voih itku!!!
Onpas tosi kiva varmaan erota toisen kerran??!!
Edellisestäkään erosta ei ole kauaa??
miten kestän se osoittelun sukulaisilta ja ystäviltä?
Tuon miehenhän piti olla unelmani ja oltiin niiiin rakastuneita?
Toisaalta - mitä väliä muista?!!
Luulis nyt ettei toisella kertaa luovuta niin helposti.
käkäkä...
kolmas kerta toden sanoo? Sitten joskus eläkkeellä???!!
Onpas tosi kiva varmaan erota toisen kerran??!!
Edellisestäkään erosta ei ole kauaa??
miten kestän se osoittelun sukulaisilta ja ystäviltä?
Tuon miehenhän piti olla unelmani ja oltiin niiiin rakastuneita?
Toisaalta - mitä väliä muista?!!
Luulis nyt ettei toisella kertaa luovuta niin helposti.
käkäkä...
kolmas kerta toden sanoo? Sitten joskus eläkkeellä???!!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ihan uteliaisuuttani?
Jos siitä edellisestäkään erosta ei ole kauan ja sen uuden miehen piti olla unelma, niin oliko sen edellisen eron aiheuttajana tämä uusi mies ja uuden miehen ihanuus? Rupesiko vanha mies näyttämään vertailussa nukkavierulta ja epäromanttiselta?
Ehkäpä kirjoittaja ei kertonut itsestään, vaan pilkkasi jotakuta toista. Kenties exänsä uutta naista, tai omaa exäänsä (jos kirjoittaja on mies). Ei ainakaan ketään ystäväksi kutsuttavaa.
Itselleen voi nauraa, tuo ei kuulostanut siltä.
ehkä en sitten oppinut ekasta mitään ja nyt ne samat jutut iskee vasten kasvoja... ja liian pian eron jälkeen (minkä eron?) sitouduttiin uuden kanssa.
ai niin. joku kysyi jotain...
no, näin kyllä uudessa muutaman paremman ominaisuuden, mutta näyttää siltä ettei niillä ole nyt merkitystä kun niitä huonoja on vielä enemmän...
mitähän etsin?
Tosiaankaan ole luotu parisuhteeseen.Mutta älä välitä onhan niitä jotka on ollu jo kolme tai neljäkin kertaa naimisissa(Nykänen,Palmu yms.)Eikä nekään välitä mitä niistä puhutaan.Mutta totta puhuen jo kahden liiton jälkeen voisi katsoa peiliä!!
Miksi menette naimisiin (siitä kai on tässä kyse vaiko vain avoliitosta?)????
Olin KERRAN naimisissa ja sen piti kestää kuolemaan saakka. Toista kertaa en todellakaan aio avioitua. Voi sitä olla kimpassa ilman aamentakin. Haloo ihmiset, älkää tehkö elämäänne niin vaikeaksi.
Itse erosin samasta miehestä noin 8-10 kertaan.
Kylläkin ennen avioliittoa. Eivät ystäväsi ja sukulaisesi tiedä mitä sinun sydän sanoo.
Itse ainakin opin joka kerta uutta ja ehkä kasvoin henkisestikkin aina eron aikana.
Nyt takana 25 vuotta yhessä. Menossa paras aika.
Minun mies on ollu siinä mielessä viisas että on antanut mun kasvaa ja ottanu aina takasin.
Monesti ero lähtee siitä kun toinen kaipaa tilaa ympärilleen. Rakkauden kaipuussa myös ihminen tekee uskomattomia juttuja.
Muista oikea rakkaus on pyyteetöntä ja hiljaista.
Hyvää jatkoa.
Älä huoli!
On meitä muitakin.
Itse lohduttaudun ajattelemalla, että olen ollut 2 kertaa naimisissa, mutta muita suhteita ei juuri ole ollutkaan. Siis merkki siitä, että olen valmis sitoutumaan, ja ottamaan ihmissuhteet vakavasti.
Miehenä funtsaisin monta kertaa voiko pari eroa taakse jättänyttä naista ottaa vakavasti.Tuppaa olemaan kädet pystyyn meininkiä heti vaikeuksien alettua.
Niinpä juuri, kaksi kertaa eronnut "haiskahtaa" eli ainakin se kuvitelma tulee että tyypissä on jotain ns. vikaa kun ei pysy aviossa.
Wanhana suhtaudun pariutumiseen vakavasti enkä todellakaan ymmärrä ihmisiä jotka avioituvat tuosta vaan kokeillakseen onko kotileikki kivaa vai ei. Miksi ylipäänsä mennä naimisiin?
Olin nuorempana kriittisempi myös (kerran) eronneita kohtaan mutta nyt itsekin eronneena ymmärrän asioita ehkä laajemmin. Pakostihan on ajateltava että kokemus oli kasvattava ja että virheistä oppii. Siksi en aiokaan avioitua toistamiseen. ;)
Tosi ikävää, jos jo toisen kerran eroaa.
Se voi olla henkisesti aika rasittavaa.
Sitä varmasti tulee ajateltua, mitä muut siihen sanovat, mutta uskon, että erojen jälkeen olet vahvempi persoona. Jos ei fyysisesti niin ainakin henkisesti.
Sinun täytyy kuunnella itseäsi, ei muita.
Muuten teet hallaa itsellesi.
Kenties pitäisi kysyä itseltä, mitkä asiat menivät mönkään ja että mitä tekisi toisin. Ehkä opit niistä jotain, jolla saisi tietää kuka se oikea on.
Olen varma, että jos nämä pari ei ollut oikeita, että seuraava saattaisi olla se oikea.
Äläkä luovuta vielä, maailmassa on vielä niin paljon näkemättä ja kokematta.
Ehkä on hetki, että tarvitset sitä aikaa sinkkuna, eikä se ole mielestäni häpeällistä.
hhmmm... kiitos kannanotosta sulle - ja kaikille tietty!
Olen just tänään lukenut fisherin aatoksia erosta... ja aika paljon oppinut. SIIS VASTA NYT 2 VUOTTA edellisen eron jälkeen.
Mikä siinä on etten voinut silloin heti lukea tuota kun erosin exästä?!!! Vaan annoin mennä tunteitten mukana. Heti uuteen suhteeseen, käymättä edellistä eroa läpi eron jälkeen. Siis olinhan sitä jo puol vuotta ehkä miettinyt... Mutta sitten vaan löysin toisen ja lähdin. jeeeee!
Mutta entäs nyt??!!
Voikohan tästä "laastari" -suhteesta tulla oikeasti jotain? Että voisin /voisimme rakentaa vielä oikean parisuhteen ja rakastaa toisiamme; ensin tietysti itseämme. Olla yhdessä kahtena erillisenä yksilönä??!!
Jotenkin vaan tuntuu että olen tässä tämän suhteen aikana käynyt sen oron läpi, kasvanut ihmisenä ja nyt en enää tarvi tältä suhteelta tai tuolta toiselta osapuolelta mitään... Jotenkin ajatuskin hirvittää... Mutta se on totta.
t.sekaisin...
Naimisiin ei piä mennä ennen ku muija on paksuna. Ne prinsessa-satuhää-touhut kuuluu liikaa naistenlehtiä lukeneiden pikkutyttöjen ja alle kakskymppisten juttuihin. Ei ole järkeä mennä naimisiin ellei perheenlisäystä ole tulossa.