Moikka!
Haluaisin kuulla onko kenelläkään kokemusta vastaavasta tilanteesta mitä mulla nyt on. Olen aivan pihalla enkä tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Olen jättänyt miehen n. vuosi sitten kymmenen vuoden seurustelun jälkeen. Syitä silloin oli mm.luottamuspula ja läheisyyden halun väheneminen selvästi. Aloin liian nopeasti uuteen suhteeseen ja nyt olen seurustellut kohta vuoden toisen miehen kanssa. Olen kuitenkin viimeiset puoli vuotta enemmän tai vähemmän haikaillut entisen miehen perään. Mitä enemmän olen ex:n kanssa yhteydessä sitä voimakkaammaksi tunteet tulevat. Myös ex:lläni on vielä tunteita minua kohtaan. Tilanne on kuitenkin se, että olen hirveän mustasukkaista sorttia ja pelkään, että tämän viimeisen vuoden ajan tapahtumat vaivaavat minua liikaa, jos kuitenkin haluamme vielä aloittaa uudestaan suhteen ex:n kanssa. Olen erityisesti ollut entisessä suhteessa mustasukkainen siksi, ettei miehelläni ollut ennen meidän eroa aiemminkaan ollut toista naista, koska olemme alkaneet seurustella jo yläasteella. Haluisinkin tietää onko kenelläkään kokemusta lähes vastaavasta tilanteesta, koska meitä molempia mietityttää se, voitaisiinko me vielä palata yhteen. Mä olen aiheuttanut ihan kamalan tilanteen meille molemmille, koska me rakastetaankin vielä vuoden tauon jälkeen toisiamme.
Haluaisin kuulla onko kenelläkään kokemusta vastaavasta tilanteesta mitä mulla nyt on. Olen aivan pihalla enkä tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Olen jättänyt miehen n. vuosi sitten kymmenen vuoden seurustelun jälkeen. Syitä silloin oli mm.luottamuspula ja läheisyyden halun väheneminen selvästi. Aloin liian nopeasti uuteen suhteeseen ja nyt olen seurustellut kohta vuoden toisen miehen kanssa. Olen kuitenkin viimeiset puoli vuotta enemmän tai vähemmän haikaillut entisen miehen perään. Mitä enemmän olen ex:n kanssa yhteydessä sitä voimakkaammaksi tunteet tulevat. Myös ex:lläni on vielä tunteita minua kohtaan. Tilanne on kuitenkin se, että olen hirveän mustasukkaista sorttia ja pelkään, että tämän viimeisen vuoden ajan tapahtumat vaivaavat minua liikaa, jos kuitenkin haluamme vielä aloittaa uudestaan suhteen ex:n kanssa. Olen erityisesti ollut entisessä suhteessa mustasukkainen siksi, ettei miehelläni ollut ennen meidän eroa aiemminkaan ollut toista naista, koska olemme alkaneet seurustella jo yläasteella. Haluisinkin tietää onko kenelläkään kokemusta lähes vastaavasta tilanteesta, koska meitä molempia mietityttää se, voitaisiinko me vielä palata yhteen. Mä olen aiheuttanut ihan kamalan tilanteen meille molemmille, koska me rakastetaankin vielä vuoden tauon jälkeen toisiamme.
Vastaukset 4
Vanhimmat
..olimme entiseni kanssa 6 vuotta yhdessä, se oli elämää suurempaa rakkautta. Muutettuamme yhteen tulivat ongelmat,luottamuspula ja sairaalloinen mustasukkaisuus, johon suhteemme lopulta kaatuikin. Petin ja rakastuin, jätin entiseni. Uusi suhde ei kuitenkaan ollut ruusuinen, mitä huonommin meillä meni, sitä enemmäm kaipasin entistäni. Joka edelleen rakasti minua ja toivoi yhteenpaluuta. Niinpä palasimme yhteen, koska itsekin rakastin edelleen entistäni. Jos saisin aikaa taaksepäin, tekisin asiat toisin.
