaa. Silti minulla on vain älyttömän paha olla täällä. Tunnen itseni todella yksinäiseksi. Nousen aamuisin, teen työni ja hymyilen kunnes työni joskus illalla loppuu. Nukkumaanmennessä minulla on kyyneleet silmissä.
Tuntuu etten voi jäädä, mutten palata kotiinkaan.
Kenelläkään muulla samaa?
Olen siis ollut täällä vasta kuukauden, mutta sekin aika tuntuu ikuisuudelta. Huh... Mitäköhän tässä oikein pitäisi tehdä...
Tuntuu etten voi jäädä, mutten palata kotiinkaan.
Kenelläkään muulla samaa?
Olen siis ollut täällä vasta kuukauden, mutta sekin aika tuntuu ikuisuudelta. Huh... Mitäköhän tässä oikein pitäisi tehdä...
Vastaukset 15
Vanhimmat
olet ollut varsin vähän aikaa siellä vasta!
voisit esimerkiksi asettaa itsellesi jonkun ajan, esim 3 kk, jos sen jälkeen tuntuu vielä samalta, lähde ihmeessä kotiin!
aupparina olo ei aina ole herkkua ja se ei ole joidenkin juttu sitten ollenkaan!
mutta alku voi olla vaikeaa, ei kannata liian nopeasti maitojunalla kotiin palata!
tsemppiä!
Ihan samoilla linjoilla!
Itse oon ollut kohta yhdeksän kuukautta aupparina ja Suomessa käyty kerran jouluna.
Alku oli hankala mullekkin, ekat kaks kuukautta oli kyl sellanen olo et kotiin vois mennä ja nopeesti... Mun perhe on tosi ihana ja lapset kivoja! Kavereita on ja tekemistä, jottei se koti-ikävä kyllä mistään sellaisesta johtunut!
Vinkiks en osaa muuta sanoa ku tosiaan asetat itelles ajan vaiks se kolme kuukautta. Sen ajan nautit ihan täysillä kaikesta ja ihanasta kesästä joka on tuloillaan! :] Tutustut lisää ihmisiin, matkailet ja koet uusia juttuja!
Jos tuon kolmen kuukauden jälkeen tuntuu et ei huvita ja se ei tosiaan oo sua varten! Sit sä voit hyvillä mielin palata! Ainakin yritit!!! :) Ja muuten, sellaset pienet jutut mitä odottaa saa ajan tuntumaan lyhyemmältä... Esim. Parturiin meno, viikonloppu, tuleva loma/vapaapäivä... Mikä vaan! Vaikka sanotaan: odottavan aika on pitkä... Se oikeesti auttaa, kokeile! :D
Kaiken tän ajan tääl olleena voin kyl sanoo et aina ei ole helppoa!! On sitä tääläkin itketty ja oltu maassa ties mistä milloinkin! Mut aika minkä mä oon täällä saanut olla on ollut ihan mahtavaa, enkä kyl vaihtais tätä kokemusta yhtään mihinkään!!!
Sitten kun kahden kuukauden päästä kotiin paluun aika on niin hyvästit tulevat kyllä olemaan haikeat!! Lisäksi uskaltaisimpa väittää että kotiin palaa aikalailla elämää ja asioita eritavalla tutkiva tyttö! :]
Nauti olosta ja lämpimästä kesästä!!! :) Ihania päiviä ja voima halauksia!
Mulla oli kans alussa vaikeeta. Tuntui että en jaksa tehdä niitä melko helppoja ja yksinkertaisia töitä. Tunsin myös itseni yksinäiseksi vaikka perhe esitteli minut kylän nuorille ja sainkin pari hyvää ystävää. Silti tuntui niin raskaalta ja olin koko ajan väsynyt ja yöllä itketti. Mutta tätä kesti vain puolitoista kuukautta ja yks kaks huomasinkin että minähän alan pitää tästä ja viihdynkin. Aloin tekemään kaikkea vapaa-ajalla, tutustuin uusin ihmisiin ja pidin hauskaa lasten kanssa.
Minustakin sinun kannattaa tosiaan asettaa itsellesi vaikka 3kk aikaraja ja jos sen jälkeen vielä tunnet samoin tulet tietysti kotiin. Eikä sitä kotiin tuloa kannata hävetä, ei sinua kukaan tuomitse sen takia että päätit palata.
Tsemppiä!!
