Kertokaa, neuvokaa, ihmetelkää ja vähätelkää!
Paras kaverini löysi naisen. Tosi onnellinen hänen puolestaan. Kunnes… Kaikki seuraava on se mitä mies tietää tästä naisesta:
Tämä nainen on vielä naimisissa, eroamassa kuitenkin. Asunut jo vuoden erillään miehestään, ei ole kuitenkaan halunnut hakea eroa, odottaa, että mies tekee sen. Tapaavat aina miehen luona. Viikonloput on vanhempiensa luona, tarvitsee omaa aikaa.
Onnellisuus laski. Heräsikö teissä epäilyksiä? Minussa heräsi. En vain uskaltanut kysellä mitään tai kommentoida. Voihan asia olla todella noin. Kertokaa hyvät ihmiset jos olette sitä mieltä! Sen sain kysyttyä, että saako sanoa, että seurustelette, ja sen oli nainen luvannut tehdä, se rauhoitti minua. Tuli vaan jotenkin sellainen olo siitäkin, että kuinka sitä seurustelee, ennen kuin ero on selvä.
KERTOKAA! MITÄ MIELTÄ OLETTE!??
Paras kaverini löysi naisen. Tosi onnellinen hänen puolestaan. Kunnes… Kaikki seuraava on se mitä mies tietää tästä naisesta:
Tämä nainen on vielä naimisissa, eroamassa kuitenkin. Asunut jo vuoden erillään miehestään, ei ole kuitenkaan halunnut hakea eroa, odottaa, että mies tekee sen. Tapaavat aina miehen luona. Viikonloput on vanhempiensa luona, tarvitsee omaa aikaa.
Onnellisuus laski. Heräsikö teissä epäilyksiä? Minussa heräsi. En vain uskaltanut kysellä mitään tai kommentoida. Voihan asia olla todella noin. Kertokaa hyvät ihmiset jos olette sitä mieltä! Sen sain kysyttyä, että saako sanoa, että seurustelette, ja sen oli nainen luvannut tehdä, se rauhoitti minua. Tuli vaan jotenkin sellainen olo siitäkin, että kuinka sitä seurustelee, ennen kuin ero on selvä.
KERTOKAA! MITÄ MIELTÄ OLETTE!??
Vastaukset 10
Vanhimmat
miehen kanssa, joka sanoi, että heidän yhteiselämä oli päättynyt 3vuotta sitten vaan olivat silti virallisesti naimisissa, naisella oli toinen oma asuntokin... ei ollut vaikea alussa huomata, että "ex" nainen oli vielä miehen sydämessä voimakkaasti.
nyt on mennyt muutama vuosi, ja kyllä on ollut saippuaooppera. jos olisin nähnyt eteenpäin, olisin pysynyt erossa koko sopasta. tunteet vei järjen sijaan. tilanne on edennyt toisessa päässä jopa eroon (mutta vielä on kaikenlaista selvitettävää), mutta minuun on tämä viivytyskamppailu ja kaikki pettymykset ja sotkut jättänyt jälkensä ja alan olla läpeeni kyllästynyt koko soopaan. ja vaikka he eivät enää yhdessä olleetkaan, naisellakin uusi kumppani, kyllä tunsin olevani koko ajan toinen nainen - ehkä olinkin..
en ehkä vastannut kysymykseesi, mutta tulipas mieleeni oma tilanne..
Elämä on vaan tällaista. Ponit eivät juokse vapaasti laitumella eikä sateenkaari laske joka ilta ihanasti niityn taakse. Vaikka avioerot ovat lisääntyneet valtavasti nuoren keskuudessa, on avioero siltikin normaaleja bänksejä isompi juttu.
Vaikka voit ajatella, että nimi eropaperiin ja sillä siisti, niin asiat eivät ole niin yksinkertaisia. Tiesitkö esimerkiksi sitä, että avioliittoon mennessäsi kaikki omaisuus menee puoliksi, ellei avioehtoa olla tehty. Kaverisi tyttöystävän erossa saattaa olla kyse esim. omaisuusriidoista. Tuskinpa tuollaisista asioista aletaan kertoilla heti ensimmäisellä tapaamisella.
