Minä olen huomannut erikoislaatuisen piirteen viime aikoina. Nimittäin, olen kovasti netin kautta ja livenä yrittänyt saada naisseuraa. Molemmin päin lopulta tuloksetta. Loppujen ajatus siitä että minulla olisi naisystävä on yhtä todennäköinen kuin että löytäisi merenrantatontin Sveitsistä.
Kuitenkin, netin kautta erilaisten palstojen kautta tutustuu erilaisiin ihmisiin, myös naispuolisiin. Joidenkin heidän kanssaan on juttu luistanut niin hyvin ja ollaan oltu samalla aaltopituudella että olen jäänyt siihen viestittelyyn koukkuun. Joitakin näistä naisista olen alkanut pitää enemmänkin ystävinä kuin naisina, joita yrittäisin vongata.
Tällaisena asiat säilyvät silloin kun he itse asuvat jossain kauempana. Muutaman kanssa olen jo pari vuotta ollut tekstiviesti- sähköpostiyhteydessä ja joidenkin kanssa olen puhelimitsekin jutellut. Nämä ihmiset ovat olleet sellaisia joiden kanssa on ollut yhteiset kiinnostuksen kohteet ja muutenkin samanlainen arvomaailma.
Kuitenkin, minä en missään tapauksessa halua tavata heitä sillä silloin meidän ystävyyskin menisi menojaan. On ollut samanlaisia viestisuhteita myös pk-seudulla asuvien naisten kanssa ja koska heidän tapaamistaan ei voi pitemmän päälle välttää olen tavannut heidät ja heti on huomannut että nainen ei sittenkään ole ollut romanttisessa mielessä kiinnostunut. No, on meidän juttutuokiot sitten ollut ihan mukavia mutta se onkin ollut sellaista ystävien keskinäistä juttelua. Tapaamisen jälkeen viestittelykerrat ovat harvenneet ellei kokonaan loppuneet, mikä tietenkin paljastaa naistenkin motiivit hakea juttuseuraa. Minä kun en ole sellainen kaveri johon naiset koskaan rakastuisivat. Minä olen sellainen mukava juttukaveri, en muuta.
Tämän takia joka kerta kuin esim eräs viestiystävä Joensuusta tai Rovaniemeltä sattuu just nyt olemaan Helsingissä käymässä ja kysyy että käytäiskö vaikka kahvilla niin olen sanonut että voi kun mulla on just tänään 14h työpäivä että ei millään ehdi. Tai jos etukäteen sanoo että se ja se päivä tulee käymään Helsingissä niin mulla on just sinä päivänä mökin katonmaalaminen tai jokin muu tekosyy. En halua menettää näitä ystäviä.
Tosiasia liene se, että minä olen ns pinttynyt poikamies eikä minua varten olla naisia luotu romanttisessa mielessä mutta ainakin ystävä haluan olla heifdän kanssaan.
Viime aikoina minulla on ollut aivan kamalia rahahuolia asuntolainoineni ja muine velkoineni. Jostain kumman syystä olen moisista huolista melkein tyytyväinen sillä silloin ajattelen niitä, enkä sitä miten onnetonta ja ankeata elämäni ilman naista sittenkin on. Jotain positiivista siinäkin.
Kuitenkin, netin kautta erilaisten palstojen kautta tutustuu erilaisiin ihmisiin, myös naispuolisiin. Joidenkin heidän kanssaan on juttu luistanut niin hyvin ja ollaan oltu samalla aaltopituudella että olen jäänyt siihen viestittelyyn koukkuun. Joitakin näistä naisista olen alkanut pitää enemmänkin ystävinä kuin naisina, joita yrittäisin vongata.
Tällaisena asiat säilyvät silloin kun he itse asuvat jossain kauempana. Muutaman kanssa olen jo pari vuotta ollut tekstiviesti- sähköpostiyhteydessä ja joidenkin kanssa olen puhelimitsekin jutellut. Nämä ihmiset ovat olleet sellaisia joiden kanssa on ollut yhteiset kiinnostuksen kohteet ja muutenkin samanlainen arvomaailma.
