Voitko rehellisesti väittää, että sinulla on vastakkaisen sukupuolen edustaja hyvänä ystävänä ? Ja, että homma toimii !? Ja, että kumpikaan ei ole ihastunut !? Ja lipsunutkaan ei ole ?!
Sinkkuna olisi kiva kun olisi muutama naispuolinen kaveri jonka kanssa katella leffoja, käydä syömässä jne. Vaan eipä tunnu homma onnistuvan. Aina jompi kumpi ihastuu tms.
Ainoat toimivat ystävyydet ovat kavereiden tyttöystävien kanssa. Mutta sehän onki eri juttu.
Sinkkuna olisi kiva kun olisi muutama naispuolinen kaveri jonka kanssa katella leffoja, käydä syömässä jne. Vaan eipä tunnu homma onnistuvan. Aina jompi kumpi ihastuu tms.
Ainoat toimivat ystävyydet ovat kavereiden tyttöystävien kanssa. Mutta sehän onki eri juttu.
Vastaukset 18
Vanhimmat
omaan tulevaisuuteeni:
*3h k asunto
*pikku koiran sinne
*asuinkumppanikseni nimenomaan ensisij. erit. hyvän ystävän.Niitä mä keräilenkin!
Ehkä syntyy lapsia, ehkä ei..
*ei enää rajua menoa, rauhaisaa elämää vain
*töitä ja opintoja
*I Love You:ta ja nimenomaan pitkäaikaissävytteellä
on vain 2h k sauna niin olen turvassa sinulta
Ei se oikeen toimi. Tälläinen tapaus oli avokin kaverin kanssa,ja johti siihen että ihastuin. Oli dynamiitti tilanne vähän aikaa, onneksi sain itteni järkiin, toistaiseksi.
Kyllä se toimii, mutta vaatii kyllä sitä että tietty fyysinen etäisyys säilyy. Oman kaverimieheni kanssa en uskaltaisi kahden kesken autiolle saarelle tuntia pidemmäksi ajaksi, sillä siinä se sitten olisi. Ja kun välillämme ei kuitenkaan ole mitään suurta fyysistä vetoa, en tahdo menettää ystävyyttämme kokemalla seksiä joka nolottaisi molempia jäkeenpäin. Eli emme harrasta intiimejä illallisia yhdessä!
Omalta kohdaltani olen huomannut, että lähes joka kerta toinen osapuoli tai kummatkin ihastuvat toisiinsa. Joskus sitä vaan ihmettelee, että onko miestä ja naista edes tarkoitettu olemaan hyviä ystäviä keskenään? Itselläni on hyvä naispuolinen ystävä ja viime aikoina olen ymmärtänyt kuinka ihastunut olen häneen. Ja miksi en olisi, kyseinen nainen on älykäs, hauska, luotettava, kaunis ja vielä vapaakin. Ystävyytemme perustuu pitkälti siihen, että meillä on samat harrastukset ja elämänarvot. Nyt huomaan, että odotan innolla seuraavaa tapaamistamme, joten eikö ole ihan ”luonnollista”, jos tunteeni häntä kohtaan ovat muuttuneet ihastukseksi?
Mutta suurin ongelmahan on mitä tehdä seuraavaksi? Kertoa hänelle tunteistani ja riskeerata ystävyytemme vai vaan ottaa välimatkaa häneen? Petänkö hänen luottamuksen minuun, jos kerron tunteistani? Olenko silloin kaksinaamainen ”paskiainen”, joka on vaan ollut olevinaan hyvä ja luotettava ystävä vaikka onkin tosissaan ajatellut ihan muuta? Mutta jos jätän kertomatta, kuinka kauan epävarmuus hänen tunteista minuun vaivaa, ehkä välillemmä voisi olla jotain muutakin kuin pelkkä ystävyys?