Minusta tarinasi oli varsin tavallinen tapaus. Olen seurannut läheltä avioeroja. Esimerkiksi eräs ystäväni seurustelee miehen kanssa, ja vielä heidän suhteensa alussa mies oli naimisissa "paperilla" vuoden ajan. Asiaa liittyi nimen omaan omaisuuskiistoja, osituksia, asuntojärjestelyitä jne.
Anna ystäväsi keskittyä nyt suhteeseensa kaikessa rauhassa. Jos nainen ei saa erottua, niin ystäväsi ratkaiskoon, mitä tekee. Parempi ettei ala kysellä liikaa muiden asioista. Keskity sen sijaan vaikka omaan suhteeseesi tai suhteen metsästämiseen.
Niin todella teinkin ja teenkin, omat asiat ihan kunnossa, niissä ihan tarpeeksi siltikin. En kysynyt mitään muuta kuin sen, että eihän seurustelua tarvitse salata. Myötäelä, en puutu asioiden kulkuun, mutta halusin vaan teidän viisaita kommentteja, poistamaan tai vahvistamaan epäilyjä! Jokainen on oman onnensa seppä, mutta hyviä ystäviä voi vähän auttaa taonnassa. Eikö...? =)
Ja tommosia kyselet täällä uskottomuus-palstalla?? Voihan vee... toivottavasti mulla ei ole yhtään tuollaista "ystävää".
No höh! Etkö sä tiedä, että oikeat ihmiset löytävät sen ensimmäisen ja ainoan oikean viimeistään fuksiaisista. Sen jälkeen muutetaan yhteen, ostetaan kihlat ja mennään naimisiin. Ollaan siis yhdessä loppuelämä itserakennetussa Älvsby-talossa ihanien lasten ja muotovalion kultaisen noutajan kanssa. Kukapa muu eroaisi kuin luopio.
Ihme, että tällä Mr. kunnollisella on tuollaisia kavereita, jotka syyllistyvät noin kunniattomaan suhteeseen!
En kyllä usko, että mitkään omaisuusriidat estävät avioeron. Meillä oli yhteinen omakotitalo, yksi velkainen asunto toisen nimissä, erittäin rähjäinen yhteinen kesämökki, yhteinen yritys (jonka tietysti molemmat halusivat). Silti ero saatiin aikaan ihan normaalissa ajassa, kun toinen meistä sitä kovasti halusi. Omaisuusasiat kuten huoltajuusasiat eivät ajan kanssakaan itsestään ratkea. Kun juttu pitkistyy, se mutkistuu eikä päinvastoin. Toisen kuolema lienee ainoa asia, joka helpottaisi jakamista ajan kuluessa, mutta sitä kai harva toivoo vaikeassakaan erossa.
Pitkä avioliitto on kumma juttu. Moni näkee eron helpotuksena etukäteen ajatellen. Kun ero alkaa olla tosiasia, pitkä suhde ei enää tunnukaan niin huonolta, jos siinä on vielä mukana lapsia, yhteisiä ystäviä jne. Nykyään on ehkä liian helppo erota ja ihmiset eivät mieti asioita loppuun saakka. Kun harkinta-aika on meneillään, moni miettii vielä asioita. En kyllä itse aloittaisi suhdetta henkilön kanssa, joka ei ole käsitellyt loppuun avioeroaan. Entinen suhde rasittaa uutta suhdetta vielä loppuun viedyn eron jälkeenkin, saati silloin, jos eroprosessi on vielä kesken.
Jokainen tekee tietysti itse ratkaisunsa, niin myös ystäväsi. Kummaltahan tuo juttu vaikuttaa, mutta mikä ei tapa, vahvistaa. Elämänkokemusta kaverisi ainakin saa.
jää aina tunteita edellisestä liitosta etenkin jos on lapsia. Eronnut ei koskaan ole kuin sinkku. Hänellä on menneisyys ,johon on liittynyt suuria tunteita, rakkautta ym. ei niitä noin vain pyyhitä mielestä pois. Kun se huuma uudessa suhteessa lopahtelee saattaa nämä edellisen liiton asiat nousta pintaan. Saattaa jopa alkaa pohtimaan, että teinköhän virhevalinnan. Ei tietenkään aina näin tapahdu.
