Mulla on varmaan päässä jotain vikaa, ku mä pelkään kokoajan, että mun rakkaani löytää jostain uuden, kauniiman, seksikkäämmän ja muutenkin kaikin puolin paremman tyttökaverin ku mä oon. Mä pelkään, että rakkaani pettää mua. Vaikkakin se on lähestulkoon mahdotonta..Me ollaan niin kuin paita ja peppu kokoajan yhdessä, että sille pettämiselle ei kamalasti kyllä aikaa jäis. Mutta silti mä pelkään.
Kerrankin olen löytänyt; voisin jopa sanoa, että täydellisen kumppanin itselleni, niin siitä aijon pitää kiinni kynsin ja hampain. Voisiko tämä pelkoni johtua nimenomaan tästä? Olen niin rakastunut, että pelkään kokoajan menettäväni sen mikä on mulle kaikki kaikessa. Osa syyksi olen miettinyt tällaista vaihtoehtoa: Rakkaani on puhunut mulle ennen kun alettiin kunnolla seurustelemaan, entisistä peti kumppaneistaan jne..Voisiko tämä pelkoni johtua myös tästä? Onko tää normaalia? Rakkaalleni en ole tästä mitään puhunut, lähinnä vain sellaisten pienten vitsien muodossa asiasta jutellut. Pitäisikö ottaa ihan kunnolla keskustelun alle tämä alituinen pelkoni?
Kerrankin olen löytänyt; voisin jopa sanoa, että täydellisen kumppanin itselleni, niin siitä aijon pitää kiinni kynsin ja hampain. Voisiko tämä pelkoni johtua nimenomaan tästä? Olen niin rakastunut, että pelkään kokoajan menettäväni sen mikä on mulle kaikki kaikessa. Osa syyksi olen miettinyt tällaista vaihtoehtoa: Rakkaani on puhunut mulle ennen kun alettiin kunnolla seurustelemaan, entisistä peti kumppaneistaan jne..Voisiko tämä pelkoni johtua myös tästä? Onko tää normaalia? Rakkaalleni en ole tästä mitään puhunut, lähinnä vain sellaisten pienten vitsien muodossa asiasta jutellut. Pitäisikö ottaa ihan kunnolla keskustelun alle tämä alituinen pelkoni?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei sua mikään vaivaa, nuoruus korkeintaan. Taidat olla siinä 20:n tietämissä? Olin meinaan itse just tuollainen, pelkäsin naisten varjojakin ukon lähettyvillä. Olin mustasukkainen jopa entisistä heiloista.
Oli se kamalaa aikaa, mutta onneksi aika ja iän karttuminen parantaa. Älä pidä liian lujaa kiinni, älä ahdistele liioilla kysymyksillä. Luota itseesi. Kukaan ei toisen luona väkisin pitämällä pysy, menee jos on mennäkseen.
Tämä on sinulla vain yks elämänvaihe, luota siihen että elämä kantaa. En toki itsekään tiennyt silloin parikymmentä vuotta sitten, että olisimme vielä yli 4-kymppisinäkin yhdessä. Toivoin sitä tietenkin, mutta aikahan sen sitten näytti että niin kävi.
Hommaa mieluummin itselle jotakin omia harrastuksia äläkä roiku miehessäsi. Ole iloisesti itsevarma ja näytä se miehellesikin. Ruikuttamalla ajat hänet aika varmasti pois ennen pitkää.
Minä pelkäsin mieheni menettämistä koko avioliiton ajan. Hän on erittäin seurallinen ja hyvä käytöksinen. Olimme myös yhdessä harrastukset ja melkein kaiken muun aikamme paitsi työn puitteissa.
Tunsin suurta alemmuutta ulkonäköni ja seksuaalisen kyvyttömyyteni vuoksi.
3 alatiesynnytystä 40 kymppisenä teki tehtävänsä.
Niinpä hän sitten löysi ihanan nuoren naisen, johon hän rakastui noin 2 vuotta sitten.
Ja tässä tuli todistettua se että pahimmilla peloilla on tapana toteutua, varsinkin jos sanot ne ääneen.
Elän nykyään katkeran 50-kymppisen yksinäisen naisen elämää. Hylkäsin lapsenikin katkeruuteni vuoksi, koska olisin myrkyttänyt heidänkin elämänsä, jos he olisivat jääneet luokseni.
En tiedä mistä moinen johtuu mut tunnen itse ihan samanlaisia pelkoja... niimpä olemme sen vuoksi ajautuneet asumuseroon ja lopullinen ero varmasti tulee jos en saa näitä luuloja pois.
Se on todella kuluttavaa ja turhaa... jos vain joku sanoisi mitä pitäisi tehdä et pystyis olemaan rauhallinen, luottamaan ja olemaan onnellinen siihen mitä on.