Aika selvää pässinlihaa! Vie nyt ihmeessä suhteenne sille seuraavalle tasolle. Eipä tuossa kummempaa enää ole tehtävissä, sun siirtosi tuntuu enää vain olevan esteenä.
Totta tosiaan turiset; aivan luonnolista ihastua tuollaiseen löytöön;) Älä hyvä mies enää siellä asioita järkeile. Vaikka pitäähän toki järkeäkin takataskusta löytyä. Mikä sen kauniinpaa, samassa paketissa hyvä ystävä sekä rakastettu. Tsemppiä teille kummallekin :)
naispuolisia ystäviä. Lapset olivat silloin pieniä ja kävin töissä, hän oli työtön. Mieheni tutustui yhteen naiseen ja alkoi auttaa ns. miesten kotitöissä ,koska tämä nainen oli eronnut. Hyväksyin tilanteen koska luotin häneen. Itselläni oli työ lapsenhoitotressiä, joten en kiinnittänyt asiaan edes huomiota. Nyt vuosien jälkeen kun lapset ovat isoja ja olen itse työttömänä nämä asiat ovat alkaneet vaivata minua. Olikohan kaikki kuitenkaan niin viatonta kuin luulin.
Mieheni väittää minua vainoharhaiseksi kun tommoisia yleensä väitänkään.
Tiedän kuitenkin, että mieheni ei hyväksyisi, että itse olisin päivät jonkun yksinäisen miehen taloudenhoitajana ja ns. ystävänä.
Joten mielestäni naisen ja miehen ystävyys ei ole suositeltavaa jos on se kolmas osapuoli. Sinkuilla on eri asia, voihan se onnistuakin pelkällä kaveripohjalla.
Voi se onnistuakin, mutta vastakkaisen sukupuolen edustajan tyttö/poikaystävä kyllä tekee yleensä kaikkensa, että saisi tämän ystävyyden loppumaan. Mustasukkaisuus tuhoaa yleensä ystävyyksiä, niin on käynyt minunkin tapauksessani.
mutta täytyy osata pitää se tietty välimatka. Jokainen miespuolinen ystäväni tai kaverini on jossain kohtaa osoittanut myös seksuaalista kiinnnostusta. Silloin olen vaan vetäytynyt vähän kauemmaksi ja tehnyt selväksi ettei kiinnosta sellaiset jutut. Osa on sitten jäänyt siihen, osan kanssa ollaan edelleenkin kavereita. Mutta ei enää yhtä läheisiä, olen varuillani.
Miehen ja naisen ystävyys ei kyllä koskaan toimi täysin platonisesti. Tai sitten nainen on tosi ruma, jos näin on käynyt. Ihan varmasti jossain vaiheessa toinen aina ihastuu, se on asia, mikä on täysin selvää.
On eri asia tietenkin, jos on sellaisia hyvän päivän tuttuja, joita ei oikein edes ystäviksi voi sanoa, mutta tutuiksi kuitenkin. Niiden kanssa voi käydä silloin tällöin kaljalla ja höpöttää jonginjoutavaa, mutta eipä siitä sitten todelliseksi syvälliseksi ystävyydeksi riitä aineksia.
Eli jos on todellinen ystävä, niin miehen ja naisen välillä on AINA jännitettä. On täysin turha väittää muuta. Naiset ja miehet nyt sattuvat vaan olemaan erilaisia ja jotain vipinää syntyy aina, jos näistä kahdesta muodostuu ystävyys/kaveruus.
On se totta, aina on pieni jännite. Huomasin sen kun miespuolinen ystäväni soitti ollessani poikaystäväni kanssa. Menin ihan kipsiin, mitä ei olisi tapahtunut jos soittaja olisi ollut joku nainen...
Itselläni on naisystäviä. En ole mennyt sänkyyn kenenkään näiden ystävieni kanssa mutta kyllähän tosiasia on, että heteroseksuaalisen miehen ja naisen välillä on aina eroottinen lataus. Ei siitä pääse mihinkään.