Kuitenkin, minä en missään tapauksessa halua tavata heitä sillä silloin meidän ystävyyskin menisi menojaan. On ollut samanlaisia viestisuhteita myös pk-seudulla asuvien naisten kanssa ja koska heidän tapaamistaan ei voi pitemmän päälle välttää olen tavannut heidät ja heti on huomannut että nainen ei sittenkään ole ollut romanttisessa mielessä kiinnostunut. No, on meidän juttutuokiot sitten ollut ihan mukavia mutta se onkin ollut sellaista ystävien keskinäistä juttelua. Tapaamisen jälkeen viestittelykerrat ovat harvenneet ellei kokonaan loppuneet, mikä tietenkin paljastaa naistenkin motiivit hakea juttuseuraa. Minä kun en ole sellainen kaveri johon naiset koskaan rakastuisivat. Minä olen sellainen mukava juttukaveri, en muuta.
Tämän takia joka kerta kuin esim eräs viestiystävä Joensuusta tai Rovaniemeltä sattuu just nyt olemaan Helsingissä käymässä ja kysyy että käytäiskö vaikka kahvilla niin olen sanonut että voi kun mulla on just tänään 14h työpäivä että ei millään ehdi. Tai jos etukäteen sanoo että se ja se päivä tulee käymään Helsingissä niin mulla on just sinä päivänä mökin katonmaalaminen tai jokin muu tekosyy. En halua menettää näitä ystäviä.
Tosiasia liene se, että minä olen ns pinttynyt poikamies eikä minua varten olla naisia luotu romanttisessa mielessä mutta ainakin ystävä haluan olla heifdän kanssaan.
Viime aikoina minulla on ollut aivan kamalia rahahuolia asuntolainoineni ja muine velkoineni. Jostain kumman syystä olen moisista huolista melkein tyytyväinen sillä silloin ajattelen niitä, enkä sitä miten onnetonta ja ankeata elämäni ilman naista sittenkin on. Jotain positiivista siinäkin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olet aivanku yks mies helsingistä! Kenen kanssa textailin ja soittelin KAUAN!! Tai no noin pari vuotta muistaakseni.. Mutta sitten puhelin ja kortti meni mäsäks niin ei sitten sen jälkeen.. Mahatko olla sama kuulostat ainakin NIIIN samanlaiselta!!!! =0)
Minulla on samat oireet, minä typerys olen vaan mennyt tapaamaan näitä ystäviä. ja siihen se ystävyys yleensä päättyy. Pidä sama linja niin ystävät säilyy. hyvää kevättä!!!
Ennen nettiä ja tekstiviestejä ihmiset harrastivat kirjekavereita. Ihan totta. Oli oikein tietyntyyppyisiä lapsille ja nuorille kohdistettuja ASIALLISIA julkaisuja, joissa oli kirjeenvaihtoilmoituksia ulkomaita myöten. Aivan eri juttu kuin iltapäivälehtien "kirjekaveria/pk-seuraa haetaan".
Ja monet aloittivat nuorena useiden kirjekavereiden kanssa viestimisen. Jotkut suhteet ovat säilyneet aikuisuuteen asti.
Silti mitään elämänkumppanuussuhteita ne eivät alun perinkään ole olleet. Vaan kaveruutta, kirjeiden välityksellä. Jotkut tapasivat näitä kavereita ja heillä sitten synkkasi enemmän tai vähemmän. Jos vähemmän, niin kirjoittelukin loppui. Jos taas enemmän, kirjoittelu jatkui, samoin tapaamiset, mutta edelleenkin kai aika harva suhteeseen ryhtyi. Kirjekavereita oli molempia sukupuolia.
Ehkä sulle nuo viestittely-ystävät ovat samantapaisia. Viestimuoto vain on muuttunut. Siinä on tietysti se huono puoli, että jos toinen ottaakin homman enemmän tosissaan, niin väärinkäsityksiä varmasti syntyy. Ehkä et ole edes ainoa. Mutta internetin tyyli on enempi seuranhakupainotteinen, joten vars. platoniset ystävyyssuhteet ovat jääneet taka-alalle. Ja toisaalta, se takaportti on kiva pitää raollaan ;)
se on! just tässä oottelen et se mies tulis nettiin.. =)olen todellakin koukussa siihen.. meillä tosiaan se, että varmaakin molemmat haluais tän jutun olevan enemmän kuin netissä juttelua, mutta välimatkan takia se on hiukka hankalaa.. ja sitten kun se mies on tuolta länsinaapurista, niin kielen kanssakin ollaan vähän hakusalla..että empä oikein tiedä onnistuisiko se livenä..olishan se kyl kiva kokeilla, kun tosiaan synkkaa niin hyvin.. ;) ja jos molemmat on tosissaan niin ehkäpä niiden ongelmien yli on mahdollista päästä..
