hei! olisko kellään vastaavia kokemuksia tarttisin lohtua samanlaisista kirjoituksisia.
mun tarinani alkaa sillä lailla. lähdin laulamaan karaokea eräs ilta noin 15v sitten ja minua katseli kapakassa vaalea mikavannököinen mies joka nosti aina tuoppia ja iski minulle silmää kun oli minun vuoro mennä lailamaan.
illan mittaan minä tutustuin tähän mukavan tuntuiseen mieheen ja huomasin heti saaneeni hänestä sukulaissielun itselleni ja siitä päivästä me aloimme seurustella tiiviisti ja kun minä sain paremman asunnon hän tuli niin kuin muuttokuormassa minun luokseni asumaan.
elimme onnellista aikaa ja halusimme yhdessä perustaa perheen ja sitten aloimme suunnittelemaan lastentekoa ja kun minä tulin raskaaksi hän ei enää halunnutkaan minua ja kasvavaa mahaani ja hän heitti minunt asunnosta ulos.
siinä minä siten muutin yksin ison vatsanikanssa omaan asuntoon ja aloitin elämääni kunnes hänelle tuli vaikeuksia ja minä tietenkin rakastuneena annoin auttavan sormeni hänelle ja hän muutti taas meille ja lupasi kovasti yrittää mutta vaikka me vaihdoimme paikkakuntaakin se ei onnistunut. poikani ollessa 1,5v pistin hänet ulos omasta elämästä en pojan mutta hän ei ole senjälkeen pitänyt mitään yhteyttä omaan poikaansa koska naiset ja viina ovat tärkeämpiä.
minusta tuntuu tosi pahalta vieläkin vaikka siitä on jo 10,5v hän oli elämäni suuri rakkaus.
Me näemme häntä aina silloin tällöin kaupoungilla ja poikani tietää kuka on hänen isänsä ,mutta hän ei koskaan ole tuntevinaankaan minua ja poikaa vaikka hänen pasmansa menevät jokakerta sekaisin kun hän näkee minut.
kertokaa omia kommentteja jos teillä on samanlaisia kokemuksia!
T tuubafani
mun tarinani alkaa sillä lailla. lähdin laulamaan karaokea eräs ilta noin 15v sitten ja minua katseli kapakassa vaalea mikavannököinen mies joka nosti aina tuoppia ja iski minulle silmää kun oli minun vuoro mennä lailamaan.
illan mittaan minä tutustuin tähän mukavan tuntuiseen mieheen ja huomasin heti saaneeni hänestä sukulaissielun itselleni ja siitä päivästä me aloimme seurustella tiiviisti ja kun minä sain paremman asunnon hän tuli niin kuin muuttokuormassa minun luokseni asumaan.
elimme onnellista aikaa ja halusimme yhdessä perustaa perheen ja sitten aloimme suunnittelemaan lastentekoa ja kun minä tulin raskaaksi hän ei enää halunnutkaan minua ja kasvavaa mahaani ja hän heitti minunt asunnosta ulos.
siinä minä siten muutin yksin ison vatsanikanssa omaan asuntoon ja aloitin elämääni kunnes hänelle tuli vaikeuksia ja minä tietenkin rakastuneena annoin auttavan sormeni hänelle ja hän muutti taas meille ja lupasi kovasti yrittää mutta vaikka me vaihdoimme paikkakuntaakin se ei onnistunut. poikani ollessa 1,5v pistin hänet ulos omasta elämästä en pojan mutta hän ei ole senjälkeen pitänyt mitään yhteyttä omaan poikaansa koska naiset ja viina ovat tärkeämpiä.
minusta tuntuu tosi pahalta vieläkin vaikka siitä on jo 10,5v hän oli elämäni suuri rakkaus.
Me näemme häntä aina silloin tällöin kaupoungilla ja poikani tietää kuka on hänen isänsä ,mutta hän ei koskaan ole tuntevinaankaan minua ja poikaa vaikka hänen pasmansa menevät jokakerta sekaisin kun hän näkee minut.
kertokaa omia kommentteja jos teillä on samanlaisia kokemuksia!
T tuubafani
Vastaukset 1
Vanhimmat
No nyt ei kyllä löydy ihan tollasta omasta muistilokerosta..
Mutta hyviä jatkoja. unohda se mies. jos ei halua edes poikaansa nähdä niin miksi jaksaa yrittää. Anna pojan mennä isän luo sitten vanhempana jos näin tahtoo.