Mulakin alku oli vaikea. Lapset oli pieniä ja toinen ihan vauva. Töitä oli neljänä päivänä viikossa. Kaiket viikonloput tapasin muita au paireja. Välillä oli tosi surullinen olo, mutta asetin itselleni tavoitteeksi, että olen sen 4kk minkä olin sopinut perheen kanssa ja sen ajan sitten asuin perheessä. Kyllähän se aika tuntui välillä menevän todella hitaasti, mutta nyt jälkeenpäin muistelen aikaa hyvällä. Nyt ainakin paremmin tiedän englantilaisten tapoja ja kielitaitokin kehittyi.En kadu hetkeäkään,että tuli lähdettyä silloin au pairiksi. Koita jaksaa siellä! Kannattaa olla paljon muiden au pairien kanssa tekemisissä ja yhteyksissä.
ettei jaksa, niin kannattaa harkita muita vaihtoehtoja.
niinkuin edellä mainittiin, voit kokeilla tiettyä aikajaksoa, jos asiat alkaisikin kuistaa paremmin.
voit kokeilla muita töitä, jos kuitenkin viihdyt maassa ja omaat ystäviä.
kannattaa jutella mahdollisimman monelle tuntemuksistasi ja olla rehellinen, se yleensä auttaa.
mutta jos oikeasti ei jaksa, niin sitten ei jaksa. ei kannata ajaa itseään kauheaan masennus kierteeseen, mistä on lopussa vaikea päästä pois.
tsemppiä!
Itse olen myös ollut vasta kuukauden ja eka viikko meni tosiaan myös itkeskellessä ja näin edespäin, mutta sitte tapasin ihania muita suomalaistyttöjä jotka täällä asuvat :) Ja nyt on jo ihan kivaa.
Mutta on mullekin ihan selvää että vielä 5kuukautta ja sitten Suomi kutsuu. Vaikka perhe luultavasti pyytääkin jäämään niin en jää.
Tällä hetkellä on aikaa enää kuukausi että pääsen viikoksi kotiin ja se piristää mieltä joka päivä ja eilen aloitin kielikurssin ja vaikka olenkin siellä ainoa nuori, niin on mielettömän piristävää sekin seura on :)
Mutta mikäli tuntuu ettei millään jaksa niin ehottmasti kun on pari kuukautta odottanut niin kannattaa lähtä kotiin. Vaikka se pahalta tuntuisikin niin, ei sitä kannata itseään kiduttaa. Mua ainakin helpottaa itteä ihan sikana kun ajattelen mitä Suomessa sitten odottaa tai siis mitä hankin itselleni palkkioksi tämän reissun jälkeen :)
Missäs päin muuten olet aupparina? :O Onko siellä muita suomalaisia? Tai muita auppareita ylipäätään?
Kiitos vastanneille :) Tuli hyvä mieli vastauksia lukiessa!
Täällä missä olen ei ole suomalaisia lähettyvillä. Ehkä se on yksi syy miksi tuntuu pahalta - olisi mukava puhua suomea välillä. Muunmaalaisia auppareita on lähikaupungeissa jonkun verran. Viikolla teen töitä aamusta iltaan, joten töiden jälkeen käyn suihkussa, syön ja sitten menenkin jo nukkumaan. Viikonloppuisin yritän aina lähteä jonnekin, pois kotoa. Shoppailemaan naapurikaupunkiin tai ihan mitä vaan.
Minulla on poikaystävä Suomessa, joka osittain tekee täälläolon vaikeaksi. Ikävä siis.
Mutta yritän jaksella täällä ainakin jonkun aikaa vielä. Ehkä tosiaan olisi hyvä laittaa itselle joku aikaraja ja katsoa sinne asti.
ei sitä aina suomalaisia tarvitse sieltä minun mielestä löytääkään.
suomalaisiin voi tutustua suomessakin, ulkomailla on mielestäni hauskempaa tutustua paikallisiin! tai sitten muihin ulkomaalaisiin, joiden kanssa voi vaihtaa ajatuksia uudesta maasta. en siis tarkoita että suomalaiset kaverit huono olisi, onhan se mukava päästä puhumaan suomea, mutta kohta kun olet jo tarpeeksi tottunut, suomen puhuminen tuntuu jo hassulta ;D
on vaan jotenkin outoa että ulkomailta pitää aina vain löytää suomalaisia.
ikävä kuulla tilanteestasi, mutta miksi ihmeessä työskentelet aamusta iltaan?
tee jotain asialle, eihän kenenkään tarvitse itseään työhön näännyttää! sitä paitsi au pairella on maximi tuntimäärä.. ethän sinä sinne asti lähtenyt vain siksi että voit herätä aamulla töihin ja illalla mennä nukkumaan suoraan töistä?