Se lataus voi sitten olla häiriötekijä tai ei, riippuu ystävyyssuhteen osapuolista ja heidän asenteestaan. Omat ystäväni ovat olleet rentoja mimmejä, joiden kanssa on voinut asiasta jopa pilailla. Flirttailuakin on välillämme ollut mutta myös sanaton sopimus tai koodi, joka on sillekin asettanut rajat.
Kaikenkaikkiaan olen nauttinut näistä ystävyys- kaveruussuhteista, joihin tosiaan tuo sukupuolten jännite on tuonut oman mausteensa.
Olen 26v, eronnut nainen. Ystäväni on 38v sinkku heteromies. Ihastumisista en nyt mene sanomaan halaistua sanaa (ehkä sillon joskus) mutta lipsumista ei ole tapahtunut. Olemme siis tunteneet toisemme liki 10 vuotta ja asumme nykyään samalla paikkakunnalla, joten tapaamme liki päivittäin...Joskus olen havainnut mustasukkaisuutta mutta se kuitataan sitten leikinlaskulla. Käymme yhdessä kaupoilla, katsomme leffoja, kuuntelemme musiikkia ja juoruamme kaikenlaista, kuin hyvät ystävykset konsanaan :}
...mulla itseasiassa kaksikin hyvää miespuolista sinkkuystävää joista toinen tosin on homo ja toisen kanssa on ollut jos jonkinlaista säätöä...Eli kyllä tässä pikkuhiljaa alkaa mennä usko siihen että ihan vaan pelkkä ystävyys olisi mahdollista.Toki jälkimmäisenkin kanssa vakuuttelemme sekä toisillemme että muille olevamme pelkästään ystäviä mutta sitä ei kyllä kukaan usko...On se kemia meidän välillä sen verran vahvaa.Etenkin muutaman tuopin jälkeen...:) sänkyyn asti ei olla onneksi päädytty muuta kuin nukkumaan,se saattaisi vaan sotkea asiat välillämme eikä sitä varmasti kumpikaan halua.Arvostan tätä ihmistä todella paljon ystävänä,enkä tunne toista ihmistä joka olisi niin itseni kaltainen...kaikki arvot ja kiinnostuksen kohteet on 99% samat.Toisinaan vaan on hiukan hankalaa kun kumpikin on mustasukkaisia toisistaan vaikkei periaatteessa olisi oikeutta...
Mulla ainakin miespuolisia ystäviä...jotkut on tai on joskus ollut myös "petikavereita" mutta on myös yksi jonka kanssa ei mitään säätöä ja on todella hyvä ystävä...vähän kuin isoveli..
Naisten kansssa ystävyys.
Useita naisystäviä on ja eräskin säilynyt yli 20 vuotta.
Minulla on ollut jo monta vuotta miespuolinen ystävä. Emme ole kertaakaan edes suudelleet. Seurustelin itse vakavasti pitkän aikaa, mutta ystävyytemme säilyi myös sen ajan. Voin huoletta käydä hänen kainaloonsa nukkumaan, kun tiedän ettei se johda mihinkään. Monet ovat ihmetelleet meidän ystävyyttä, ja me vain nauramme heille, ja heidän musta-valkoiselle maailman-kuvalle.
Eli kyllä se onnistuu...
Kaunista alkukesää sinulle :)
Mulla on montakin läheistä miespuolista ystävää joiden kanssa ei ole koskaan ollut mitään sutinoita/romansseja, "vain" ystävyyttä. Useimmat olen tuntenut jo vuosia ja he ovat minulle hyvin tärkeitä, yhden kanssa mulla itse asiassa onkin eräänlainen "sisaruussopimus" :)) Hän on minulle kuin isoveli.
Luulen että on hyvin yksilöllistä että tuleeko juttuun.. minulla on eräs naispuolinen ystävä joka haluaisi miehistä pelkkiä kavereita/ystäviä mutta ei onnistu. En yhtään tiedä miksi.