Mielenkiinnolla kyselen, että te ihmiset, jotka pelaatte kumppaninne selkänne takana toisten naisten/miesten kanssa puhelimen välityksellä, niin mitä iloa siitä on? Jääkö "suhde" vain tekstiviesteihin, vai tapaatteko myös?
Itse haluan tietää ihmisten motiiveja asiaan, sillä oma mieheni tekee sitä minulle, valehtelee vielä päin naamaa, kun kysyn, kenen kanssa hän noin kovasti kirjoittelee. Kasvoilla on nähtävissä jopa irstas hymy...Puhelimeen en ole uskaltanut katsoa, sillä sen sisältö pelottaa...
Itse haluan tietää ihmisten motiiveja asiaan, sillä oma mieheni tekee sitä minulle, valehtelee vielä päin naamaa, kun kysyn, kenen kanssa hän noin kovasti kirjoittelee. Kasvoilla on nähtävissä jopa irstas hymy...Puhelimeen en ole uskaltanut katsoa, sillä sen sisältö pelottaa...
Vastaukset 15
Vanhimmat
että lähes poikkeuksetta tapailevat myös...Silloinhan riittää asiaakin...kokemusta.
tapaamisiin, pakko päästä naimaan
Meillä on sama tilanne.. Tai luulin jo, että se on mennyttä elämää.. puolivuotta sitten mies jäi kiinni tekstittelyistään ja lupasi ja vannoi, ettei se peli enää toistu.. mutta kuinkas kävikään.. Toissa päivänä pienessä vappusiman jälkimainingeissa satuin tutkimaan rakkaan aviosiippani viestit.. Ja sitä näköjään saa mitä tilaa, miksi menin katsomaan.. nyt on minun sielunelämäni pilalla.. sydämeni karella.. Oli tullut kaksi viestiä eräältä naiselta jossa kyseltiin "kullan vappu tunnelmista" ym..
Minä tinkaamaan kuka tuollasia viestejä hänelle oikein lähettelee ja pitkän keskustelun tuloksena mies tunnusti naisen olevan se yks ja sama kuin edelliskerrallakin.. mies oli vaan muuttanut naisen nimen omaan kännykkänsä, ettei jäisi kiinni... Ja taas mies on vannonut ja rukoillut rakkauttaan vain ja ainoastaan minuun ja sitä myös ettei itse olisi viestejä ko. naiselle enää laitellut, mutta minulla on herännyt epäilys että VOIKO KUKAAN TÄYSPÄINEN nainen olla niin tyhmä, että viestittelisi ilman toisen vastaviestittelyä
puoli vuotta.. TUSKIMPA...Nyt en tiedä mitä tekisin...Pitikin mennä lukemaan niitä viestejä!!
Mitenkä ihanaa se elämä olisikaan ollut katsellessa sitä noitten vaaleanpunaisten silmäla-
sien läpi sinisilmäisenä...
Minuakin askarrutta että miksi miehet oikein tekevät sitä?? Ovatko he kuitenkin pettyneitä omaan avioliittonsa vaikka toista vannovat ja vakuuttelevat???
Niin, sama tilanne meillä paitsi, että olen mies. Viestien sävy samanlainen käytetään kultaa ja murua, ihmetyttää.
kaakatti perheemme asioita kauempana asuneelle naikkoselle kaksi vuotta. Hänen strategiansa oli käydä kaupassa (pitkät kauppareissut, muka tapasi tuttuja). Vei lapsia harrastuksiin, odotteli kirjastossa tai kahvilassa (tietty luuri korvassa). Hänellä oli työkännykkä ,johon ei saanut koskea (firman salaisia tietoja, numeroita).Lähti kalalle, kerran erehtyi koomista kyllä sanomaan ,että minulle on lapsena opetettu ,että pitää kännykkä mukana,jos sattuu jotakin.Että 60-luvun alun kännykät.
Mietin tässä vain, että ahdistaako se miestä yhtä paljon kun huomaa toisen niin tekevän..
Miten tästä noidankehästä eroon pääsee?? ..Aina kun mies pelaa kännykkänsä kanssa, minulle nousee hiki hattuun, ahdistun.. vaikka en tiedä on nyt kyseessä ns. normaali viestittely... Minä en pane pahakseni mitään nais-mies- ystävien kanssa tekstittelyä sinänsä, mutta jos siihen liittyy nuo kullittelut yms. lempinimittelyt.. minä en ainakaan henk.koht. semmosesta tykkää..
