Miten miellätte seuraavan:
Mieheni haluaa seksiä lähes joka päivä, jos en sitä anna esim. väsymyksen tai haluttomuuden takia, useimmiten riitelemme. Hän myös kuvittelee, etten tällöin rakasta häntä. Illat hän aloittaa suunnittelemaan jo ennen kuin saan silmäni aamulla auki: millainen esileikki, mistä asennosta jne. Päivisinkin vilauttelee housuistaan mm. suuseksin toivossa. Myös lähes päivittäinen kaljan kittaaminen kuuluu kuvioihin. Myös jankuttaminen: rakasta minua, sano että rakastat, sano että olet koko elämän kanssani jne. nämä pahimmillaan noin 10-20 krt/pv. Olemme olleet yhdessä jo toistakymmentä vuotta ja perheeseemme kuuluu 5 lasta. Mies käy töissä, itse olen kotona lasten kanssa. Tuntuu kuin mieheni elämässä ei enää muuta ajateltavaa olisi.
Pakkomiellekö seksiin??
Mieheni haluaa seksiä lähes joka päivä, jos en sitä anna esim. väsymyksen tai haluttomuuden takia, useimmiten riitelemme. Hän myös kuvittelee, etten tällöin rakasta häntä. Illat hän aloittaa suunnittelemaan jo ennen kuin saan silmäni aamulla auki: millainen esileikki, mistä asennosta jne. Päivisinkin vilauttelee housuistaan mm. suuseksin toivossa. Myös lähes päivittäinen kaljan kittaaminen kuuluu kuvioihin. Myös jankuttaminen: rakasta minua, sano että rakastat, sano että olet koko elämän kanssani jne. nämä pahimmillaan noin 10-20 krt/pv. Olemme olleet yhdessä jo toistakymmentä vuotta ja perheeseemme kuuluu 5 lasta. Mies käy töissä, itse olen kotona lasten kanssa. Tuntuu kuin mieheni elämässä ei enää muuta ajateltavaa olisi.
Pakkomiellekö seksiin??
Vastaukset 13
Vanhimmat
minullakin. Liitto kestänyt 20vuotta. Riitely rauhoittunut jo asiasta mutta huomauttelua silloin tällöin tulee. Tuo kaljan kittaaminen on surkastuttanut seksielämämme minimiin. Toisaalta hyvä ja kiltti mies, mutta stressaavaa on välillä ollut...
Miehenne on hylättyjä ja läheisriippuvaisia. He yrittävät täyttää omaa sisäistä tyhjyyttään kaljalla, koska siitä "palkinto"/tyydytys tulee heti. JA he eivät tiedä mitään muuta keinoa oman rakkautensa näyttämiseen kuin seksi ja toisaalta se tuo läheisyyttä ja tyydytystä myös heille itselleen. Se miksi hän suuttuu kun torjut hänet ilmentää hänelle väliinpitämättömyyttä sekä hylkäämistä kun hänen"rakkaudenosoituksensa" ei kelpaa. Toisaalta myös jonkun asteinen masennus aiheiuttaa seksiriippuvuutta, koska siinä yhdistyy lohtu ja hetkellinen tyydytys ja hormonaalinen(endorfiini) mielihyvä.
Se miksi hän koko ajan jankkaa sinua todistamaan rakkauttaan johtuu menettämisenpelosta ja lähesiriippuvuuden aiheuttamasta ajatusmaailmasta, että hän ei ole olemassa ollenkaan ilman sinun rakkauttasi. Eikä silti usko sitä vaikka kuinka sitä toitottaisit.
Mieti millainen tausta miehelläsi on ja katso asioita sen valossa. On paljon helpompaa tuomita teot kuin ymmärtää miksi!
Tuollaiset ongelmat on aina paljon syvemmällä kuin vaan siinä, että hän haluaa seksiä, juo kaljaa ja jankkaa. Hyvää jatkoa sinulle. Toivottavasti uskaltaudut ottaamaan selvää miehestäsi. Hän joka tapauksessa tarvitsee tukeasi.;-))
Ehdotat ymmärtävää asennetta ketjun aloittajan ongelmaan. Ymmärtäminen on hyvä asia, ja erityisesti siinä tapauksessa, että mies todellakin on 'hylätty'. Ymmärtäminen on kuitenkin joskus tuloksetonta.