Viestittely on upeeta ja antaa tunteen siitä, että joku välittää Sinusta. Mutta... tuntemaon... eikö olisi miellyttävämpää saada tekstari naiselta, joka rakastaa Sinua oikeasti ja jota Sinä rakastat! Olet pinttynyt poikamies, lämmin ja rakastava nainen antaisi Sinulle elämänsisältöä, läheisyyttä ja onnellisuutta. Meillä kaikilla on huolemme, onpa huolet taloudellisista asioista, ihmissuhteista tai yksinäisuudestä johtuvia. Huolet ovat voitettavissa ja niiden summa on aina vakio, kun yksi korjaantuu, seuraava tulee tilalle.
Muista kuitenkin, ystävät ovat tärkeitä, mutta tärkein on kuitenkin oma rakas; ihminen jota saa helliä ja joka hellii Sinua, ihminen, jolle voit uskoutua niin huolissasi kuin iloissasi, kuunnella ja puhua, ihminen, jonka kanssa voit lenkkeillä, harrastaa, laittaa ruokaa ja syödä yhdessä ja ennenkaikkea tuntea läheisyyttä!
Älä pelkää!
Jossakin on joku nainen juuri Sinua varten, katsele ympärillesi(vaikkapa kaupan kassalla, junassa, kuntosalilla, uimahallissa tai lenkkipolulla), mene netin deittisivuille ja vastaa kiinnostaviin viesteihin, kirjoittele, kerro itsestäsi, toiveistasi ja haluistasi; jostakin se oikea nainen ilmaantuu, kunhan jaksat odottaa ja ennenkaikkea uskallat lähestyä; ota kiinni hellästi ja rakasta!
Kaikkea hyvää elämääsi :)
Viestisi oli niin kaunis kuin olla ja voi. Kaltaisellesi selvästikin lämminsydämiselle ihmiselle ei voi toivoa mitään muuta kuin kaikkea hyvää.
Itse asiassa, tapasin tänään, siis lauantaina, yhden nettitutun ja tulimme varsin hyvin juttuun. Ties mitä siitä kehittyy. Hän itse ehdotti että tapaamme uudestaan.
Kuitenkin se pinttynyt poikamies minussa hälyttää että ei mene oikein. Minä olen ollut liian kauan yksin että voisin oppia rakastamaan ketään toista.
Mutta kiitos rakas ystävä lämpimistä sanoistasi. Toivottavasti sinun elämässäsi on onni ja rakkaus myötä.
Onneksi jokainen suhde on oman laisensa ja ainoa maailmassa. Énsin vuosikausiin mikään ei onnistunut, ei onnen tunteita ole saanut kokea, ei rakkautta. Ainoastaan pintaliitoa joka on tuonut pinnallisia suhteita. Sitten rakastuu ja kokee kaiken mistä kirjoitit. Mutta parin vuoden kuluttua ilmeneekin että Rakkaus itse onkin Suuri Ongelma. Se ei olekaan rakkautta. Minut on nujerrettu kaiken sen alapuolelle missä aiemmin vaelsin. Ehkä satutin jotain (mutta ketä??) ja nyt se kostautuu. Ehkä olen vain epäonninen ihminen.
Silti uskon että on pieni mahdollisuus tavata joku joka välittää ja josta saa itse välittää: antaa itsensä kokonaan. En vain usko että minusta on yrittämään. Ainakaan vielä.
Oletko kosaan kertonut tavatessa tai puh.yhteydessä asian niin että toinenkin ymmärtää asian !
Pelkäätkö sitoutumista ,pakenetko jotain ? Vastuuta joka voi tulla suhteen myötä . Oman elämän menettämistä , se ei pitäisi mennä jokaisella on oikeus parisuhteessa omaan elämään , mutta täytyy muistaa toisen kunnioittaminen. Kuin myös se , että myös VOIT ELÄÄ VAIKKA OMISSA OLOISSA , ASUNNOSSA VAIKKA HALUAISIT PITÄÄ SUHDETTA YLLÄ . Silloin kerro suoraa se mitä ajattelet sitoutumisesta .