Olen itse aavistuksen päälle kolmekymppinen nainen ja tapaillut tässä pari ikäistäni miestä. Ikäväkseni olen pistänyt merkille, että miehillä tuo toipuminen edellisistä suhteista tuntuu olevan ällistyttävän pitkä ja kivinen tie. Johtuuko se juuri siitä, että tunteet ja kipeät ajatukset sysätään sinne jonnekin, kun tuntuu liian tuskaisalta käsitellä niitä?
Tärkeän suhteen kariuduttua olen itse noudattanut aina samaa kaavaa, halusin sitä tai en. Noin pari-kolme viikkoa olen täysin masentunut, töissä en puhu juuri kenellekään, harrastukset jäävät muutamaksi viikoksi, ja kun pääsen töistä kotiin, niin lösähdän sohvalle katsomaan lasittunein silmin tv:tä. Yöt menee valvoessa ja funtsiessa mikä ja miksi meni taas pieleen. Sitten sen parin rypömisviikon ja ankaran ajatustyön jälkeen olen taas suht eheä ja jatkan matkaa "puhtaalta pöydältä". En ihan parin vkon päästä ole heti valmis uuteen suhteeseen, mutta en myöskään enää mieti joka tunti sitä toista.
Ja eikö se nyt pitkällä tähtäimellä olekin vaivattomampaa antaa tunteiden tulla kunnolla pintaan se kolme viikkoa kuin yrittää tukahduttaa vaikeita asioita ja ajatuksia vuositolkulla? Olen nyt tavannut pari tapausta, joista olin hyvinkin kiinnostunut ja hekin ilmaisivat, että pitkästä aikaa joku tuntuu joltakin. Mutta...sitten kuitenkin koko ajan pitää hissutella ja varoa kaikkea, ei saa mennä liian nopeasti eteenpäin eikä saa näyttää tunteita. Kaikki on niin jäyhää ja jäykkää!
Tuli muuten mieleen yksi ihan oikea kysymyskin miehille: olen kuullut usean miehen (myös tutun, en pelkästään seurustelukumppanin) sanovan, että "Olen nykyään aika varovainen, kun viimeisessä suhteessa tuntui etten voikaan luottaa tunteisiini". Siis mitä helv*ttiä tuokin tarkoittaa? Ei voi luottaa tunteisiinsa?
Ehkä olen sitten vähän luonnonoikku, mutta minä ainakin luotan omiin tunteisiini. Jos ei niihin voi luottaa, niin mihinkäs sitten?!
Olen tullut nyt tällä erää tieni päähän, enkä jaksa enää ikäisiäni, itsesäälissä rypöviä miehiä, joiden kanssa ei saa näyttää tunteita ja on junnattava paikoillaan, vain koska heillä on joskus särkynyt sydän. Ihan kun ei kaikilla joskus! Ei se ole miesten "erityisoikeus" särkeä joskus sydäntään..
Mutta jos menee monta vuotta toipuessa, niin siinä kyllä menee sivussa monta hyvää mahdollisuutta sitten ohi...
Tärkeän suhteen kariuduttua olen itse noudattanut aina samaa kaavaa, halusin sitä tai en. Noin pari-kolme viikkoa olen täysin masentunut, töissä en puhu juuri kenellekään, harrastukset jäävät muutamaksi viikoksi, ja kun pääsen töistä kotiin, niin lösähdän sohvalle katsomaan lasittunein silmin tv:tä. Yöt menee valvoessa ja funtsiessa mikä ja miksi meni taas pieleen. Sitten sen parin rypömisviikon ja ankaran ajatustyön jälkeen olen taas suht eheä ja jatkan matkaa "puhtaalta pöydältä". En ihan parin vkon päästä ole heti valmis uuteen suhteeseen, mutta en myöskään enää mieti joka tunti sitä toista.
Ja eikö se nyt pitkällä tähtäimellä olekin vaivattomampaa antaa tunteiden tulla kunnolla pintaan se kolme viikkoa kuin yrittää tukahduttaa vaikeita asioita ja ajatuksia vuositolkulla? Olen nyt tavannut pari tapausta, joista olin hyvinkin kiinnostunut ja hekin ilmaisivat, että pitkästä aikaa joku tuntuu joltakin. Mutta...sitten kuitenkin koko ajan pitää hissutella ja varoa kaikkea, ei saa mennä liian nopeasti eteenpäin eikä saa näyttää tunteita. Kaikki on niin jäyhää ja jäykkää!
Tuli muuten mieleen yksi ihan oikea kysymyskin miehille: olen kuullut usean miehen (myös tutun, en pelkästään seurustelukumppanin) sanovan, että "Olen nykyään aika varovainen, kun viimeisessä suhteessa tuntui etten voikaan luottaa tunteisiini". Siis mitä helv*ttiä tuokin tarkoittaa? Ei voi luottaa tunteisiinsa?
Ehkä olen sitten vähän luonnonoikku, mutta minä ainakin luotan omiin tunteisiini. Jos ei niihin voi luottaa, niin mihinkäs sitten?!
Olen tullut nyt tällä erää tieni päähän, enkä jaksa enää ikäisiäni, itsesäälissä rypöviä miehiä, joiden kanssa ei saa näyttää tunteita ja on junnattava paikoillaan, vain koska heillä on joskus särkynyt sydän. Ihan kun ei kaikilla joskus! Ei se ole miesten "erityisoikeus" särkeä joskus sydäntään..
Mutta jos menee monta vuotta toipuessa, niin siinä kyllä menee sivussa monta hyvää mahdollisuutta sitten ohi...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Luotan siihen, että jokainen nainen, jonka kanssa jotain yritän, on petollinen huora, joka haluaa vain leikkiä kanssani tai elää mun rahoilla.
Joo, vaihda nuorempaan mieheen. Niillä seisookin paremmin eivätkä ole vielä niin "hermoherkkiä" ja katkeria...:)
tunne-elämässäs kyllä syvyyttä ole nimeksikään jos kolme viikkoa riittää ns. toipumiseen. Voi jestas, mitä kaikkea näillä palstoilla saakaan lukea.
hiljakseen herää käsittelemään syviä tuntemuksia..
niitä voi ajoittain käsitellä jopa vuosia toipuakseen kunnolla.
.. et vain ole tarpeeksi kiinnostava tai haluaa alle 30 vee naisen..En nyt jaksa uskoo joku mies rypee tuollaisessa säälipaskassa noin pitkään.
Noin vaan sanotaan naiselle joka ei ole tarpeeksi kiinnostava.
täällä vastailee miesten puolesta???
Kyllä siihen toipumiseen menee pikkasen enempi kuin se 3 viikkoa,, 3 vuottakin saattaa olla joskus mennyt, ennenkuin pistoa ei tunnu enää.
Kolmen viikon jälkeen kyllä lohdutus-hoidot on käytössä, mutta se on sit eri juttu.
Noin kauan jo mennyt. En ole vieläkään kunnossa. Kaikensa yrittää ja silti menee pieleen. Ei tätä kestä toista kertaa. Olisi jo mahdollisuus uuteen mutta ei pysty. Tuntuu paremmalta olla jatkossa yksin, vaikka sitäkään ei helposti jaksa. Parempi silti kuin jatkuva manipuloitavana olo. Edelleen tuntuu siltä että hänen henkinen ikänsä oli 5v. Ei se näy heti päälle.
Ajatuskin jostain lohdutusjutuista etovat. En pysty edes koskemaan keneenkään. Puhekin on hävinnyt.