Hei,
Meillä on seuraavanlainen tilanne. Riitelemme pikkujutuista. Meillä on 1v 3kk vanha pieni poika.
Vaimoni on hoitovapaalla ja minä teen kahta työtä. Rahatilanteemme on huono. Kannan taloudestamme vastuun.
Eileinen päivä oli taas seuraavanlainen:
Olimme sopineet että siivoamme ja vietämme seuraavana päivänä ns. vapaaillan kolmistaan.
Tulin töistä kotiin polkupyörällä hikisenä, mattoja ei oltu laitettu läjään niinkuin olin pyytänyt. Olisin samalla ovenavauksella vienyt ne ulos. Vaimo makasi sohvalla ja minua alkoi ärsyttää. Ruokaa kyllä oli kuitenkin tehty. Kerroin mitä ajattelin jonkun ajan kuluttua. Vaimoni meni makuuhuoneeseen itkemään. Päätin hyvitellä sanomisiani ja pääsimmekin sopuun melko pian. Poikamme pomppi sängyssä meidän kanssamme ja meillä kaikilla oli melko kivaa. Lopulta poika valitettavasti tipahti lattialle ja siitä seurasi pojan itkua ja kuhmu otsaan.
No, poika saatiin päiväunille ja siivosimme kaikki muut huoneet 72 neliön asunnossamme paitsi pojan huoneen. Poika heräsi ja vaimo alkoi syöttää sitä. Sanoin että lähden suihkuun, sen jäkeen korjaan kaksi keittion rikki mennyttä tuolia ja sitten minulle riittää. Vaimoni olisi voinut siivoita viimeisen huoneen. Ollessani suihkussa alkoi riehuminen. Vaimo tuli suihkuhuoneeseen täyttämään pesukonetta "pakkohan nää on tehdä" ja poika huusi ulkopulella äitiään. Pyysin erittäin turhautuneena häntä menemään pojan luokse ja jättämään pyykit. Lopulta hän lähti ja paiskasi oven voimalla kiinni.
Kun tulin suihkusta alkoi kaikenlainen hiillostaminen mitä minun pitäisi tehdä. Aloin ahdistua ja tajusin ettei minulla ole hetkenkään hengähdystaukoa.
Vaimolleni viimeinen pisara oli kun sanoin hänelle sängystä jota hän yritti saada minua korjaamaan että se on hänen entinen panosänkynsä. Sängystä on yksi lauta katkennut, sitä ei edes huomaa kun jäykkä patja on siinä päällä.
Vaimo lähti ulos ja tuli takaisin kolme tuntia myöhemmin. Sen jälkeen alkoi taas keittää kun poika oli tonkinut hänen vaatelaatikoitaan jotka hän oli käskenyt nostaa kaapin päältä pois.
Ei ollut mitään merkitystä sillä että poika oli vieressämme. Vaimoni raivoaminen yltyi siihen pisteeseen että alkoi nipistelemään minua. Jouduin lähtemään ulos poikamme vuoksi. Vietin yöni veneessä niinkuin monena muunakin yönä.
Olemme monasti joutuneet käsikähmään keskenämme. Lopputulos on ollut se että minä olen ollut "väkivaltainen" ja olen aiheuttanut sen että vaimoni on joutunut lyömään minua ja repimään paitojani päältäni. Minua harmittaa eniten se että pieni poikamme joutuu näkemään tälläistä. Vaimoni ei pidä sitä selvästikään tärkeänä.
Meillä on seuraavanlainen tilanne. Riitelemme pikkujutuista. Meillä on 1v 3kk vanha pieni poika.
Vaimoni on hoitovapaalla ja minä teen kahta työtä. Rahatilanteemme on huono. Kannan taloudestamme vastuun.
Eileinen päivä oli taas seuraavanlainen:
Olimme sopineet että siivoamme ja vietämme seuraavana päivänä ns. vapaaillan kolmistaan.