Ja senkin ymmärrän jos avioliitto on jostain syystä semmoisessa jamassa ettei siitä kumpikaan saa enää mitään, mutta meidänkin tapauksessa mies vannoo ja vakuuttaa rakkauttaan minuun ja haluaa meidän edelleen jatkavan..Miksi??? ja siltikin tekee tälläistä.. En minä ymmärrä, mitä tässä pitäisi tehdä... Voi kumpa itseltä tämä rakkaus tuohon toiseen voisi lakata, silloin kaikki olisi helpompaa... Ei muuta kuin ovea näyttäisin toiselle.. mutta kun toinen on vielä kaikesta huolimatta tärkeä, rakas... Tää on niin epäreilua...
Meillä on aikalailla samankaltainen tilanne..
Mieheni kävi syksyllä viettämässä iltaa ja kuinka ollakkaan hän viettikin sitä sattumalta ystäväni kanssa. He jäivät siitä kiinni. (tapaukseen ei liittynyt fyysistä kontaktia)mieheni lupasi tehdä kaikkensa jotta tilanne ei toistuisi ja perhe (meillä on 4 lasta)pysyisi kasassa ja olisi onnellinen.. kas kummaa kuitenkin juuri 2 viikkoa sitten eli 8 kk:ta syksyn tapahtumasta jostain syystä luin mieheni kännykkää ja siellä oli viesti ystävältäni.. Viestien vaihtelua oli siis jatkunut syksystä asti lupauksista huolimatta.. viestejä on laskun mukaan vaihdettu n. 80 kpl/kk.. "ystäväni" mielestä juttu ei kuulu minulle eikä hänen miehelleen..Mieheni lopetti tämän "puhelin-suhteen" heti kun sain sen selville ja taas vannotaan samaa olen hänelle rakkain ja tärkein ja perhe on kaikki mitä hänellä on ja hän tekee kaikkensa jotta en lähtisi lasten kanssa. En todellakaan tiedä mitä minun pitäisi tehdä..
Meillä oli syksyllä perheessä sellaisia muutoksia että itse aloitin opiskelut ja kävin toisella paikkakunnalla silloin tällöin viikon, olikohan se syy miksi tämä juttu alkoi? Entinen ystäväni ei edes pyytänyt anteeksi eikä ollut milläsikään jutusta, olivat vaan kuulema vaihtaneet kuulumisia vain arkipäivisin ja työaikana.. mieheni säilytti "ystäväni" numeroa viestilaskurissa piilossa..
äijä kiinni, tapasin hänet ja kännykkäkaverin kahvilassa romanttisissa merkeissä. Tunnusti paska. Kun ei enää ole lapsia kotona lentää ukko pellolle. Uikutti, että kun se nainen on naimisissa eikä halua erota ja että oltais ja yritettäis. Olet valintasi jo tehnyt, nyt minä alan elää täysillä. Minua ei tuollalailla loukata.
Onhan sitä varmaan jokaisen mielestä kivaa olla haluttu... vaikka ei sitten ite oliskaan kiinnostunut siellä toisessa päässä textailevan kanssa...
Mut toisaaltaan jos se on jatkuvaa niin ihmettelen kyllä....
Tuo valehtelu minua ihmetyttää. Miksi valehdella jos ei ole mitään salattavaa. Turhaa olisi valehdella siksi ettet turhaan tulisi mustasukkaiseksi, koska olet tullut muutenkin.
Jos mies haluaisi helpottaa tilannetta hän kertoisi aina rehellisesti kuka kirjoittelee ja viestin sisällön ja selittäisi miksi haluaa kirjoitella.
Laitappa huvikseen itse hänelle joskus oikein tuhma viesti, vaikka istuisitte vierekkäin sohvalla. VOisi tulla jännä reaktio.
Olen juuri eronnut nainen ja tietysti sitä katseskelee ympärilleen, löytyisikö uutta kaveria.