Minusta suhde tuollaisen melkein eronneen kanssa on arveluttava. Eron jälkeen olisi viisasta ottaa ja elää ilman uutta kumppania riittävän kauan. Selvitellä asiat itselleen ja sitten lähteä puhtaammalta pöydältä jatkamaan.
Niin, mietin kirjoitustasi ja omaa tilannettani.
Pitkä liitto takana, takunnut jo kymmenen vuotta, päätin erosta pari vuotta sitten, sovittiin, että pikkuhiljaa. Mieheni rupesi sitten ryyppäämään enemmän ja nyt umpeutui harkinta-aika, enkä saanut laitettua lopullisia papereita, halu on kova, mutta hän on sekoittanut kaiken sillä juomisellaan. Tällä hetkellä olen ihan hukassa sen ajatuksen kanssa, minä en häntä rakasta, mutta pelkään irroittaa käytännön asioissa otteeni, hänen tempauksensa ovat olleet sitä luokkaa, pelkään, että hän menettää työnsä ja sitä myötä paljon muuta. No tyhmiähän ne pelot ovat, en välillä tiedä, mikä on mitäkin. Ajattelen tavallaan olevani läheisriippuvainenkin. Nyt laitan sitten uuden harkinta-ajan aluilleen, periksi en anna tässä asiassa.
Mutta se ongelma mikä nyt on: olen jo reilut pari vuotta tuntenut erään miehen, jonka kanssa olemme ystäviä, olemme keskustelleet paljon kaikenlaisista asioista ja tulemme erityisen hyvin juttuun. Puhetta on ollut muustakin, mutta tämä tilanne nyt on erottanut meidät vielä. Sen voin sanoa, että hän ei tavallaan ole ollut mikään terapeutti minulle, olemme luoneet ihan erilaisen ihmissuhteen, joskus jotain puhetta on ollut, mutta koko juttu perustuu muulle kuin minun avioerojuttuun ja sen hankaluuteen. En ole edes kovin paljoa valitellut :) Minä pidän hänestä todella ja hän minusta. Nyt hirvittää, teenkö väärin häntä kohtaan, jos haluan suhteen häneen ? Minä en halua loukata häntä ja tiedän sisimmässäni, että tässä ihmissuhteessa on sekin.. Mutta pitäisikö minun vielä kiduttaa itseäni ja ehkä häntäkin, odottamalla..
Tämä on vaikeaa, olen ihminen, joka haluan, että kaikilla menisi hyvin. Tähän mieheen, josta olen eroamassa suhtaudun vähän kuin kaveriin tai äiti lapseen.. olen huolissani ja huolehdin.. Elämä on kasvua ja tämäkin minulle vielä opetetaan, ehkäpä pääsen tästä roolista, huolehtijan asenteestani eroon.
ja äiti et aviovaimo. Teillä eivarmaankaan ole ollut oikea parisuhdetta muutamaan vuoteen. Olette erkaneet toisistanne henkisestä kumppanuudesta. Kuulostaa kuin olisitte henkisellä tasolla eronneet jo muutama vuosi sitten. Uusi mies ei siis sinun kohdallasi olisi hyppy suoraa parisuhteesta uuteen.
Eikä sitä miehen juomista voi lopettaa kuin mies itse. Me naiset vain kuvittelemme , että jos olemme tarpeeksi hyviä, autamme , tuemme , panemme kaikkemme peliin mies raitistuu. Ei se niin ole , miehen on itse päätettävä. Tuo paapominen voi suorastaan mahdollistaa juomisen jatkamisen.
Hyvää kevättä sinulle ja ehkä rakastumista.....
Oletko gay? Kuulostat siltä!