samaa mieltä.. mä olen sellaisessa paikas et ei oo muit auppari suomalaisii mut oon saanut poikakaverin siis tän maalaisen ja voi että voi olla hauskaa kun opetellaan kieltä.. se suomea ja mä tän maan kieltä..:) ja sen mukana muit kavereit..:)
ja alkuperäiselle..
itselleni oli kuin myös tosi kurjaa alussa.. varmaan kuule ekat 5kk.. kävin suomes mutkan tos välis ja se vaan lisäs ikävää..
ihan uus maa,kieli,ihmiset,kaupunki..ja to
siaan poikakaveri oli silloin suomes mut noh ei enää:)
mut kun olin päättänyt et haluun tän kokemuksen.. ja nyt tää onkin kultaakin kalliimpi.. en vaihtais hetkekään pois. en hyvää enkä huonoa.. ihmisenä olen kasvanut hurjasti!! :)
stemppiä sulle joka aloitti tän jutun!! positiivisella elämän aseenteella pääsee jo pitkälle.. :)
ja aina voi mennä takas, se ei tee susta luovuttajaa:) jo se et on päättänyt lähteä vieraaseen maahan asuun, vieraaseen perheeseen vaatii jo rohkeutta!!:)
ihanaa kesän odotusta!!
Minulla on viikossa työtunteja n.38. Vapaata on 3 päivää. Loput neljä päivää olen käytännössä töissä aamusta iltaan. Välillä on 11h päiviä, välillä sitten vähän lyhyempiä. Ja päiväni saattaa olla sellaisia, että minulla on aamulla pari tuntia töitä, sitten pari tuntia vapaata, taas töitä jne.
Illalla olen tosiaan jo väsynyt, kun seitsemän aikoihin työt loppuu. Silloin mielessä on vaan, että käyn suihkussa ja menen nukkumaan.
En koe, että minua on huijattu tai mitään, mutta minulle sanottiin, että minulla on 2krt viikossa aamut vapaat. En vain tiennyt, että se käytännössä tarkoittaa sitä, että ensin olen töissä ja sitten on muutama tunti vapaata...
Ehkä tähän nyt vaan pitää yrittää tottua.
Perheeni on kuitenkin todella mukava, samoin lapset. Silti välillä tuntuu, että jopa imurointi on valtavan ponnistelun takana.
Niinpä, mun mielestä on kivaa jos siis on ulkomaille lähdössä, et tutustuu paikallisiin ja kaikkiin muihinkin kui suomalaisiin!
Mä olen kanssa lähdössä syksyllä auppariksi ja tiedän , että se ei tule olemaan helppoa todellakaan.
Enemmän kyllä odotan, että pääsen suomesta pois kun että alkaisin siekkä ikävöimään, mutta jokaisellehan se on kuitenkin yksilöllistä.
Tosiasia vaan on että jos on ikävä niin kaikista helpoiten siinä auttaa sellainen ihminen joka on samasta paikasta kotoisin :D Ihminen joka ymmärtää mitä Suomessa on sellaista mitä kaivata.
Ainakin itsellä homma on näin.
Se on kyllä paha jos on poikakaveri Suomessa, tiedän nimittäin minkälaisia ajatuksia sitä päähänsä keräilee xS eikä ne oo ollenkaan mukavia.
Mutta hei koitetaan nyt aatella positiivisesti.
Kun minä palkitsen itseni puolen vuoden reissun jälkeen koiranpennulla ja omalla asunnolla niin palkitse sinä itsesi jollain ihanalla poikakaverin kanssa, eiks vaa?
Hei Germania,
jos nimimerkkisi viittaa siihen että olet Saksassa, vilkaisepa www.suomalaiset.de! Sieltä saat ainakin juttuseuraa ja voit kysellä josko lähistöltäsi löytyisi sittenkin suomalaisia (rekisteröitymällä saat näkyviin eri kaupunkien alueet, jotka eivät vieraana foorumia lukeville aukea).
Minulla on ihan sama tilanne kuin sinulla. Olen ollut taalla vasta alle kuukauden ja tuntuu etten jaksa enaa paivaakaan. Perhe on tosi ihana ja paikka missa olen on kanssa ihan kiva. Silti on vaan ikava kotia ja kaikkea mita suomessa on. Toiden jalkeen olen monena paivana viettanyt illan huoneessa itkeskellen. ja aina kun soittelee kotiin pain tulee todella haikea mieli. Ehka tama au pairin homma ei ollut kuitenkaan minua varten. Olen kuitenkin paattanyt etten ihan heti periks anna. Jos tama tasta muuttuisi ja ikava haihtuisi.