Tulin töistä kotiin polkupyörällä hikisenä, mattoja ei oltu laitettu läjään niinkuin olin pyytänyt. Olisin samalla ovenavauksella vienyt ne ulos. Vaimo makasi sohvalla ja minua alkoi ärsyttää. Ruokaa kyllä oli kuitenkin tehty. Kerroin mitä ajattelin jonkun ajan kuluttua. Vaimoni meni makuuhuoneeseen itkemään. Päätin hyvitellä sanomisiani ja pääsimmekin sopuun melko pian. Poikamme pomppi sängyssä meidän kanssamme ja meillä kaikilla oli melko kivaa. Lopulta poika valitettavasti tipahti lattialle ja siitä seurasi pojan itkua ja kuhmu otsaan.
No, poika saatiin päiväunille ja siivosimme kaikki muut huoneet 72 neliön asunnossamme paitsi pojan huoneen. Poika heräsi ja vaimo alkoi syöttää sitä. Sanoin että lähden suihkuun, sen jäkeen korjaan kaksi keittion rikki mennyttä tuolia ja sitten minulle riittää. Vaimoni olisi voinut siivoita viimeisen huoneen. Ollessani suihkussa alkoi riehuminen. Vaimo tuli suihkuhuoneeseen täyttämään pesukonetta "pakkohan nää on tehdä" ja poika huusi ulkopulella äitiään. Pyysin erittäin turhautuneena häntä menemään pojan luokse ja jättämään pyykit. Lopulta hän lähti ja paiskasi oven voimalla kiinni.
Kun tulin suihkusta alkoi kaikenlainen hiillostaminen mitä minun pitäisi tehdä. Aloin ahdistua ja tajusin ettei minulla ole hetkenkään hengähdystaukoa.
Vaimolleni viimeinen pisara oli kun sanoin hänelle sängystä jota hän yritti saada minua korjaamaan että se on hänen entinen panosänkynsä. Sängystä on yksi lauta katkennut, sitä ei edes huomaa kun jäykkä patja on siinä päällä.
Vaimo lähti ulos ja tuli takaisin kolme tuntia myöhemmin. Sen jälkeen alkoi taas keittää kun poika oli tonkinut hänen vaatelaatikoitaan jotka hän oli käskenyt nostaa kaapin päältä pois.
Ei ollut mitään merkitystä sillä että poika oli vieressämme. Vaimoni raivoaminen yltyi siihen pisteeseen että alkoi nipistelemään minua. Jouduin lähtemään ulos poikamme vuoksi. Vietin yöni veneessä niinkuin monena muunakin yönä.
Olemme monasti joutuneet käsikähmään keskenämme. Lopputulos on ollut se että minä olen ollut "väkivaltainen" ja olen aiheuttanut sen että vaimoni on joutunut lyömään minua ja repimään paitojani päältäni. Minua harmittaa eniten se että pieni poikamme joutuu näkemään tälläistä. Vaimoni ei pidä sitä selvästikään tärkeänä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kerrassaan loistava kuvaus siitä, miten parisuhderiidat yleensä kehittyy (kokemusta on). Kumpikin nipottaa pikkuasioista, näkee ja reagoi vain negatiivisiin asioihin, yrittää hallita, neuvoa ja opettaa toista, ei kiitä ei kehu ei anna positiivista tukea, hakee oikeutusta kritiikille, nipottamiselle, vaatimiselle, jopa itsesäälillekin jne...
Loma tekisi teillekin todella hyvää. Enkä todellakaan tarkoita mitään aurinkomatkojen rantalomia...
Voiskos asioihin koettaa suhtautua vaihteeksi hiukan toisin? Voisko kouluttaa ensin itsensä uusille tavoille?
Voisko ottaa lomaa provosoitumisesta?
Voisko kiinnittää huomioita juttuihin, jotka toinen ON tehnyt, voisko huomioida toista positiivisin sanoin, voisko yrittää lujittaa eikä hajottaa? Voisko yrittää vääntää itseään kääntymään uuteen suuntaan, eikä tyytyä hiihtämään aina samoja latuja samoihin riitoihin?
Voisko ajatella lastakin...? Hänhän oppii siitä mitä näkee teidän tekevän.
Ei tuosta oravanpyörästä pääse eroon toista syyttämällä, kyllä sen eteen on tehtävä kovasti töitä myös itsensä kanssa.
Vai vielä olisi perheen isällä itsetutkiskelun paikkaa?