Kuulkaas, näitä tällaisia miehiä piisaa, siis naimisissa olevia, ihan kunnon miehiä, joilla on tarve siihen, että joku kuuntelee. Useimmilla se on sitä, erikseen on sitten nämä "kaatajat", jotka kyllä tunnistaa ja osaa pysyä erossa. Mm netistä löytyy kaikenlaisia. Väittäisin, että ehkä olette hieman väärässäkin, kun kuvittelette, että heti ollaan menossa sänkyyn ja tapaamiseen. Nytkin olen keskustellut kuukausia erään miehen kanssa, joka tässä joku aika sitten kertoi olevansa naimisissa, sävyyn.. vielä.. No hän on hyvin sympaattinen ja olemme samalla aaltopituudella, hän on kertonut minulle avioliittonsa nurjaa puolta ja lukon takana asuvasta vaimosta. Niin mene ja tiedä.. Mutta hän on yksinäinen, ihan selvästi niin on ja hyvä isä lapsilleen. Siispä, jos tuollaisia kännykkäjuttuja rupeaa ilmenemään, ottakaa nätisti puheeksi, älkää nostako meteliä. Se, että pitää hakea seuraa oli se sitten vaikka vain keskusteluseuraa, on merkki jostakin käymistilasta. Voi olla, että elämä on tyhjän tuntoista, parisuhde ei toimi, seksiä ei ole tai se on kylmää, keskusteluvälit puuttuvat. Syytä ei pidä välttämättä ottaa itselleen tai syyttää vain toista, se syy löytyy siitä suhteesta ja sen väljähtymisestä, siis kummastakin !
Ja vielä kerran, tiedän, että nämä jutut eivät läheskään aina johda mihinkään. Joillekin se vaan on henkireikä, joka ehkä avaa uusia ovia ja näkökantoja.
Eilen kun juttelin tämän oman naimisissa olevan kirje-puhelinystäväni kanssa, päätin, että nyt se loppuu, hän rupesi muruttelemaan :) ja siitä minä en pidä, koska ajattelen sen kuuluvan asiaan vasta sitten, kun ollaan suhteessa. Mutta hän luultavasti haluaa käyttää sitä sanaa, jostain syystä ei sitten kai voi tai halua tehdä niin kotona. Ei muuta kuin sen kadonneen kullan etsintään, pieni seikkailu menneeseen rakkauteen, pois negatiiviset ajatukset, niitä on ehkä viljelty liikaa :)
Ajattelisin siis, että kannattaa tehdä jotain hyvää asian korjaamiseksi, voi olla, että siellä puolison takaraivossa elää toive, että huomaisipa vaimo tai mies tämän ja tekis siitä lopun. Suurin toive lienee sitten se, että jospa se avaisi uusia väyliä löytää jotain uutta tai vanhaa, mutta hyvää kuitenkin. Koska kyllä jokainen haluaa säilyttää entisen, jos se vaan vähänkin tuntuu mielekkäältä.
ja keskustelijaa tarvitaan mieluiten tietysti omasta kumppanistaan. Mutta miksi tuo puhelinkumppani täytyy olla vastakkaista sukupuolta?? Eihän sinullakaan näytä olevan puhtaat jauhot pussissa.
Eikö ne mieskullat tajaua sille omalle vaimolle puhua kun on ongelmia vai äiteinäkö he heitä pitävät ?
Kannatan vaikka perheterapiaa ennemmin kuin tuota puhelinterapiaa, on niin monia esimerkkejä mihin se johtaa, parisuhdeterapeutit ei sentään sänkyyn änkeä.
Niin, esität kysymyksiä, varmaan ihan oikeita, mutta miksi niin ei ole ? Kai sitä juuri täytyy miettiä jokaisen, joka huomaa kumppaninsa harrastavan sellaista. Joskus kannattaa katsoa peiliinkin, ihan vaan varan vuoksi. Enkä meinaa ulkomuotoa vaan muuta..
Ja niistä minun jauhoistani. Minä olen eronnut nainen, minua ei voi kukaan kieltää etsimästä itselleni seuraa. Ja kai ymmärrät, että nämä tällaiset ystävyydet alkavat niin, että eivät ne miehet kerro olevansa naimisissa, vasta aikojen kuluttua, kun edetään keskusteluissa, se selviää. Ja todellakaan minulla on kokemusta vain yhdestä naimisissa olevasta.. Mutta olen netissä ja livessä keskustellut näistä asioista, hyvin monella eronneella, leskellä tms on samanlaisia kokemuksia. Myös livessä, ravintoista heitä löytyy, eikä ole sormusta ..
Se, että mies tai nainen hakee seuraa ja keskustelukumppania, ei voi olla sen toisen osapuolen syy, varsinkin kun ne jutut yleensä alkavat hyvinkin nimettöminä. Kyllä se joka sen aloittaa tietää mihin ryhtyy, hän myös tietää miksi.. sitähän kannattaa kysyä häneltä itseltään, eikä vaan :)?? silloin ollaan asiassa, silloin pitää vaan rohkeasti uskaltaa ottaa vastaan totuus..