Omasta kokemuksesta tiedän, että tällaiseen käytökseen liittyy myös aina narsismi; sitä voi olla ilman hylkäyskokemuksia lapsena. Narsisti haluaa huomiota ja 'rakkautta' loputtomasti, mutta ei itse välttämättä kykene ollenkaan ottamaan toisen tunteita huomioon ja ymmärtämään niitä. Narsistin käytös on lapsenomaista. Rakkautta hän osoittaa seksin kautta. Ja, jos seksiä ei tipu, se koetaan 'hylkäämisenä'. Kuvaan kuuluu usein alkoholi, koska alkoholin avulla on mahdollista kohdata käsittelemättömiä tunteita.
Meillä melkein samanlaista, paitsi että hän yrittää mukamas rankasta mua aina sillä ettei anna seksiä.
Sanoo monta kertaa päivässä rakastavansa minua ja samalla kysyy, et rakastanko häntä. Jos en aina jaksa, niin suuttu.
On erittäin mustasukkainen. Hänellä itsellään menossa monta juttua yhtäaikaa. En kuitenkaan osaa olla mustasukkainen, koska tiedän et hän on ja pysyy niin kauan kuin haluan hänet pitää.
Hän usein vannottaa sanomaan etten petä häntä, sanonkin et en yhtään enempää kuin sä minua.
Helpottaa vähän kun tiedän etten ole ainoa joka tämän kokee. Kiitos kommenteista! Minä en vaan tiedä miten tästä pääsee pois? Olen ehdottanut eroa, ihan lapsiakin ajatellen, mutta siitä saan vaan tappouhkauksia niskaani. Sopueroa ei ole olemassakaan. Perheneuvojalle tms. ei lähde, häntähän ei sinne haukkumaan mennä. Hänessä kun ei mitään vikaa ole, minun tässä pitäisi muuttua.
En tiedä haluanko edes yrittää enää yhtään mitään. Se mitä haluan on "normaali" perhe-elämä! Ymmärtää en jaksa!
Olen loppu!
Voin kuvitella tilanteesi; miehesi on kuin yksi lapsi lisää. Ymmärtämisellä on rajansa, varsinkin, kun ymmärtämisestä ei loppujen lopuksi ole mitään hyötyä - se jopa pahentaa tilannetta. Ja mitä 'ymmärtämisellä tarkoitetaan, kun miehesi ei näköjään kykene puhumaan tunne-elämästään ollenkaan. Tilanne ei odottamalla muutu.
Tappouhkaukset ovat vakava juttu. Voitko puhua kellekään, esim. sukulaisellesi? Onko miehellä lähisukulaisia, esim. siskoa, jolle voisit kertoa tilanteestanne?
Toivotan sinulle jaksamista!
Olen puhunut parille parhaimmalle kaverille ja myös hänen sisarelleen. Kaikki vaan toivottaa jaksamista. Surkuttelevat ja hokevat, kyllä sä pärjäät! Pakkohan mun on pärjätä ja jaksaa, ei oo muita vaihtoehtoja.
Kaunis kiitos teille ja ystäville jotka jaksavat kuunnella. Se helpottaa.. mutta kuka osaa auttaa?
Tiedän tilanteen; kaikki lopulta toivottavast vain jaksamista, keneltäkään ei saa suoraa apua. Tässä tilanteessa joudut auttamaan itse itseäsi, koska miehesi ei suostu tekemään asialle mitään. Jos et jaksa enää tätä tilannetta, niin sinun on syytä erota miehestäsi. Vaikka tappouhkausten latelu on vakava juttu, niin luulisin, että miehesi on ladellut niitä vuosikaudet tasaisin välein, enkä siksii usko, että hän on sitä tyyppiä, joka toteuttaa aikeensa; se on vain yksi hänen kiristyskeinoistaan. Yksinkeraisesti: älä jätä miehellesi enää vaihtoehtoja.
