Tämä on hieman ikävempi aihe mutta silti mielenkiinnosta kysyisin, että onko tänne kirjoittaneilla kokemusta, että avioero olisi aiheuttanut jonkinasteista masennusta tai hermoromahduksen vai onko kaikki olleet niin onnellisessa asemassa että heille avioero on ollut uuden elämän alku?
Itse tunnen muutamia miespoloisia, jotka avioeron myötä alkoholisoituivat täysin, siis, eivät ryypänneet ennen eroa vaan heidän tapauksessaan ero ajoi juomiseen. Tietysti päinvastoin on useampikin tapaus.
Näillä minun typerillä kysymyksilläni on sellainen motiivi, että minä yritän kehittää itselleni jonkinlaista ajatusmaailmaa, että kenties minun kohtalokseni koituva yksinjääminen, siis että ei ole sitä vaimoa koskaan ollutkaan saatikka siitä olisi eronnut, ei sittenkään ole se kaikkein kauhein kohtalo, joka ihmispoloa voi kohdata.
Itse tunnen muutamia miespoloisia, jotka avioeron myötä alkoholisoituivat täysin, siis, eivät ryypänneet ennen eroa vaan heidän tapauksessaan ero ajoi juomiseen. Tietysti päinvastoin on useampikin tapaus.
Näillä minun typerillä kysymyksilläni on sellainen motiivi, että minä yritän kehittää itselleni jonkinlaista ajatusmaailmaa, että kenties minun kohtalokseni koituva yksinjääminen, siis että ei ole sitä vaimoa koskaan ollutkaan saatikka siitä olisi eronnut, ei sittenkään ole se kaikkein kauhein kohtalo, joka ihmispoloa voi kohdata.
Vastaukset 4
Vanhimmat
yleensä naiset selviytyvät avioerosta paremmin kuin miehet, johtunee naisten tavasta käsitellä ja puhua asioista.
Miehet on enempi tuppisuita ja romahtavat täysin (ei siis kaikki tietenkään, mutta enemmän kuin naiset).
naiset aloittavat eroprosessin jo avioliitossa, jopa kaksi vuotta aikaisemmin itse eroa. Eikö olekkin loistava suhtautuminen avioliittoon ja sen korjaamiseen silloin?
Ja johtuisko siittä, että naiset saavat auttavan tukihenkilön jostain miehestä, joka antaa lopullisen sysäyksen eroprosesille, vaikka ehkä suoranaista fyysistä pettämistä tapahtuisikaan, niin henkisellä tasolla täysin vertailukelpoista.
Ja johtuisiko siittä, että naiset aloittavat uuden suhteen helpommin eron jälkeen?
Onkohan kukaan uskaltautunut tutkia asioita tältä kantilta, vai käykö sosiaali tantta feministien armeija kimppuun, kuin sika limppuun?
Eikö se, että naiset aloittavat eroprosessin jo avioliitossa kauan ennen lopullista eroa, kerro siitä, että naiset harkitsevat päätöstä pitkään ja hartaasti? Yleistys tietysti tämäkin, naisten tapoja käsitellä eroprosessia on varmasti yhtä monta erilaista kuin eroajiakin.
Mistä noita auttavia tukihenkilömiehiä saa? Omalle kohdalleni ei kyllä osunut aikanaan... :o)
Väite, että naiset aloittaisivat uuden suhteen helpommin eron jälkeen, perustunee kirjoittajan kokemuksiin. Itse olisin kyllä veikannut päinvastaista.
Entäs sitten nainen joka yllättäen jätetään? Mulle terapeutti sanoi talvella, että jos päädymme miehen uskottomuuden vuoksi eropäätökseen, olen puolen vuoden päästä paremmassa kunnossa kuin mieheni. Ja jo nyt, reilu kuukausi lopullisesta eropäätöksestä (reilu 3kk miehen pettämisen paljastumisesta) huomaan, että minulla naisena asiat on jo paremmin kuin ex-miehellä. Minä olen käsitellyt eroni itse ja ystävien kanssa ilman miespuolista lohduttajaa, kun taas miehellä on ollut tukena nainen jonka kanssa hän petti...