Nimittäin oltuamme lähes vuoden erossa, oli tapahtunut liikaa molempien tapaillessa muita. Mustasukkaisuus ja vanhat kaunat painoivat taustalla, viimeisen vuoden aikana melkein tapoimme toisemme. Kaikki kaunis katosi suhteestamme eikä jäljelle jäänyt kuin loukkaukset ja ilkeät sanat..viimein tilanne räjähti käsiin emmekä ole enää missään tekemisissä. Lopullisesta erostamme on nyt kulunut puoli vuotta.
Olen hyvin surullinen, koska kaipaan entistäni ihmisenä ja rakastan häntä edelleen. Mutta yhteen en palaisi koskaan. Eikä olisi pitänyt koskaan palatakaan, pilasimme kaiken mitä meillä oli. Kun kerran erotaan, pitäisi päätöksessä pysyä..toisaalta nyt ainakin tiedän, ettei meistä loppupeleissä olisi koskaan enää tullut mitään, koska yritimme uudelleen eikä se toiminut. Niinpä minun ei tarvitse jossitella tai pohtia, että olisiko meistä voinut kuitenkin tulla vielä jotain..tai luovutimmeko liian helpolla..
Vaikea tilanne sinulla, neuvon vain, että punnitse tarkkaan..sillä pahimmassa tapauksessa kitkette kaikki kauniit muistot toisistanne jättäen jäljelle vain katkeruuden..
Tsemppiä!
Valitettavasti elämän junassa ei ole peruutusvaihdetta. Olen itsekin aikoinani, viime vuosituhannella, palannut entisen kanssa yhteen. Yhteen palaaminen on virhe - pääsääntöisesti. Saattaahan se olla mahdollista, että sinä olisit poikkkeustapaus, mihin en usko.
Tee siis kylmä leikkaus. (1) Luovu pakonomaisesta riipuvuudestasi toiseen ihmiseen. Vain siten saavutat sellaisen tasapainon, että pystyt ottamaan kumppanin vastaan. (2) Päätä ettet enää ole yhteydessä eksääsi. Se tuntunee juuri nyt mahdottomalta, mutta tunteet kyllä katoavat. (3) Sinulle saattaa jäädä kaunis muisto eksästäsi, joka on vuosikymmenien myötä arvokkaampi kuin kaiken tuhoaminen 'palailemalla'.(5) Opit hallitsemaan omaa elämääsi, jos myönnät sen, että jotkut päätökset ovat lopullisia.
Moni yrittää elämän junassa kulkea vapaamatkustajana. Se ei kuitenkaan onnistu. Lippu peritään jossakin vaiheessa; takki viimeinenkin on aina taskuton.
Muista myös, että aika kultaa muistot.
En sano tätä sillä tuomiolla, etteikö teistä koskaan enää paria tulisi; helppoahan se on olla tutun ja turvallisen kumppanin kanssa jne. Ihan hyvä juttu.
Mitä itse tekisin tilanteessa?
Ottaisin aikalisän! Miettisin rauhassa ja punnitsisin ja toki kuulostelisin itseäni ja sydäntäni.
Ihan yksin. Kokeile myös sitä vaihtoehtoa, olisit muutaman kuukauden ihan yksin, sillä jos takana on pitkä liitto ja vielä nuorena aloitettu niin ihan totta, voisi tehdä terää kokeilla "omia siipiään".
Saisit tunteesi ja ajatuksesi selvitettyä..
Saattaa auttaa teitä kumpaakin eteenpäin.
Kiitos todella paljon kaikille viestiini vastanneille! Kommentit lämmittivät todella paljon sydäntäni, antoi ajattelemisen aihetta ja myös itseluottamusta tulevaisuutta ajatellen. Kiitos ja mukavaa kesän odotusta kaikille!