Eilinen ilta meni taas riidellessä.. "keskusteltiin" taas tilanteesta. Annoin kaks vaihtoehtoa: ero tai perheneuvoja, muita vaihtoehtoja ei ole! Mies valitsi eron ja kysy et käykö se mulle. Sanoin et käy, en jaksa enää jatkaa. Ja sit rävähti! Sen jälkeen kun sanoin et haluan erota, se on meidän molempien kannalta parasta ja lasten etuakin ajatellen.. vaustauksesi sainkin: voi jumalauta, arvasinhan minä, akka haluaa vain erota, eihän sulla mitään yritystä tähän enää oo. Yritäpä ees erota ni teen sun ja lasten elämästä helvettiä jne. uhkas ottaa lopputilin töistäkin (vakituinen paikka ja helvetin hyvä palkka) ja se lopputilikin vaan ihan siks ettei sit tarviis maksaa lapsista elatusmaksuja :-) muutto toiselle paikkakunnalle ja välit lapsiin kokonaan poikki.. Jos me erotaan ni hän on se joka eroaa, en minä, näin se sanoi!!
Miten ihmettä se tuolla voittaa?
Lähtisin tästä mut en uskalla. Ensinnäkin en haluis et lapset joutuu kärsimään. Mies ei tule toimeen vanhimman lapsen kanssa, ei oo koskaan tullu, mut pienempien kanssa kyllä. Haluaisin kyllä että lapsilla olis isä, oltiinpa yhdessä tai ei.. niistä rahoista en todellakaan välitä!!! Ja toisekseen ne tappouhkaukset.. oikeesti pelkään! On se niistä jankuttanu tasasin väliajoin, en usko että se niitä toteuttaa mut yrittää se kyllä pystyy..
Aamulla taas olevinaan sovittiin (sovittiin ja sovittiin: mun pitäs kuulemma muuttuu) taas vähän asioita mut periksi en antanu sen eron ja perheneuvojan suhteen, se pitää. Ei edelleenkään sinne suostu. Lähti kesämökille, mun oli tarkotus mennä lasten kaa perässä ku isommat tulee koulusta. Sanoin sille et jos mä huomaan et ottaa yhdenkin kaljan siellä, lähden samantien kotiin takas. Lupas olla juomatta, oikein vanno vannomisen perään. Tarkistin ennen sen lähtöö autotallin, löysin sieltä täyden 12-packin piilosta. Ootin et lähtee ja kävin uudelleen tsekkaamassa: kaljat poissa!! Eli mä oonkin sit lasten kaa tänään kotona.
Pitäs vaan koko ajan olla naimassa ja kiimassa ja jos ei anna niin mies vetää ihan mielettömän määrän herneitä nenään! Se ei kyllä yhtään auta ko seuraavan kerran tulee vonkaamaan vaan pikemminkin tappaa loputki seksihalut. Tulee tunne että on pakko antaa ko ei tahtois riidellä toisen kanssa....
Ja kun se on niin helppoo: levitä haaras ja anna, ei tarvii tapella! Nopeesti ohi.. sillä selvä, jää aikaa muuhunkin ja saa ehkä jopa nukuttuakin!
...on viisi lasta,pitkä liitto takana,ja miksei vielä edessäkin.Jollakin lailla tuntuis että miehelläsi olis kovakin pätemisen tarve noissa asioissa.
Tottahan toki se on normaalia elämää että välillä ollaan ilman seksiä,ja taas toisaalta harrastellaan sitä useamman kerran viikossa.
Meillä emännän kanssa se vaihtelee rajustikin.Vaikka meidän muksut jo on niin isoja ettei ne ole enää siinä mielessä rasitteena taikka esteenä,niin voi olla että ilta vaan istuskellaan ja naatiskellaan hiljaisuudesta.
Miehes on vissiin sekottanut tyystin rakkauden ja seksin.Vaikkei tänään sekstailisikaan,ei se tarkoita sitä ettei tänään rakastaisi.
Sekottanut hyvinkin !! Miten sen saa tajuumaan ettei se noin mee miten se kuvittelee..
Eihän tässä enää oo mitään merkitystä millään asialla kohta.
Olen yrittänyt puhua sille just noin niinku sanoit mut sit mä kuulen siltä et: joo mut niillähän onkin miehet sellasia ettei ne vaimoistaan välitä, näkeehän ton tai sit niil ei seiso!
:-)