Kyllä se on hänen vaimollaan. Eiköhän esimerkissä perheen isä osallistu mahtavalla panoksella perheen tulonhankkimiseen, kodinhoitoon, lapsenhoitoon... ainakin kuvauksen perusteella. Eikä hän jättänyt huomioimatta mitä vaimo oli tehnyt.Huomasihan hän, että ruoka oli valmiiksi tehty. Huomasihan hän, että vaimo ruokki lasta.
Vaimo ei huomannut eikä arvostanut mitään perheen isän tekemää. Mikään ei riittänyt ja työlista on loputon (samasta kokemusta). Vaimolla itselleen pitää kyllä varata "omaa aikaa". Miehelle sitä ei suotaisi eikä työ vaatimukset ole missään järjellisessä suhteessa. Varsinkin kun toinen "vetää vieressä lonkkaa" esim. tv:tä tuijottaen.
Vaimolla aikaa löytyy valittamiseen ja kiukutteluun. Samassa ajassa "työt" olisi jo tehty yhdessä tai erikseen.
vaimo on turhautunut ja väsynyt jatkuvaan kotona oloon. Ehkä masentunut.
Olis varmaan keskustelun paikka.
Molemmilla syytä mennä itseensä ja miettiä, mitä voisi tehdä toisin.
Lapsen ei ole hyvä nähdä ja kuulla tuollaista.
asiaa.
Keskustella heidän pitäisi. Arvannen, että sekin menee riitelyksi..
väsyneiltä...
Parhaiten asiaa autta, kun pyytää apua! Jos ette muualta saa esim lapsen vahtia (sukulainen tai vastaava) niin sosiaalitoimiston perhetyöntekijä on sitä varten että hätä tilanteessa voi tulla kodinhoito avuksi. Vietätte päivän pelkästään kahden, tekemättä yhtään mitään. kumpikaan, ne pyykit, pölyt, ruuat ja kaikki saa sen ajan olla ihan tekemättä. ette te siihen kuole, että pöly tukko on sohvan alla, tai se rikkinäinen tuoli on korjaamatta. Mekin miehen kanssa pidetään joskus sellainen päivä ettei tehdä muuta kuin pakollinen. astiat koneeseen ja se siinä. ruoka ostetaa sinä päivänä mahdollisimman pitkälle valmiiksi valmistettuna. OMA JAKSAMINEN ON TÄRKEINTÄ. Kokeilkaa sitä että sinä olet esim lauantain lapsen kanssa ja vaimo sinä päivänä vapaalla.. poissa mökistä, ja sinä vaikka sunnuntaina... ja ihan niin pitkään ku vaan haluu.... kuhan illalla tulee takas nukkumaan viereen. nimen omaan VIEREEN! Älä lähde pois vaimosi luota, kysy suoraan kysymys mikä meihin on mennyt kun ei voida olla tappelematta, se todellakin vaikeuttaa lasta... mieti jos lapsesi saa pahojakin vaikutteita tuosta riitelystä, ethän halua että lapsesi joutuu isona esim maksamaan korvauksia jonkun pahoinpitelystä sen takia että te ette voineet sopia asioista puhumalla yhdessä!!! tarvitsette toistenne seuraa! vapaa-aikaa! väsyneenä ei kukaan jaksa hoitaa suhdetta. Lupaathan yrittää tuota levähdys juttua!!! ja sitä että jos alkaa mennä huutamiseksi, sanot että nyt istutaan alas, jos vaimosi jatkaa huutamista, istu hiljaa alas katso silmiin vakavana ja kysy että ollaanko me menossa nyt eri teille vai miksi tässä tapellaan! (tilanne loppuu kun antaa ns. kolauksen viestimällä että tämä tappelu vie voimat, ei jaksa enää!!!) jos ei nämä auta, niin sitten olette tienne päässä. mitä pitempään nitkuttaa vaikeaa suhdetta sitä vaikeampi on erota! toivottavasti selviätte tästä yhdessä... voimia! älä käytä väkivaltaa, se todellakin vaikuttaa siihen millainen lapsestanne tulee... mallia otetaan kotoa!