Sinun sävysi on vähän katkera, mutta mitä sillä voittaa. Mitä toisten, ulkopuolisten syyttelemisellä voittaa, kun ongelma on omassa sängyssä .. Ja jos kotona on varmasti kaikki kunnossa, rakkautta piisaa jne, silloin pitää vetää johtopäätös, kumppani on todellinen pettäjä, joka leikkii toisten tunteilla. Sellainen pitää vaan jättää.
joita soitellaan ja ,joita tarvitsee salata, varmaan sinun ja minun mielestä ovat jonkin asian , tunteen tms. hakemista. Toinen asia on, kuka alkaa tällaiseksi puhelinterapeutiksi.
Tulee mieleen ,eikö ihmisellä ole ystäväpiiriä, jonka kanssa keskustella.
Ja tulihan se sinulta sieltä se, että miehessä/vaimossa on jokin vika ,jota peilistä tulee hakea. Yleensä vaan on niin ,että parisuhde on kahden kauppa. Ei toinen ole puhdas pulmunen ja toinen kaiken pahan juuri. Kyllä siinä pelaavat yhteiset kemiat.
Olen minäkin tuolla maailmalla kuullut niitä juttuja kuinka vaimo on sellanen ja voi, voi , kyllä minulla on kurjaa. Eikä siihen muuta voi vastata kuin , että tee jotakin, ei se valittamalla parane.
Kyllä ne miehet tulee suoraa aviomiehinä yhtä sun toista puhelemaan ja ehdottelemaan. Kyllä minullakin siitä naisena kokemusta on. Olen vain sanonut, että olen varattu ja minua ei myöskään muut miehet kiinnosta.Eikä minuun kehut, sun muut lirkutukset uppoa(iskemismielessä)kun kotoa saa yllin kyllin.
Jos se mies ,jonka kanssa ilmeisesti alat suhteen on vähääkään mies, kertoo sen sitten heti vaimolleen. Minä ainakin toivoisin niin, voitaisiin sitten miettiä ,että mitenkäs nyt tehdään.
Valehtelemista ja pettämistä en hyväksy.
Rehellisyys maan perii, vaikka kuinka vanhanaikaiselta kuulostaisinkin.
Niinpä, kannattaisi varmaan lukea toisten kommentit kunnolla. Minähän nimenomaan kerroin, että se on minun puolestani loppu. Rupesi nimenomaan tympäisemään, se, että minua tavallaan jekutettiin sillä, ettei kerrottu suoraan avioliitosta ja nyt sitten ruvettiin muruttelemaan ja muuta. Ei mene minuun, en rupea sekaantumaan siihen sotkuun, sillä siltä se nimenomaan rupesi vaikuttamaan.
Voihan se olla, että aika moni parisuhteessa elävä tuntee itsensä yksinäiseksi, kyllä niitä on naisiakin, jotka hankkivat tällaisia ystäviä. Itseasiassa epäilen, että se on aika yleistä, yllätys saattaa muhia lähelläkin, onhan noita tietoon tullut. Sitten on se ryhmä, jotka kyselevät, miten ero on mennyt, miten se on vaikuttanut, miten on selvinnyt jne.. he siis harkitsevat sitä tosissaan. Harmi tietysti, että omalle puolisolle ei puhuta, mutta tiedän kokemuksesta, että se on vaikeaa. Helpompi uskoutua oudommalle.
Kerroit, että sinuun ei lirkutukset ja kehut uppoa, kun kotona saa yllin kyllin. Siinäpä se juuri onkin, juuri siinä ! Olet onnellinen, pidä kiinni ja nauti :) Nyt sen olen tajunnut, eron jälkeen, kuinka paljon on ihmisiä, jotka kaipaavat toista ihmistä, lämpöä, hyväksymistä ja muuta. Läheskään aina ei ole edes seksistä kysymys.
Tämä ei tavallaan ole minun ongelmani ollenkaan, kokemusta on vaan tämä yksi. Jotenkin tuli vain tunne, että pitäisi kertoa, että asioilla on toinenkin puoli, kunhan vaan uskaltaa katsoa sitä.
Tämä tästä, kiitos seurastanne !
Joskus vaan vaivaa se hurskastelu, ulkopuolisten syyttely, silloin kun pitäisi olla rohkeutta katsoa omaan napaan ja kumppaniin, rehellisesti.
Sitähän tässä olen minäkin menneessä eroprosessissani tehnyt, kipeäähän se tekee, mutta kyllä siitä selviää.