Kirjoituksesi on varmastikin siksi täällä "perheväkivalta" -osiossa, että haluat vaimosi sinuun kohdistaman väkivallan nostaa tuon kaiken muun kohtuuttomuuden lisäksi framille. Hyvä niin.
Ehdotan, että kehotat vaimoasi ottamaan yhteyttä Väkivalta-apua -palveluun. Se on tarkoitettu juuri väkivaltaisesti toimiville naisille. Löytyy osoitteesta www.vakivalta-apua.fi
KUULLOSTAA ETTÄ MOLENMMAT TARVITSETTE TERAPIAA JA ASENN MUUTOSTA.
EI SIITÄ TULE MITÄÄN ETTÄ MOLEMMAT KOMENTELEE MITÄ JA MILLOIN TOISEN PITÄÄ TEHDÄ. YHDESSÄ TEETTE KOTITÖITÄ VOIMIEN MUKAAN. JOS OTTAA ASENTEEN ETTÄ KUMPI ON TEHNYT ENEMMÄN JA ALAKAA LASKEMAAN TYÖTEHTÄVIÄ EI TAIDA YHTEISELOSTA TULLA MITÄÄN. NIPISTELYT JA VAATTEIDEN REPIMISET EIVÄT KUULU TASAPAINOISEN AIKUISEN IHMISEN KÄYTÖKSEEN...
teille tuntuu olevan pääasia se kumpi saa komentaa toista, ja jos jokin asia ei mene mielen mukaan niin kostetaan toiselle "sun pitäis tehdä tuota"...kasvakaa aikuisiksi molemmat..Ette kunnioita selvästikään toisianne lainkaan..ettekä muista että meillä kaikilla on tunteet. Lopettakaa nalkutus MOLEMMAT..tai erotkaa...
Veikkaanpa, että vaimosi on masentunut ja turhautunut. Onko hän nuori? Tarkoitan sitä, että nuorempana masentuu helpommin lasten kanssa, koska tulee helposti harhakuva, että on aina niin sidottu lapsiinsa kuin silloin, kun he ovat pieniä.
1-vuotiaiden lasten kanssa on oikeasti aika rankkaa..
Ja jos äidillä ei ole omaa (yksin oloa jolloin saa tehdä mitä hän itse haluaa, istua sohvalla, käydä kaverillaan, kirjastossa tai vastaavaa) aikaa, siis ilman lasta ja miestä tai ainakin ilman lasta, yhtään jos ei ole siis tätä aikaa niin on varmasti mieli maassa, itse sairastuin paniikki häiriöön kun olin niin pitkään kotona, enkä liikkunut mihinkään kotoa, muuten koti hommat olisi jääny tekemättä. nyt pidän omaa terveyttä tärkeimpänä asiana, koska sitä jos ei ole, ei äidistä ole mitään hyötyä, ei ole varaa sairastua/masentua tai muuta vast. kuvittele jokin vaara tilanne sillä aikaa että sinää olet esim töissä, ja äiti pökertyy väsymyksestä johtuen lattialle, ja on siinä kun sinä tulet töistä, mitä lapsi tekee sitten, se ei pärjää yksin. ole vaimos tukena, älä jätä yksin, kun olette saaneet apua, katsokaa sitten onko hyvä olla vielä yhdessä, helpottiko se apu...
Ei nyt oikein kuulosta hyvältä. Ensinnäkin minkäänlaista fyysistä väkivaltaa EI saa käyttää, et sinä eikä vaimo. Nipistely, paidan repiminen ym on myös väkivaltaa. Jaaha mitä pitäisi tehdä, oletteko molemmat noin impulsiivisiä ja hetkessä mielialan vaihtavia ihmisiä? Vai onko vaimo tasapainoton ja oireilee oikullisuudellaan? Entä suhteenne alkuaikoina, eikö tällaisia oireita jo silloin nähty? Sinä olet hyvin väsynyt kahdesta työstä ja vaimo silti olettaa ja haluaa sinulta paljon muutakin työn lisäksi. Ei veneessä nukkuminen ole mikään ongelman ratkaisu. Ei siihen pidä alistua. Se vain entistä enemmän hiertää välejänne ja kierouttaa suhdettanne.Te olette aikuisia ihmisiä, mutta mikä olisi lapselle parasta, ei ainakaan nykyine.?